2007_2 Kaamoksen kumoamisen ABC

- ”Lunta tulee! Syksy vaihtuu nyt talveksi!” lupaili Iltalehti lokakuussa. Niinpä niin. Ulosvilkaisu vahvistaa epäilykseni: vettähän se on. Pimeä hiipii kaupungin ylle vartin yli kolmen, hiekoitussora rapisee polkupyörän renkaita vasten ja lumiraja kulkee kaukana Pohjois-Pohjanmaalla. Kaamoksen kumoaminen tuntuu päivä päivältä vaikeammalta. Kaivaudun vielä vähän syvemmälle peiton alle kehräävän kissan viereen ja mietin, miten tätä jaksaa joka vuosi? Miten sinä Enni selätät syysmasennuksen ja jaksat jouluun asti?

– Hmm, olen huomannut hieman syysväsymyksen oireita. Tekisi mieli kaivautua syvälle peiton alle ja nukkua kevääseen. Tekemisen määrä ei kuitenkaan mihinkään vähene pimeimpinäkään kuukausina. Perinteiseen talvesta selviämisen reseptiini kuuluvat päivittäiset vitamiini- ja hedelmäannokset. Parhaaksi piristyskeinoksi keinoksi olen kokenut reippaan ulkoilulenkin, ellei aivan kaatamalla vettä tule. Pyynikin harjun maisemat ovat mannaa apealle mielelle. Portaita reippaillessa kuntokin kohoaa mukavasti. Taas jaksaa ahertaa, ainakin hetken.

Ihanaa on myös päästää myös välillä vapaalle. Mahtavia piristysruiskeita ovat mukavat illanvietot opiskelukaverien kera, loistavana esimerkkinä äskeiset pikkujoulut. Suuri kiitos fukseille todella onnistuneiden pikkujoulujen järjestämisestä. Eli kaverit ja ulkoilu, niiden avulla jaksan jo pitkälle. Opiskelun, työn ja rentoutumisen tulisi olla sopivassa suhteessa, se on vain helpommin sanottu kuin tehty. Suski, millä keinoin sinä selviät pimeistä ja kiireisistä ajoista?

– Kaamosmasennuksen selättäminen on todella yllättävän vaikeaa, varsinkin tähän aikaan vuodesta kun koulutehtävät tuntuvat kaatuvan päälle ja voimavarat eivät millään tunnu riittävän loppuun saakka. Oma reseptini syysmasennusta vastaan muodostuu runsaasta liikunnasta, kourallisesta kavereita ja sopivasta määrästä chillailua. Vauhdikas jumppa pitää kehon ja mielen virkeänä, ja pitkä punttitreeni karkottaa stressin ainakin joksikin aikaa ja auttaa myös opiskelijoita piinaaviin niska- ja selkävaivoihin. Kavereiden kanssa vietetyt rentouttavat hetket ja sitä kautta saatava nauruterapia piristävät kummasti mieltä. Mielestäni on tärkeää myös antaa itselleen kaiken kiireen keskellä aikaa rauhoittua ja vähän laiskotellakin. Itse istun usein pianon ääreen rentoutumaan ja lauleskelemaan joululauluja seinänaapurienkin iloksi.

Mentorin lehtivastaavat haluavat toivottaa kaikille tsemppiä loppuvuoden rutistuksiin sekä ihanan rentouttavaa joulun aikaa! Nähdään taas ensi vuonna entistä ehompina!


~Enni & Susanna~

2007_2 ”Anna nakin kiertää”

”Anna nakin kiertää” koostui erilaisista tehtävistä, joista ryhmien oli selviydyttävä ja kerättävä tililleen mahdollisimman suuri pistesaalis. Kilpailussa menestyminen edellytti hyvän taktiikan lisäksi opiskelijoiden saumatonta yhteistyötä ja muiden joukkueiden haasteisiin (=nakkeihin) vastaamista. Kukin joukkue pääsi myös itse heittämään vastustajilleen nakkeja.

”Läpsy-leikki” erotti jyvät akanoista ja sen kautta saatiin ryhmäjako tehtyä. Seuraavaksi kukin ryhmä keksi itselleen nimen ja nimesi keskuudestaan joukkueenjohtajan. Tämän tehtävänä oli huolehtia kaikkien joukkueensa jäsenen tiedottamisesta nakkien suorittamiseen liittyen ja toimia tiimin kapteenina. Jokaiselle ryhmälle nimettiin myös vastuutuutorit, jotka osallistuivat suoritusten valvontaan ja niiden pisteytykseen.

Seuraavana oli vuorossa ongelmanratkaisutehtävä, jossa kilpailtiin joukkueittain ja pyrittiin keräämään mahdollisimman paljon pisteitä. Ongelmanratkaisutehtävästä kerätyt pisteet määräsivät sen järjestyksen, jossa ryhmät saivat alkaa haastamaan toisiaan. Parhaiten menestynyt joukkue (Original Fuksit) antoi haasteen huonoiten menestyneelle joukkueelle (Hiillostajat), toisiksi paras (LEKA) toisiksi vähiten pisteitä keränneelle (Ninnin nakitusryhmä) ja kolmanneksi paras (Ipanat) kolmanneksi vähiten pisteitä keränneelle (MEST). Kun ensimmäiset kolme joukkuetta oli antanut haasteensa saivat seuraavat ryhmät ”heittää nakin” pisteiden mukaisessa järjestyksessä niille ryhmille, jotka olivat juuri haastaneet heidät. Näin siis oli mahdollisuus tehdä vasta(karhun)palvelus kilpailijoille ja vaikeuttaa heidän taivaltaan.

Ensimmäisen kierroksen yliopisto-opiskeluun liittyvinä haasteina olivat seuraavat:

· käykää tutustumassa johonkin ura- ja rekrytointitapahtumaan

· viettäkää akateeminen vartti yliopiston kappelissa

· käykää Yo-talolla tutustumiskäynnillä

· osallistukaa porukalla Mentorin kokoukseen

· osallistukaa ootti-kahveille ja kyselkää ooteilta kiperiä kysymyksiä

· napatkaa yliopiston tapahtumakalenterista (www-sivut) yksi tapahtuma ja osallistukaa siihen

Haasteet tuli olla suoritettuna 28.9. mennessä, jolloin niistä myös piti raportoida Mentorin huoneen seinällä olevalle lapulle. Sitä mukaa kun ryhmä oli suorittanut ensimmäisen haasteensa se sai siirtyä toiselle kierrokselle ja ”nakittaa” valitsemansa joukkueen suorittamaan seuraavaa haastetta. Tämän oli tapahduttava niin, että jokainen ryhmä saisi yhden haasteen. Mikään ryhmä ei saanut haastaa itseään. Ensimmäisenä nakkinsa suorittanut ja siitä myös raportoinut joukkue oli siis etusijalla uusia nakkeja heitettäessä.

Toisen kierroksen haasteet liittyivät kotikaupunkiimme Tampereeseen ja olivat seuraavia:

· käykää syömässä mustaa makkaraa Tammelan torilla

· käykää reippailemassa Pyynikin portailla ja laskekaa portaiden kappalemäärä

· käykää Pispalan näköalatornilla (ihan ylhäällä asti)

· käykää tutustumassa Kaupin ulkoilumaastoihin ja reippailkaa Kunto-3 (tyyli vapaa)

· harrastakaa/kokeilkaa jotakin seuraavista urheilulajeista: jumppa/kuntosali, mölkky tai minigolf

· käykää yhdessä kahvilla/kaljalla jossain ja ottakaa erä jotakin lautapeliä

Nämä haasteet ja niistä raportointi sekä bonustehtävät tulivat olla suoritettuna 12.10. mennessä. Bonustehtäviä olivat haalarisponsorin hankinta ja Mentorin uuden haalarimerkin suunnittelu. Niiden avulla ryhmät pystyivät parantamaan sijoituksiaan ja keräämään lisäpisteitä itselleen.

Voittajaksi selviytyi jo alun ongelmanratkaisukisassa kyntensä näyttänyt Original Fuksit huikealla 72 pisteellä! Toiseksi tuli Ninnin Nakitusryhmä 58 pisteellä, kolmantena oli LEKA 56 pisteellä, neljäntenä Ipanat 51 pisteellä, viidentenä MEST 45 pisteellä ja viimeisenä, muttei vähäisimpänä Hiillostajat 41 pisteellä.

Palkinnoksi voittajaryhmän jäsenet saivat Mentorin vip-jäsenyyden, joka mm. oikeuttaa osallistumaan kaikkiin Mentorin tapahtumiin ilmaiseksi (!), paitsi sitseille ja teatteriin puoleen hintaan. Voittajaryhmän jäsenet saavat jatkossa myös kiikuttaa takkinsa ilmaiseksi (!) narikkaan päätalolle. Voittajaryhmät julkistettiin Mentorin Ladies and Gentleman –sitseillä, jossa kaikki ryhmät palkittiin eri kokoisin nakki- tai makkarapaketein.

Nakkitunnelmissa,

Krista ja muut nakkijehut

2007_2 Mediamaisteri Group – Mentorin yritysvierailu 5.11.2007

Mentor ry:n jäsenet loikkasivat yliopistolta tien toiselle puolelle maanantaina 5.11. kahdessa 17 hengen ryhmässä. Kohteena oli oppimisen ja osaamisen asiantuntijayritys Mediamaisteri Group. Avainkäsitteitä yritykselle ovat sähköiset ratkaisut ja verkko-oppiminen sekä asiakaslähtöisyys, verkostoituminen ja tiedonhankintataidot. Mediamaisteri Group tarjoaa erilaisia verkkotyövälineitä osaamisen ja toiminnan kehittämiseen niin eri julkisensektorin yksiköille kuin yksityisille yrityksille. Se on tarjonnut myös monelle kasvatustieteilijälle mielenkiintoisen ja monipuolisen työpaikan.

Vastaanottamassa vierailijoita oli KM Kaisa Huunonen, joka kertoi yrityksestä ja omasta työstään kasvatustieteilijän näkökulmasta. Pk-yritys on tarjonnut hänelle hyvän näköalan yritysmaailmaan, sekä mahdollisuuden toteuttaa omia pedagogisia taitoja kasvatustieteilijänä. Maisterin tutkinto on hänen mielestään antanut hänelle myös hyvät valmiudet nopeaan tiedonhakuun ja tiedon organisointiin. Omilta opiskeluvuosiltaan hän olisi kuitenkin toivonut enemmän valmistamista yritysmaailman vaatimaan tehokkuus- ja liiketoiminta-ajatteluun. Hän näkee myös nykypäivän kasvatustieteiden tutkinnossa heikkoutena vajaat tieto- ja viestintätekniikka taidot.

Vinkkeinä opiskelijoille Huunonen halusi korostaa jokaisen omien tavoitteidensa kirkastamista, vaikka keskittyminen tietyille alueille aina sulkeekin jotain muuta pois. Olennaista on myös kontaktien luominen sekä valmius heittäytyä tilaisuuden tulle. On oltava valmis muutoksille sekä ottamaan riskejä ja joskus luopumaan jostakin. Mediamaisteri Group on hänelle myös opettanut pienen yrityksen edut ja haitat verrattuna suuriin yrityksiin tai julkiseen sektoriin työnantajana. Pieni tai keskikokoinen yritys vaatii työntekijältä täyttä työpanosta, kokonaisvaltaisuutta ja organisointikykyä. Toisaalta se antaa työntekijälle mahdollisuuden vaikuttaa omaan työhönsä sekä läpinäkyvän organisaation niin rakenteeltaan kuin toiminnaltaan. Jos siis olet valmis kasvattamaan sisäistä yrittäjyyttäsi, Mediamaisteri Group tarjoaa sinulle oivan harjoittelupaikan.

Johanna Hongisto

2007_2 Syventävät - opintopisteitä vai ei?

Yliopistossamme on kursseille valintaperusteena käytetty suoritettua opintopistemäärää. Tämä ei vain palvele kaikkia. Meidän laitoksellamme oli tänä syksynä syventävien tilanne erityisen huono, josta kertovat myös opiskelijoiden omat kommentit Mentorin foorumilla. Kenenkään oppimisen kannalta ei ole mieluisaa tehdä vain kirjatenttejä, koska ei ole päässyt yhdellekään kurssille lähiopetukseen. Ketä palvelee se, että kursseja ei ole mitoitettu tarpeen mukaan? Tai se, että jotkut opiskelijat ovat pohtineet pääaineen vaihtoa päästäkseen kursseille? Myöskin työelämä-kurssien vähyyttä moitittiin. Tässä kerättyjä palautteita:

“Hain syksyllä kursseille Koulutuksen laatu ja vaikuttavuus sekä Koulutussuunnittelu. Molemmat kurssit taisivat olla aika suosittuja. Edelliselle kurssille en ollut edes varalla ja toiselle kurssille pääsin 4. varasijalta ja kurssi tuli enemmän kuin täyteen. Koulutussuunnittelun kurssille taisi olla 52 hakijaa ja 16 pääsi ryhmään. Onkohan ihan mission impossible järjestää näistä suosituista kursseista uusintoja keväällä?”

“Laitoksella on tiedossa opiskelijoiden määrä sekä se, kuka missäkin vaiheessa on menossa ja mitä kursseja tarvitsee, joten luulisi pystyvän etukäteen laskemaan, millainen tarve syventävien kursseista on. Jos ei kasvatustieteiden laitoksella pystytä ennakoimaan kurssien tarvetta niin missä sitten? Tällä hetkellä monet suorittavat kirjapaketteina syventävien valinnaisia kursseja, koska syksyn ryysiksessä eivät kursseille päässeet, vaikka oli aineopinnot ja kandidaatintutkielmat suoritettuna. Eli jatkuuko sama keväällä... periaatteella että niillä joilla on (opintopisteitä), niille annetaan. Muut lukekoot kirjoja kotonaan - mikä ei suinkaan ole ihan sama asia. Hyvä että on vaihtoehtoja, mutta miksi ottaa opintolainaa tai jäädä vuorotteluvapaalle, kun voi suorittaa kirjapaketteina ja käydä vain tenttimässä? Jos kirjojen tenttiminen on todellinen vaihtoehto, miksi pyörittää koko kallista laitosta - voisihan sitä yksin tein suorittaa maisteriopintonsa vaikka Kansanvalistusseuran kirjeopiston kautta!”

“Sivuaineen opintoja olisi voinut jatkaa avoimessa jättämättä työpaikkaansa ja vuosiansiotaan. Tällaiseen tilanteeseen ei todellakaan osannut varautua, sillä tämä tietohan on vain yliopiston sisällä. Eikö YO ole varautunut opiskelijoihin, jotka tulevat avoimesta? Pelkkä tenttiminen ei ole vaihtoehto oppimiselle, sanoisin, että melkein jo este (kahdeksas tentti edessä). Yhdessä kurssissa oli vaihtoehtona opintopiiri, mutta kurssi, johon pääsin. “Hain kuudelle kurssille enkä päässyt varasijoja pidemmälle, perus-ja aineopinnot oli tehtyinä eli 25+35 op pääaineesta. Nyt marraskuussa tärppäsi kun pääsin varasijalta ensimmäiselle syventävien kurssille.”

“Olen kuullut että periferiayliopistoissa (Joensuu, Lappi) yritetään kaikin voimin saada leivottua maistereita ja tohtoreita, siitä kuulemma yliopistot saavat meriittiä ja fyrkkaa - lieneekö urbaani legenda? Ainakin täällä kotilaitoksellamme on valmistuakseen änkeydyttävä aikamoisen pullonkaulan läpi - tästä osoituksena esim. se, että graduseminaaria käyvät ovat vasta nyt päässeet metodikursseille. Kauniit juhlapuheet saa unohtaa oppimisen ilosta.”

“Kun katselin kevään opintotarjontaa huomasin, että vain yksi tarjolla olevista kursseista oli "työelämäystävällinen" eli se Työelämän murros ja aikuiskasvatus. Se on tiivis paketti, joka pidetään 4 päivänä. Muut kevään kurssit ovat sellaisia, että opetusta on kolmisen tuntia päivässä ja sekin vielä usein aamulla tai keskellä päivää. Lisäksi tämä kestää 6-7 viikkoa. Aika moni kuitenkin syventäviä suorittavista käy töissä, joten toivoisinkin että mukaan olisi mahtunut edes muutama kurssi mikä alkaisi iltapäivällä. Syksyn verkottuvien ja kvantitatiivisten tutkimusmenetelmien kurssit ovat olleet ihanteelliseen aikaan näin työssäkäyvän kannalta. Opetus on siis alkanut 15.15. Joku ope kyllä sanoi, että yliopistoa ei ole rakennettu sillä tavalla että asiat tapahtuisivat iltaisin, mutta silti toivoisin että näitä työssäkäyvienkin toiveita kuunneltaisiin.”

“Reijo Laukkasen kurssille haki 60 opiskelijaa. Sinne hyväksyttiin vain 16 opiskelijaa. Laukkasen mukaan kurssin suoritti vain 10 opiskelijaa eli 6 paikkaa jäi täyttämättä, samaan aikaan kun opiskelijat surivat, etteivät pääse kursseille! Yksi sähköpostiviesti olisi täyttänyt kurssin heti. Paikan saaneet, jotka eivät tulleet kurssille toimivat epäeettisesti, mutta oikeuttaako se opettajaa toimimaan samoin? Laukkanen totesi kurssillaan, ettei tenttiminen ole tämän aihealueen optimaalinen suoritusmuoto, koska aineisto aukeaa vasta kurssilla. Tenttimistä kuitenkin tarjottiin "vaihtoehtona". 15 osallistui, 13 reputti, kaksi arvioitiin asteikolla 1-2. Kurssin suorittaneet saivat arvosanakseen 4- 5, ei reputtaneita. Kysynkin onko tämä taloudellista yliopistolle ja opiskelijoille? Koulutuksen laatu ja sen vaikuttavuus eivät kummatkaan toteutuneet, koska se ei tavoittanut tuotteen loppukäyttäjiä eli opiskelijoita. Edelleen Oulasvirran tutkimukseen( joka paradoksaalista kyllä, oli tenttimateriaalina) viitaten laadunarviointia pitäisi tapahtua kaikilla organisaation tasoilla ja sen pitäisi olla kahdensuuntaista, myös siis alhaalta ylöspäin. Jo pelkästään Laukkasen sähköpostin löytäminen vaati useaa sähköpostikyselyä yliopistolta. Yo:n sivuilta sitä ei löytynyt. Eikö opiskelijan toivota olevan yhteydessä opettajaan? Minua ihmetyttää kuinka joillakin opiskelijoilla, jotka ovat päässeet kursseille on ollut vähemmän opintopisteitä kuin minulla ja jopa opiskelija, joka on kandi ei päässyt kuin kvanttikurssille, johon jonoa ei ollut. Opintopisteitä tämän syksyn saldoksi kertynee 50, ellei enemmänkin, joten tenttiminen on tuttua, mutta olisi hauska välillä oppiakin jotain."

Kommentit ovat karua luettavaa, mutta kertovat totuuden. ”Tarttis tehrä jotain”. Ensi vuoden opetussuunnitelman suunnittelijoilla on vaikea tehtävä, vähenevillä rahoilla pitäisi järjestää edelleen laadukasta opetusta, joka olisi mahdollista kaikilla kursseilla kaikille halukkaille.

Pientä toivoa ja kannustusta tilanteeseen antaa professorimme Juha Suorannan kommentti:

Tämä seuraava kommentti on Immanuel Kantin tekstissä Mitä on valistus?(http://www.vastapaino.fi/vp/index.php?option=com_ekirjat&Itemid=0) esittämässä mielessä oma, julkinen kantani, ei laitoksen yksityinen vastaus:

”Syventävissä, kuten ei muissakaan opinnoissa kannata jäädä tuleen makaamaan, vaan kerätä porukka, lyödä päitä yhteen, miettiä itse vaihtoehtoisia tapoja ns. suorittaa eli opiskella asioita. Opintopiiri (http://collaborare.wordpress.com/2006/12/18/opintopiiriohje/) on melkein aina hyvä vaihtoehto. Voi myös tässä samassa porukassa, tai yksin, etsiä muualta yliopistosta jotakin vastaavaa ja tyrkyttää sitä opintosuoritukseksi, jos muu ei auta. Tätä - aktivistiyliopistoa (http://aktivistiyliopisto.wordpress.com/) - teiltä odottaa paitsi moni opettaja, myös Suomi-nimisen aavelaivan tulevaisuus.”

Elisa Tolvanen kopovastaava

2007_2 Ladies & Gentelemenn –sitsit

Mentorin jo perinteeksi muodostuneille sitseille kokoontui 19.10.2007 50 innokasta sitsaajaa. Pursiseuralle saapui perjantai-illan hämärtyessä toinen toistaan elegantimpia leidejä ja gentlemanneja. Teemana oli pukeutua 20-luvun Chicagon tyyliin tai muuten juhlavasti.

Juhlapaikka oli koristeltu valkoisen ja kullan sävyin ja pöytiä koristivat kynttilät ja kullatut vaahteranlehdet. Tunnelmallisen illan aloitimme perinteisen Helan gårin tahdissa ja alkupalana nautimme cocktailpaloja (lue: ruisnappeja ja paahtoleipää ;).

Ilta jatkui laulun raikuessa ja juoman virratessa. Pääruoaksi haimme buffeesta Itulaisten kattamat salaattiherkut a´la Mentor. Pään vaivaa laulunjohtajille aiheuttivat lukuisat kurittomat sitsaajat ja sitsityöryhmä päättikin tiukentaa rangaistuksia seuraaville sitseille. Illan edetessä nautimme kahvin kera vielä valkosuklaakoristein kirjaillut Mentorin suklaaleivokset. Snapsien ja mallasjuomien huvetessa palkittiin myös fuksien syksynajan käynnissä olleen nakkikisan voittajajoukkue.

Illan viimeinen hidas tanssittiin ja laulettiin lämminhenkisessä tunnelmassa koko porukan voimin. Ennen kuin tunnelma räjähti vallan käsiin, jatkoimme matkaa hyväksi havaittuun jatkopaikkaan Tabuun.

Sitsityöryhmä kiittää kaikkia osallistuneita sekä Itulaisia tarjoilun hoitamisesta. Ensi keväänä näemme jälleen sitsien merkeissä.

2007_2 Jalkapalloturnaus

Tänä syksynä saimme aikaan jotain historiallista, kun laitoksemme henkilökunta ja opiskelijat ottivat toisistaan mittaa luentojen ulkopuolella; nimittäin jalkapallokentällä. Tapahtumapaikkana oli Nekalan jalkapallokenttä ja ajankohtana kirpeä syyskuinen keskiviikko aamupäivä.

Opiskelijoiden joukkue koostui yhdeksästä henkilöstä. Joukkueessamme oli kolme miestä ja kuusi naista. Henkilökunta olikin hieman paremmin edustettuna ja sukupuolijakauma oli tasaisempi. Heidän joukostaan löytyi myös muutama vaihto-opettaja, mikä oli erittäin positiivinen yllätys. Huolimatta tästä epätasa-arvoiselta vaikuttavasta lähtöasetelmasta, opiskelijat pärjäsivät valtavaa opettajajoukkoa vastaan erittäin mallikkaasti. Molemmista joukkueista oli toki kentällä sama määrä, eli seitsemän pelaajaa, mutta opettajien vaihtopenkki oli hieman runsaammin miehitetty.

Peliä sivusta seuranneena voin vannoa, että tunnelma oli erittäin viihdyttävä ja mukaansa tempaava. Suunnitelmana oli vain kellottaa erät ja kannustaa tarvittaessa, mutta välittömästi pelin alettua löysin itseni huutamasta milloin missäkin tilanteessa. Peli oli niin jännittävää ja tasaista, ettei sitä yksinkertaisesti voinut vain seurata sivusta, vaan oli annettava oma panoksensa edes jollakin tavalla. Opettajilla oli tosin enemmistö myös kannustusjoukoissa, mutta volyymilla mitattuna opiskelijat päihittivät opettajat helposti.

Peli oli siis äärimmäisen tasainen ja niin se myös päättyi. Opiskelijat johtivat peliä ensimmäisen erän jälkeen, mutta opettajat kirivät hyvin ja jopa ohitse toisessa erässä. Onneksi meidän urheat opiskelijat hoitivat vielä tilanteen niin, ettemme jääneet tappiolle, vaan lopputuloksena oli tasapeli 4 – 4. Jälkipelit pelattiin sopuisissa tunnelmissa Mylläreiden maittavan lounaan ääressä. Lieneeköhän lounaan maittavuuteen vaikuttanut se seikka, että laitos tarjosi… Tiedä häntä, mutta sen tiedän, että tästä on pakko muodostaa perinne, niin mukava tämä tempaus oli.

2007_2 Mentorin pikkujoulut 29.11.2007

Mentorin pikkujouluja juhlittiin Tampereen pursiseuralla marraskuun lopulla. Juhlat alkoivat seitsemän pintaan ja juhlijoita kertyi illan mittaan lähes 90. Glöginkohotuksen jälkeen nautimme pitopöydän antimista. Sitten kuusi ”vapaaehtoista” päästi luovan muotisuunnittelijan kyvyt esiin pikkujouluasujen suunnittelumittelössä. Miss pikkubikini vei voiton.

Nuija vaihtoi omistajaa Mentorin väistyvän puheenjohtajan, Heidin, esitellessä uuden hallituksen. Samassa mikro pirahti ja kukas muukaan kuin itse Joulupukki tupsahti sieltä lahjojen kera. Laulu raikasi ja kaikki kiltit lapset saivat lahjansa.

Glögi virtasi ja lämmitti juhlijoiden mieltä ja kehoa. Hauskaa pidettiin myös leikin huumassa ryhmien keksien sanoista huikeita lauluja, näytelmiä ja kriisipiirejä. Loppuilta sujui vapaasti tonttuillen, kunnes taksit veivät juhlijat Ilvekseen, jossa meno jatkui aamun pikkutunneille asti.

2007_1 Kesätuulten puhaltaessa

Kevät on jo pitkällä, ja kesäsuunnitelmat siintävät mielessä. Viimeiset kevään tenttirypistykset vielä edessä ja tuntuu, etteivät aika (ja mielenkiintokaan aina) tahdo millään riittää. Kasvatuksen historialliset ja filosofiset lähtökohdat eivät tästä, keväisestä innosta huolimatta, kaikista ihanimmilta tunnu. Se on onneksi pientä. Toukokuisen sateisen illan säestäessä pohdin kulunutta lukukautta. Se on hurahtanut uskomattoman nopeasti. Monenmoista uutta on saanut kokea opiskelun ja ainejärjestötouhujen lomassa. Ennen kaikkea on tutustunut moniin ihaniin uusiin ihmisiin. Tämäkin Panopticon saa kiittää mm. aktiivisia mentorilaisia täytteestään.

Tässä siis saamme ilolla tarjota vielä ennen kesälaitumille siirtymistä uusimman Panopticon- annoksen. Luvassa on tuhti lehti, mielenkiintoisia juttuja niin opiskelijavaihdosta, työelämätapahtumista, OPS-uudistuksesta kuin Mentorin tapahtumarikkaasta keväästäkin. Toki myös mentorin uusi hallitus esittelynsä ansaitsee.

Aurinkoista kesää toivottaen. Tavataan syksyllä ruskeina ja intoa puhkuen.

Enni Nordman ja Susanna Vuorinen

2007_1 Kauas karkaa työelämä

Seuraava mielipidekirjoitus on julkaistu Aviisissa 3.5.2007.

Kauas karkaa työelämä

Kytkökset työelämään korostuvat nykyään myös yliopisto-opiskelussa, koska työelämään sijoittumisen halutaan sujuvan entistä sulavammin. Opiskelijat kaipaavat konkreettisia kytköksiä työelämään varsinkin opiskelun loppuvaiheessa. Se tosiasia, että yliopistotutkinto valmistaa harvoin mihinkään tiettyyn ammattiin, aiheuttaa opiskelijoissa ahdistuksen ja hämmennyksen tunteita, koska oma ammatti-identiteetti on usein hukassa.

Meillä kasvatustieteilijöillä asiat ovat olleet hyvin, sillä meille on tarjottu hyvin työelämäläheisiä kursseja. Sellaiset osaamisalueet, kuten työssä oppiminen, henkilöstön kehittäminen ja konsultointitaidot, ovat olleet jo perinteisesti kursseihin sisällytettyinä aiheina syventävien opintojen suuntautumisvaihtoehdoissa. Opiskelijat ovat pitäneet tätä erittäin merkittävänä ammatti-identiteettimme kannalta, koska kurssit ovat antaneet tärkeitä työvälineitä sekä selkeyttäneet osaamisalueitamme työelämää varten. Lisäksi työelämän kysyntä tämän kaltaisen asiantuntijuuden omaavista kasvatustieteilijöistä on ollut viime vuosina suuri ja se on koko ajan kasvamassa. Tämä on tiedostettu myös muissa yliopistoissa kasvatustiedettä opiskelevien joukossa ja Tampereelle on myös hakeuduttu opiskelemaan tämän omaleimaisen painotusalueen houkuttelemina.

Nyt työelämä tuntuu kuitenkin karkaavan meidänkin käsistämme, kun laitoksellamme tehtiin opetussuunnitelmaan suuria muutoksia ensi vuodeksi syventävien opintojen suhteen. Suurin osa työelämäläheisistä ja opiskelijoiden suosiossa olleista kursseista poistettiin kokonaan opetussuunnitelmasta. Tämä muutos on hämmentänyt ja ihmetyttänyt meidän opiskelijoitamme. Muutokseen herättiin ainejärjestötasolla liian myöhään, koska uudistamisprosessin alusta lähtien opiskelijoille vakuutettiin, että mitään suuria muutoksia ei olla viemässä läpi. Meidän virheemme oli se, että uskoimme nämä vakuuttelut. Laitos järjesti tästä opetussuunnitelman uudistuksesta tiedotustilaisuuden siinä vaiheessa, kun todellista vaikuttamismahdollisuutta ei opiskelijoilla enää ollut. Yritimme vaikuttaa tilanteeseen heti, kun todellisuus meille valkesi, mutta silloin oli jo liian myöhäistä.

Muutosten taustalla olivat henkilöstömuutokset laitoksellamme. Tämä on luonnollinen syy opetussuunnitelman uudistamiseen. Me opiskelijat kuitenkin koemme, että meitä on kohdeltu epäoikeudenmukaisesti, koska mitään vaihtoehtoisia järjestysmuotoja kursseille ei vakavasti harkittu. Opiskelijat ehdottivat kurssien säilyttämiseksi esim. tuntiopettajan palkkaamista. Vastauksina ihmetyksiimme kurssien kohtalosta saimme ympäripyöreitä selityksiä tutkintomme säilyttämisestä riittävän laaja-alaisena ja teoreettisena. Ilmeisesti opettajat kokevat työelämää lähellä olevien kurssien uhkaavan opetuksen tieteellisyyttä.

Vahingosta viisastuneena kehotamme teitä ainejärjestöaktiivit olemaan perillä siitä mitä laitoksillanne ja tiedekunnissanne tapahtuu ja pitämään huolen siitä, ettei opiskelijoita sivuuteta.

Heidi Korpela

Mentor ry:n puheenjohtaja

2007_1 Uuden uljaan opetussuunnitelman äärellä

Kasvatustieteen laitoksella otetaan ensi syksynä käyttöön uusi opetussuunnitelma. Opetussuunnitelma on tänä keväänä herättänyt ihastusta, vihastusta ja monenlaisia mielipiteitä Tampereen kasvatustieteilijöiden joukossa. Päätin ottaa selvää, mistä uudistuksessa ja siihen liittyvissä keskustelua herättäneissä asioissa oikein on kyse. Näissä merkeissä haastattelin opetuksen kehittämisryhmän puheenjohtajaa Marjo Vuorikoskea sekä Mentorin puheenjohtajaa Heidi Korpelaa.

Marjo Vuorikoski kertoo, että Tampereen yliopiston laitokset uudistavat opetussuunnitelmansa tavallisesti kahden vuoden välein. Kasvatustieteen laitoksella uusi opetussuunnitelma on voimassa lukuvuoden 2007–2008, ja seuraavaa aletaan suunnitella jo ensi syksynä. Uuden opetussuunnitelman keskeiset muutokset koskevat Vuorikosken mukaan syventäviä opintoja, joista poistettiin aiemmat teema-alueet. Lisäksi opiskelijoiden vapaus kurssivalinnoissa lisääntyi.

Mistä sitten kaikki tämä häly ja keskustelu opetussuunnitelmaan liittyen? Mentor teki 13.3.2007 aloitteen opetussuunnitelman uudistamiseen. Puheenjohtaja Heidi Korpelan mukaan laitoksen pitämässä opetussuunnitelmauudistusta koskevassa tiedotustilaisuudessa jaettu informaatio oli aiheuttanut paljon hämmennystä ja ihmetystä opiskelijoiden keskuudessa. Opiskelijoiden mielestä uuteen opetussuunnitelmaan tehtiin liian suuria muutoksia kysymättä opiskelijoiden mielipidettä. Erityisesti huoli koski syventäviä opintoja, joista poistui suuri osa työelämään liittyvistä opiskelijoiden suosiossa olleista kursseista. Aikuiskasvatuksen opetusta koskevat opetussuunnitelman muutokset kytkeytyvät aikuiskasvatuksen professorin viranalan uudelleenmäärittelyyn aiemman viranhaltijan jäätyä eläkkeelle. Marjo Vuorikoski toteaa, että uuden opetussuunnitelman työelämää käsittelevissä jaksoissa painottuu entistä selvemmin yhteiskunnallinen näkökulma. Vuorikoski myöntää, että aikuiskasvatustutkimuksen paradigman muutos voi siirtymävaiheessa aiheuttaa joillekin opiskelijoille tarpeen uudelleensuuntautumiseen, mutta korostaa, että se myös antaa opiskelijoille hyvät mahdollisuudet tarkastella työelämän haasteita ja muutosprosesseja.

Laitoksella opiskelijoiden aktivoitumista pidettiin positiivisena asiana, mutta aloite ei kuitenkaan enää tässä vaiheessa tuonut muutoksia opetussuunnitelmauudistukseen. Heidi Korpela pitää harmillisena sitä, että Mentor aktivoitui liian myöhään opetussuunnitelmakeskustelussa ja toteaa, että opiskelijoita pidettiin siinä käsityksessä, ettei mitään suuria muutoksia opetussuunnitelmaan tulla tässä vaiheessa tekemään. Marjo Vuorikoski puolestaan toteaa, että opiskelijoilla on olemassa omat vaikutuskanavansa ja edustajansa opetuksen kehittämisryhmässä ja suunnittelutiimeissä, ja toivookin näiden kanavien parempaa hyödyntämistä jatkossa. Hän ehdottaa myös ensi syksynä alkavaan uuteen suunnittelukierrokseen opiskelijoiden ja laitoksen yhteistyötä, johon voitaisiin kenties yhdessä kehittää uudenlaisia toimintamuotoja.

Opetussuunnitelmauudistus tuo mukanaan myös positiivisia muutoksia. Heidi Korpela nostaa esiin yksittäisiä hyviä asioita, kuten uuden tulokkaan mediakasvatuksen sekä syventävien metodiopintojen kirjatentin vaihtumisen enemmän gradun tekoa hyödyttävään kirjalliseen työhön. Vuorikoski puolestaan korostaa uuden opetussuunnitelman mukanaan tuomaa joustavuutta, joka näkyy esimerkiksi vaihtoehtoisina suoritusmuotoina myös pääaineopiskelijoille. Sekä Korpela että Vuorikoski korostavat valinnaisuuden lisääntymisen tuomia hyviä puolia. Opiskelijat voivat entistä vapaammin koota omaan tutkintoonsa kursseja haluamiltaan aihealueilta. Heidi Korpela tuo kuitenkin esiin myös toisenlaisen näkökulman: lisääntynyt valinnanvapaus tekee kasvatustieteen ja aikuiskasvatuksen rajat häilyviksi ja saattaa vaikeuttaa opiskelijoiden pääaineen valintaa. Häntä mietityttää myös se, miten opiskelijoiden ammatti-identiteetti pääsee kehittymään, jos rajat kahden pääaineemme välillä eivät ole selkeät ja tutkinnot alkavat muistuttaa liiaksi toisiaan.

Mitä uudesta opetussuunnitelmasta sitten jää käteen? Toisaalta mieleen nousevat uudet valinnanmahdollisuudet, toisaalta pettymys suosittujen kurssien poistuessa valikoimasta. Marjo Vuorikoski toteaa koulutuksen suunnittelun olevan eri ryhmien tavoitteiden ja intressien yhteen sovittelua. Mieleen nousee kysymys, olisiko opiskelijoiden tavoitteita opetussuunnitelmaa uudistettaessa voitu ottaa vielä paremmin huomioon? Toivotaan, että tapauksesta viisastuneena Mentor voisi ottaa entistä aktiivisemman roolin opiskelijoiden edun ajajana ja äänitorvena, pysytellen ajan tasalla opiskelijoiden elämään vaikuttavista asioista ja myös huolehtien siitä, että kasvatustieteen opiskelijat pysyvät selvillä siitä, mitä päätöksiä opiskelujen sisältöihin liittyen tehdään. Toivotaan, että yhteistyö laitoksen kanssa saisi jatkua entistä tiiviimpänä, niin että opiskelijoiden tarpeet tulevat huomioiduiksi jokaista päätöstä tehtäessä.

Susanna Vuorinen

2007_1 Liikkumisen riemua

Mentorin liikuntatapahtumista:

Suksi luistaa ja sämpylä maistuu

Maaliskuun ensimmäisenä päivänä alkaa ilma jo hieman lämmetä. Pakkaset hellittävät, mutta järvet ovat vielä jäässä ja tahmaista luntakin maassa. Onneksi, sillä tuolloin on Mentorin laskiaisriehan vuoro!

Yli tusinan verran mentorlaisia on saapunut Iidesrantaan ja tarkoituksena on lähteä Iidesjärveä kiertämään. Osa ottaa ihan vain omat jalat alleen, mutta monella on sukset kainalossa. Tämä ilahduttaa hiihto-opettajaamme Lauraa, vaikka keli ei meitä suosikaan.

Vuorohiihto, tasatyöntö, yksipotkuinen tasatyöntö… Hiihtotermit tulevat tutuksi ja suksi luistaa sen minkä luistaa. Kaikilla ei suju yhtä hyvin kuin toisilla. Opettajan täytyy hioa oppilaiden hiihtotekniikkaa, ja suuret kiitokset näistä opeista!

- Kuulepa, nyt sulla menee sama käsi ja jalka tässä vuorohiihdossa, kun pitäis olla vastakkainen käsi ja jalka.

No, kun hiihdot on hiihdetty, siirtyy ulkoilusta kylmennyt porukka sisätiloihin. Siellä odottaa lämmin sauna ja salaattitarjoilut. Itse leivotut kaurasämpylät nousevat yleisömenestykseksi. Mentorlaisten lämmikkeeksi on luvassa vielä tiukka Twister-skaba, jonka monista välieristä voittajaksi selviytyy notkea hiihto-opemme. Loppuilta kuluukin nenä kiinni televisiossa, sillä torstaiseen tapaan on luvassa Idols-kilpailu.

Punottavat posket, saunassa sulaneet jalat ja maistuvat sämpylät. Mentorin liikuntatapahtumasta jäi hyvä fiilis, toivottavasti ensi kerralla lähtee vielä enemmän porukkaa mukaan!

Laskiaisriehaa muisteli toinen liikuntavastaava Helena (jonka hiihtokausi jatkui vielä pääsiäisenä pohjoisessa, jee!)

Mentor päin seiniä

Huhtikuun 23. päivä joukko rohkeita kasvatustieteilijöitä lähti tutustumaan seinäkiipeilyn ihmeelliseen maailmaan. Tutustumisen meille tarjosi teekkarien kiipeilykerho Tekiila. Suuntasimme täten kohti TTY:tä intoa puhkuen. Kiipeilyseinät löytyivät TTY:n pommisuojan käytävältä. Siellä teekkariystävämme varustivat meidät kiipeilykengillä ja valjailla. Sitten pääsimmekin itse asiaan. Kiipeilyä sai kokeilla matalalla ja korkealla seinällä. Matalalla seinällä liikuttiin sivusuunnassa ja korkealla seinällä pystysuunnassa. Korkealle seinälle kiivettäessä saimme onneksi turvaköyden valjaisiimme, ettei tarvinnut sentään ihan oman onnensa nojassa roikkua. Valjaisiin kiinnitetty turvaköysi kulki kiipeilyseinän yläpäässä olevan lenkin kautta varmistajalle. Teekkariystävämme toimi köyden päässä varmistajana ja lupasi olla päästämättä irti. Korkea seinä ja teekkari varmistusköyden toisessa päässä kuulostaa pelottavalta yhdistelmältä, mutta se ei meitä rohkeita kasvatustieteilijöitä hirvittänyt. Paitsi ehkä nimeltä mainitsematonta liikuntavastaavaa jolta meinasi rohkeus loppua seinän puolessa välissä…

Joukostamme löytyi taidokkaita kiipeilijöitä, varsinaisia spiderwomaneja. Toinen toistaan nopeampia ja notkeampia kasvatustieteilijöitä kapusi seinää ylös. Toisinaan kengät lipsahtelivat ja hikiset kädet luistivat otteita, mutta se ei menoa haitannut. Seinä kavuttiin ylös asti moneen kertaan.

Uusien urheilulajien kokeileminen yhdessä on hauskaa puuhaa. Jotkut löytävät sitä kautta uuden harrastuksen, jotkut voittavat pelkojaan ja jotkut pitävät muuten vaan yhdessä liikkumisesta. Tulevaisuudessakin meillä liikuntavastaavilla on tarkoitus järjestää vastaavanlaisia lajitutustumisia ja muitakin liikunnallisia tapahtumia. Otamme uusia ideoita mielellämme vastaan ja pyrimme toteuttamaan ne parhaamme mukaan! Joten ei muuta kun toiveita esittämään!

Terhi Linnansaari

2007_1 Hallitus tutuksi

Mentorin uusi hallitus aloitti työnsä tänä keväänä. Mukana on niin vanhoja konkareita kuin uusia innokkaita ainejärjestöaktiivejakin. Panopticon päätti kurkistaa hallituksen jäsenten idien ja egojen sisään esittämällä heille ns. pivot-mallin kiperiä kysymyksiä. Kysymyspatteristo sisälsi seuraavat avoimet kysymykset:

1. Nimesi ja asemasi hallituksessa?
2. Mikä on lempi sanasi?
3. Mitä sanaa inhoat?
4. Mikä saa sinut hyvälle tuulelle?
5. Mikä saa sinut huonolle tuulelle?
6. Mikä on lempi kirosanasi?
7. Mitä ääntä rakastat?
8. Mitä ääntä inhoat?
9. Mitä ammattia (muuta kuin omaasi) haluaisit joskus kokeilla?
10. Mitä ammattia et missään tapauksessa kokeilisi?
11. Jos taivas on olemassa, mitä haluaisit Jumalan sanovan sinulle kun saavut taivaan
porteille?

Tässä hallituksen vastauksia. Jokainen voi mielessään pohtia, mitä ne aktiiveistamme paljastavat…

1. Heidi Korpela, puheenjohtaja
2. Hieman kliseinen, mutta "rakkaus" on aika ihana sana
3. Tämäkin kliseinen, mutta "kuolema" on kamala ja kylmä sana sekä kamala asia kohdata
4. Se, kun tietää onnistuneensa jossain sekä tietysti myös läheiset ja ystävät
5. oma ajoittainen saamattomuuteni
6. hemmetti
7. kahvin keittimen porinaa...
8. ukkosta
9. Matkaoppaan hommia ois hienoa kokeilla, erityisesti alpeilla..;)
10. Kaikki kunnia palomiehille, mutta siihen musta ei olisi
11. Varmaan jotakin sen suuntaista, että saisin nähdä kaikki ne rakkaat ihmiset, jotka on sinne ehtinyt ennen mua.

1. Krista Maarit Petriina Kukkumäki, varapuheenjohtajan titteli hallussa.
2. "et simmottis" kuulostaa kivalta korvassa
3. Napanöyhtä on ällö.
4. Monet asiat! Mm. auringonpaiste, hassut lapset, hyvä rahatilanne, hyvä musiikki ja ylipäätään kaikenmoiset onnistumiset ja oivallukset.
5. Oon pikasuuttuja ja nopee antamaan anteeks, eikä huonot tuulet vaivaa kauheen pitkiä aikoja kerrallaan. Saatan kuitenkin suutahtaa mm. likasista astioista pitkin asuntoa, tylyjen ihmisten sanomisista ja känniääliöilyistä.
6. Kyllä se vittu taitaa kaikkein omimmalta tuntua, heh!;)
7. Pienten lasten naurua.

8. Niitä kaikkia, mitkä vihloo korvissa, eli liitutaulu + liitu, mikrofonin "kiertäminen", veitsi/haarukka + lautanen jne.
9. Leipuri-kondiittori ois hauska olla, kun ollaan aina heitetty läppää kaverin kanssa siitä, et lopetetaan kyllä nykyset opiskelut/työt ja mennään amikseen leipuri-kondiittori -linjalle, ettei tartte aina ajatella niin monimutkaisesti.
10. Jaa-a, kamikaze-lentäjäksi en ryhtyis...
11. "Have fun!"

1. Tolvasen Elisa, hallituksen jäsen, kopo- tutor- ja
laitoskahvivastaava
2. kaikki kohteliaisuudet on kivoja kuulla, vaikka söpö
3. vittu (kuulostaa tosi rumalle)
4. auringonpaiste ja kivat ihmiset
5. aikaset aamut
6. hitto
7. musiikkia (kun ei oo sitä tiettyä ihmistä, jonka ääni olis mannaa korvissa)
8. herätyskello (puhelimessa siis)
9. Ehkä koulutussuunnittelija tai sit runoilija (ei vaan taida rahkeet riittää,
pöytälaatikossa kyllä muutama raakile jo onkin)
10. Kirurgi
11. Tervetuloa !

1. Tuominiemen Jarmo, sopo-, vapaa-aika- ja laitoskahvivastaava
2. Räpsä (tamperelaisittain lausuttuna)
3. "Ketä" sanaa käytettäessä väärin. Ketä sanaa ei saa käyttä kuka tai ketkä sanan tilalla, sen sijaan sanoja kekä(yks) ja kekkä(mon) tulisi suosia.
4. Hyvä seura
5. Asioiden jatkuva jankuttaminen ja vatvominen
6. Perkele
7. nooh... se kuulostaa suunnilleen tältä: "sssh hrrrrr vuuuuuuk eki eki eki batangsiu!"
8. Alakerran naapurin humalaista runonlausuntaa
9. Lontoon metron kuljettaja
10. Urologi
11. "Ei, ei se ollut syntiä"

1. Johanna "Jossu " Miettinen, sihteerikkö
2. Yritän päästä eroon "kökkö"-sanasta, jota käytän valitettavan usein
3. Kaikkia sanoja, jotka kuvaavat sisäelimiä, kuten maksa, munuaiset ym. Aina kun yritän
kirjoittaa niitä paperille, käteni menee veteläksi enkä pysty kirjoittamaan..tätä on
jatkunut ala-asteen biologian tunneilta asti.
4. Elämän perustarpeet kuten juoma, ruoka ja kesä. Ja etenkin hilpeät illanvietot ystävien
kanssa.
5. Törppöily liikenteessä (HUOM. muiden ihmisten, ei suinkaan itseni)
6. Todennäköisesti p*rse. Sitä aina käytän jos asiat menee pepuilleen. Sievempänä versiona
kyseisestä sanasta voi käyttää myös lyhennettä "pena".
7. Omaani tietenkin ;)
8. Paahtoleivän narinaa hampaissa..aaaaaargh!!
9. Pienenä haaveilin puhelinvastaajan työstä, joten sitä voisin yrittää
10. Yhteisen hyvän vuoksi en kokeilisi laulajan ammattia
11. Olen järjestänyt sinulle valtavat tervetuliaisbileet tähän alkuun, eiköhän rokata

1. Emmi Rintala, hallituksen jäsen, jäsenrekisterin ylläpitäjä, ympäristövastaava
2. pumpuli
3. räkä
4. aurinkoiset aamut, ihanat ihmiset
5. ilkeät ihmiset
6. voihan perse!
7. puhtaiden lakanoiden kahinaa ja aaltojen liplatusta
8. karjumista
9. laulajan
10. kaivostyöläisen
11. Tervetuloa peremmälle! Täälä juuri John (Lennon) keitteleekin sinulle iltateetä!

1. Johanna Hongisto, Specian yhteyshenkilö ja excu-vastaava.
2. turina
3. Ämmä
4. Auringon paiste
5. Huonotuuliset ihmiset
6. Helevetti
7. Linnun laulua
8. Säkkipillin vinkunaa
9. Lentokapteeni
10. Ruumiinavaaja
11. Moro!

2007_1 Vaihtareiden terveisiä

Kaksi vaihdossa olevaa kasvatustieteilijää jakoivat kokemuksiaan vaihto-opiskelustaan:

Bonjour ja keväinen tervehdys mentorilaisille!!

Vaihtoaika täällä Ranskan Orleansissa on sujunut todella mainiosti! 8 kuukautta jo takana ja muutama jäljellä, mutta kotiinpaluuta ei vielä malttaisi ajatella. Varsinkin nyt kun ilmat on mitä ihanimmat, kesävaatteet on saanut olla jo kovassa käytössä ja kaupunki on kuin uudestisyntynyt ihmisten viettäessä aikaa kahviloiden terasseilla tai muuten vain kaupungilla kävellen. Kaupunki 200 000 asukkaallaan on Ranskan mittakaavassa pieni, mutta sitäkin idyllisempi! Loire-joki halkoo kaupungin ja vanhan kaupungin puoli on todella kaunis pikkukatuineen. Pariisiin on ainoastaan tunnin junamatka, joten suurkaupungin syke löytyy läheltä aina kun halajaa :)

Ranskaan halusin lähteä ennen kaikkea kielen takia, ja koska meidän laitokselta ei ollut tänne paikkoja, lähdin kyselemään kauppatieteen laitoksen kautta. Sieltä sitten onnisti, ja hyväksymistiedon jälkeen alkoi hurja valmistautumisprosessi ja käytännön asioiden hoito. Tosin Suomen päässä kaikki sujui vielä kivuttomasti sillä luultavasti ensimmäinen asia, jonka tänne saapuessa opin oli aimo annos kärsivällisyyttä. Paperiasioiden hoitoon nimittäin sai varata paljon aikaa juostessa eri toimistoista toiseen, mutta näin jälkikäteen muisteltuna kaikki sujui kuitenkin isommitta ongelmitta.

Opiskelu on todella koulumaista verrattuna Suomen yliopisto-opiskeluun. Lukukausia täällä on kaksi ja tentit järjestetään pääsääntöisesti lukukauden päätteeksi lyhyen lukulomatauon jälkeen. Paikalliset opiskelijat saavat valmiin lukujärjestyksen, jota seurataan saman vuosikurssin mukana ja tietyt kurssit on aina suoritettava tiettynä vuonna. Kandidaatin tutkinto kestää kolme vuotta ja maisterin kaksi, ja tämä aikaväli on melko ehdoton. Yliopistoon ei ole pääsykokeita, joten opiskelijoita karsiutuu opintojen edetessä.

Erasmuslaisena sain valita kursseja mistä vain tiedekunnasta sekä vuosikurssilta oman tutkinnon ja kiinnostuksen mukaan. Valitsin siis sivuaineitani hallintotiedettä ja sosiologiaa, mm.kasvatussosiologian kurssin, joka oli todella mielenkiintoinen esitys Ranskan koulutusjärjestelmään! Lisäksi olen käynyt vaihto-opiskelijoille tarkoitetuilla ranskan kielen tunneilla, jossa mm.kerrataan kielioppia.

Ensimmäisellä lukukaudella kurssivalinta oli vaikea, sillä luennot alkoivat heti syyskuun alkupuolella ja kursseille tuli ilmoittautua kuukauden sisällä. Kurssien sisällöistä löytyi melko nihkeästi tietoa joten ei auttanut muu kuin mennä kuuntelemaan ensimmäisiä luentoja. Nyt toiselle lukukaudelle tarjonta oli monipuolisempi ja hyödyllisiä kursseja enemmän tarjolla.

Kaikki luennot ovat ranskaksi, mikä tuotti varsinkin alussa enemmän tai vähemmän vaikeuksia riippuen luennoitsijasta. Luennot ovat auditoriossa ja hyvin opettajakeskeisiä. Pääsääntönä on, että luennoitsija puhuu ja opiskelijat kirjoittavat lähes kaiken muistiin. Kasvatustieteilijänä huomioni kiinnittyi siihen, ettei opetuksen apuna käytetä minkäänlaisia havainnointi-apuvälineitä ja itselleni vaikeuksia on tuottanut kuunteleminen ja muistiinpanojen ottaminen samanaikaisesti. Paikalliset opiskelijat tosin ovat hyvin auliita lainaamaan muistiinpanojaan, joita kopioimalla pysyy mukavasti mukana kurssien kulussa!

Opiskelun ulkopuolinen elämä painottuu vahvasti vaihtariporukoihin ja vapaa-aika kuluukin lähes täysin muiden vaihtareiden sekä paikallisten tutoreiden kanssa. Kansainvälinen tunnelma on jatkuvasti läsnä; suurin osa Euroopan maista on edustettuna sekä monia opiskelijoita muilta mantereiltakin. Illanviettoja onkin kiitettävästi ja kaupungin keskustasta on valikoitunut muutama kantakuppila, josta lähes ilta löytää tuttuja istuskelemasta. Ruoka.ja juomakulttuuri on ehdottomasti yksi parhaista puolista ranskalaisessa elämäntavassa, joka kadunkulmasta löytyy ihania pikkuleipomoita ja viihtyisiä kahviloita!

Muu Ranska on tullut tutuksi jonkin verran matkustellessa. Junalla pääsee melko edullisesti, sillä opiskelijat saavat 50% alennuksen, ja tätä hyötyä on tullut käytettyä käymällä vierailemassa varsinkin isoimmissa kaupungeissa ympäri Ranskaa, sekä myös Loiren jokilaakson pienemmissä kylissä, joista muuten löytyvät upeat keskiaikaiset linnat!

Voin ilokseni todeta, että vaihtoaika on antanut enemmän kuin osasin odottaakaan. Ranskalainen elämäntapa on imaissut sisäänsä sen verran, että siitä tuskin hevillä pääsee täysin irrottautumaan vielä Suomeen paluun jälkeenkään :) Täällä olo on monien muiden asioiden lisäksi opettanut tuntemaan itseni paremmin, jonka myötä myös tulevaisuudensuunnitelmat ovat kirkastuneet. Odotan kovasti ensi syksynä jatkuvaa yliopistoelämää tutussa ympäristössä Tampereella.

Mentorin riennoissa tavataan ja sitä odotellessa kaikille oikein mainiota kevään jatkoa,

Terveisin Johanna Lätti

Aurinkoinen tervehdys Madridista!

Vaihtovuosi alkaa olla lopuillaan, joten tässä vaiheessa onkin sopiva hetki pysähtyä miettimään menneitä kahdeksaa kuukautta.

Opiskelu on sujunut leppoisasti, kun asenne on ollut avoin; on selvinnyt tilanteesta jos toisesta. Ilmapiiri yliopistolla on ollut kannustava, sillä sekä opiskelijat, että opettajat ovat ottaneet vaihtarit hyvin vastaan. On ollut myös hienoa tutustua erilaisiin opiskelijoihin, joita täällä on kaikkialta maailmasta. Useilla kursseilla on tehty ryhmätöitä paikallisten opiskelijoiden kanssa, ja sitä kautta on saanut enemmän irti uudesta opiskeluympäristöstä. Pientä stressiä on tullut suullisista esityksistä, mutta loppujen lopuksi ne ovat olleet vain positiivisia kokemuksia, kuten kaikki valitsemani kurssit.

Parin ensimmäisen vaihtokuukauden jälkeen olo alkoi tuntumaan jopa kotoisalta, kun oppi tuntemaan paremmin yliopistoa, muita opiskeliota ja espanjalaisia tapoja. Kielitaito on kehittyny mukavasti, ja sen ansiosta moni asia on myös muuttunut helpommaksi.

Madrid on miljoonakaupunki, jolla on kuitenkin lämmin sydän. Täällä ihmiset ovat auttavaisia ja ystävällisiä. Ydinkeskusta on idyllinen pikkukatuineen, putiikkeineen ja baareineen. Kaupunki on kokonaisuudessaan siisti, toimiva ja modernimpi mitä olisi voinut etukäteen kuvitella. Jonottamiselta täällä ei voi valttyä, mutta on otettava paikallisista mallia ja pysyttävä kärsivällisenä. Kulttuurieroja löytyy useampiakin. Kun ovesta astuu ulos kadulle, olo ei tunnu yksinäiseltä. Siestan jälkeen meno yleensä vain lisääntyy, kun ihmiset lähtevät syömään ravintoloihin. Ruoka onkin täällä todella hyvää – sitä tulee varmasti ikävä.

Vielä on vaikea käsittää mitä kaikkea on kokenut ja oppinut. Ehkä sitä vähitellen ymmärtää, kun palaa Suomeen takaisin. Tässä vaiheessa voi kuitenkin jo sanoa, että vaihtoa ei
turhaan kutsuta elamänkouluksi.

Riikka-Mari Tuomela

2007_1 Monipuolinen osaaminen työelämän valttina

Kasvatustieteilijänä suuressa yrityksessä

Keväisenä ja aurinkoisena huhtikuun maanantaina noin 30 päinen joukko kasvatustieteen ja aikuiskasvatuksen opiskelijoita kerääntyi Hatanpään valtatien varteen Nokian toimistorakennuksen pääoville. Vuorossa oli yritysvierailu tunnettuun, suureen ja kansainväliseen yritykseen, jossa opiskelijoita vastaanottamassa oli kaksi aikanaan kasvatustieteiden maisteriksi valmistunutta ja nykyään Nokian henkilöstöhallinnossa työskentelevää naista, Raija Oksanen sekä Minna Raiko. Kaikki odottivat mielenkiinnolla tulevaa kohtaamista.

Kun kaikki olivat saaneet omat nimilappunsa rinnuksille ja pääsivät asettautumaan kahvikupin sekä leivoksen kanssa pienen luentosalin tuoleille, Oksanen ja Raiko aloittivat toivottamalla kaikki tervetulleiksi vierailulle. He kertoivat lyhyesti Nokiasta yrityksenä sekä omista urapoluistaan ja nykyisistä työtehtävistään Nokialla. Raiko on toiminut Nokialla vuodesta 1995 asti erilaisissa rekrytointi sekä HRD tehtävissä. Tällä hetkellä hänen työtehtävänsä on henkilöstökonsultointi. Oksanenkin on toiminut Nokialla jo useamman vuoden eri rooleissa henkilöstönkehitystehtävissä ja tällä hetkellä hänen työskentelee Nokian sisäisessä koulutustoiminnossa.

Oksasen ja Raikon tarinat urapoluistaan ja kuvaukset työtehtävistään herättivät paljon mielenkiintoa. He loivat myös paljon uskoa siihen, että kasvatustieteilijöille on mahdollisuuksia tulevaisuudessa niin yhden ison yrityksen alla kuin yleensä työelämässä. Opintojen laaja-alaisuus ja monipuolisuus ovat tulevaisuuden valttimme. Tulevaisuuden varalle he toivat esille myös erilaisia taitoja, jotka he näkivät tärkeinä kuten konsultointi-, yhteistyö-, viestintä- ja organisointitaidot. Työnhaussa he painottivat myös omaa motivaatiota ja oikeaa asennetta.

On tärkeää nähdä ja kuulla jo opiskeluaikana erilaisia näkemyksiä ja mielipiteitä työelämän kentältä. Siten on helpompi itse rakentaa omia opintojaan siihen suuntaan mitä itse toivoo tulevaisuudeltaan sekä vaatia opetukselta niiden taitojen kehittämistä, jotka nähdään tärkeinä ja hyödyllisinä. Kiitos Raija Oksaselle ja Minna Raikolle siitä, että antoivat meille monelle lisää uusia tulevaisuuden näkymiä sekä saimme vastauksia useisiin kysymyksiimme.

Johanna Hongisto

Sivuaine- ja työelämäpäivä kasvatustieteiden opiskelijoille

Vuosittainen sivuaine- ja työelämäpäivä kasvatustieteiden laitoksen opiskelijoille järjestettiin tänä keväänä 29.3. yliopiston uudisrakennuksessa, Linnassa. Tilaisuudessa saimme kuulla jälleen mielenkiintoisia ja ennen kaikkea aitoja puheenvuoroja niin sivuaineista kuin työelämästäkin, mistä puhujat saivat kovasti kiitosta opiskelijoiden taholta. Palautteissaan opiskelijat kertoivat saaneensa uutta näkökulmaa työelämään ja hyviä vinkkejä opintoihinsa, mistä tällaisissa tilaisuuksissa juuri kyse onkin. Osallistujamäärä oli hieman viime vuotista pienempi, mutta tärkeintä on tietenkin, että paikalla olleiden kuulijoiden toiveita täytettiin. Palaute ja kehittämisideat ovat aina erityisen tervetulleita, jotta tilaisuutta voidaan kehittää opiskelijoiden toiveiden mukaisesti.

Tilaisuuden avasi laitoksen oma edustaja aikuiskasvatuksen assistentti Kati Tikkamäki rohkaisevalla ja aiheeseen virittävällä puheellaan, jonka jälkeen yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan sivuainetarjontaa esitteli hallintoamanuenssi Leena Sulkanen ja kauppa- ja hallintotieteiden tiedekunnan sivuainetarjontaa opiskelijaopinto-ohjaaja Kaisa Keskitalo. Työelämäosuuteen kuulijat johdatteli Specia ry:n toiminnanjohtaja Markku Saarinen, joka esitteli tilaisuudessa kasvatustieteilijöiden työmarkkinoita erityisesti ammattijärjestön näkökulmasta. Saarinen listasi esityksessään mm. kasvatustieteilijöille tyypillisiä työtehtäviä yksityisellä ja julkisella sektorilla sekä työtehtävistä ansaittavia keskimääräisiä palkkoja. Kyseiseen esitykseen voit käydä tutustumassa täällä. Alumnivierainamme olivat tänä vuonna projektipäällikkö Mikko Mattila (Tampereen kesäyliopisto), projektinjohtaja Johanna Matikainen (Kotopolku -projekti, SPR), lapsiasiamies Tiia Sairanen (Tampereen kaupunki) sekä koulutuspäällikkö Paula Salomaa (Edutech).

Tilaisuudessa nousi esille monia huomionarvoisia seikkoja opinnoista ja työelämästä, jotka toivottavasti jäivät myös elämään opiskelijoiden mieleen tulevaisuuden varalle. Monipuolinen osaaminen oli yksi päivän tärkeistä teemoista. Jo sivuainevalintoja tehtäessä kehotettiin opiskelijoita panostamaan monipuolisuuteen, ja tekemään valintoja rohkeasti omia kiinnostuksen kohteita seuraten ja turhia ennakkoluuloja välttäen. Työelämä vaatii kuitenkin nykyään monitaitureita työhön kuin työhön, eikä pelkkä koulutuskaan usein riitä työmarkkinoilla. Näin ollen onkin tärkeää pystyä ulkoistamaan oma osaaminen niin, että siitä tulee arvokasta valuuttaa työmarkkinoilla huolimatta siitä, missä osaaminen on hankittu. Työnhakuprosessi vaatii työnhakijalta ennen kaikkea rohkeutta ja luovuutta hyödyntää omaa osaamistaan parhaalla mahdollisella tavalla. Koulutuspäällikkö Paula Salomaan mukaan työnantajat etsivät ”hyviä tyyppejä” ja haluavat löytää työntekijän, jolla on potentiaalia ja soveltuva tausta. Työntekijänä on myös tärkeää osata arvostaa työnantajan ja työyhteisön panosta, sillä jokainen työtilaisuus on ainutlaatuinen mahdollisuus kehittää omaa osaamistaan ja hankkia uusia kokemuksia.

Vaikka monipuolista osaamista ja kokemusta kertyy runsaasti opintojen ulkopuolellakin, on tutkinnon merkitys luonnollisesti myös tärkeä työnhaussa. Viimeisten opintojen on usein tapana pitkittyä, mikä saattanee hankaloittaa työn saamista. Ohjenuorana valmistuville opiskelijoille puhujamme antoivatkin vinkiksi suorittaa opinnot alta pois, kun työelämään siirtyminen alkaa tuntua ajankohtaiselta. Puhujiemme kokemuksen mukaan valmis tutkinto usein edesauttaa työpaikan saantia.

Yleisesti ottaen puheenvuoroissa kehotettiin opiskelijoita olemaan avoimia uusille mahdollisuuksille sivuaine- ja työelämävalintojen suhteen. Tärkeintä on rohkeus hakeutua kohti uusia kokemuksia, sillä näistä pienistä palasista ja hajanaisista ratkaisuista se työura sitten alkaa muodostua. Oli hakuprosessin tuloksena sitten uusi työpaikka tai kieltävä vastaus, on tärkeää nähdä työnhakuprosessi aina oppimisen kannalta. Itsearviointi on erityisen tärkeää niin työhaussa kuin työnteossakin.

Powerpoint -esitys aiheesta: Kasvatustieteilijä työelämässä

Lämpimät kiitokset kaikille tilaisuuteen osallistuneille!

Laura Pylväs

2007_1 Sitsit jenkkimeiningillä

Käytyämme syksyllä ottamassa Turusta mallia sitsien järjestämiseen päätimme tarttua härkää sarvista ja kyhätä kokoon vähintään yhtä lennokkaat juhlat tamperelaiseen malliin. Niinpä 29.3. Mentor räväytti jenkkityyliin järjestetyillä sitseillä. Osanottajina oli lauma katkolaisia Turusta sekä mukavan suurilukuinen joukko omaa väkeämme.

Juhlan teeman mukaisesti sitsipaikalle Tampereen Pursiseuralle alkoi valua vähän ennen iltakuutta jos jonkinnäköistä porukkaa. Paikalle oli eksynyt ainakin vapaudenpatsas, Tina Turner, popcorn-myyjä, chearleadereita ja koko joukko cowboyta. Taisipa olla joku New Yorkin keltaisista takseistakin ajautunut väärälle kaistalle. Myös Pursiseura oli saanut jenkki-ilmeen; se oli koristeltu sinipunavalkoiseksi ja Amerikan lippu oli saanut kunniapaikan seinältä.

Vaikka jenkkisitseillä oltiinkin, kajahti ilta käyntiin perinteikkäästi Helan går -kappaleen siivittämänä. Laulunjohtajina toimivat ensimmäistä kertaa Emmi Rintala ja Sonja Issula. Pienen alkujännityksen jälkeen tytöt kuitenkin laulattivat porukkaa kuin vanhat tekijät. Kun äänet oli saatu auki ja kielenkannat kirvoitettua, sai sitsiväki luvan mennä rakentamaan kukin omannäköisensä burgerin - mitäpä muutakaan jenkkisitseillä voitaisiin tarjota. Sitten ei muuta kuin herkullisen hampparin kimppuun. Armollisia kun olivat, keskeyttivät laulunjohtajat syömisen vain kerran, ja silloinkin vain hyvin lyhyen laulun ajaksi.

Railakas ilta jatkui laulun ja erilaisten esitysten siivittämänä. Mainitsemisen arvoisia ovat esimerkiksi pitkin iltaa seuranneet televisiolähetykset, joita laulunjohtajien tahtoa rikkoneet osallistujat saivat ilokseen esittää. Niinpä illan aikana saimme seurata muun muassa Kumman Kaa -jaksoa. Lisäksi paikalle saapuneet cowboyt esittivät muille rivitanssia ja rakennettiinpa jossain vaiheessa iltaa ihmispyramidejakin. Jottei meno olisi aivan karannut käsistä, oli välillä tankattava herkullista omenapiirakkaa kahvin kera. Jälkiruoan jälkeen koitti Mentorin oman juomalaulun ensiesitys, jonka aikana nautimme tamperelaiseen tapaan punssin sijasta fisunapsut. Kyllä tuo näytti turkulaisille vieraillemmekin maistuvan!

Kellon lähestyessä kymmentä alkoi olla viimeisten laulujen aika, sillä sitsipoppoon oli aika siirtyä ravintola New Yorkin jatkopippaloihin. Laulukirjat jätettiin narikkaan ja ilta jatkui tanssilattian puolella aina pikkutunneille asti.

Kiitos järjestäjille loistavasta työstä - näitä bileitä muistellaan vielä pitkään! Ja eikun nokka kohti uusia sitsejä!

Sonja Issula

2007_1 Katsaus Mentorin kevääseen

KATSAUS MENTORIN KEVÄÄSEEN – ELI MITÄ KAIKKEA TAPAHTUIKAAN VAPAA-AJALLA

Mentorin uudet vapaa-aikavastaavat Jarmo, Kari sekä allekirjoittanut siirryimme tehtäviimme tammikuun lopulla ja ensimmäisenä tapahtumana järjestimme ystävänpäivän illanistujaiset. Tapahtuman paikkana oli TOAS:n Markuksentori, jonne saapui jopa 25 ystävänpäivän viettäjää. Vaikka mainoksessa melkein lupailtiin lähes alkukantaisen villiä menoa, oli tunnelma kuitenkin tuolloin 15. helmikuuta lähinnä lämmin ja rauhallinen. Illan aikana intouduttiin kuitenkin reenaamaan sitsilauluja kevään sitsejä silmällä pitäen. Jarmon ja Karin vetämä kompatietokilpailun visaiset kysymykset, jotka aiheuttivat kiivastakin keskustelua ryhmissä nostivat välillä desibelejä. Taitaa vieläkin kysymykset askarruttaa jonkun Mentorilaisen mieltä. Illan aikana monet nauttivat juomaa omasta pullostaan, mutta myös tarjolla olleet sydämenmuotoiset sämpylät sekä vaaleanpunaiset sydänleivokset tekivät kauppansa. Richard Cheesen säestyksellä illasta jäi hyvä mieli, suupieliin kookoksenmuruja ja kotiin tai kolmiobileisiin matka jatkui kevyemmin askelin.

Maaliskuussa Mentor aloitti lähtölaskennan kesään, kevään kuumimmilla kesäbileillä. Paikanpäälle saapui (tai lähinnä löysi) noin 15 kesäkissaa ja kollia. Minimi dresscodina oli aurinkolasit, jotka löytyivät melkein jokaiselta, mutta vähän vaihtelevammin oli uskallettu pukeutua kesävetimiin vielä kylmänä maaliskuun päivänä. Vanhalla domuksella oli tunnelma kuitenkin katossa: kajareista soi kesähitit, baaritiskillä oli mahdollisuus tehdä omia drinkkejä ja suolaisen nälkään naposteltiin nachoja. Menoa jarrutti kuitenkin monen lähestyvät tentit ja seuraavan aamun koulupäivä. Kun lähinnä vanhemman polven mentorilaiset lähtivät jaloista, käänsi nuorempi vuosimalli nupit kaakkoon ja varmisti ettei kukaan Tampereen yössä epäilisi, millä fiiliksellä kasvatustieteilijät ottavat saapuvan kesän vastaan.

Huhtikuuta aloittelimme hieman rauhallisimmissa merkeissä. Kaikesta pääsiäisen juhlinnasta ehkä vielä uupuneena kokoonnuimme lautapeli-iltaan Kotibaariin Keskustorille. Osanotto oli hieman heikko, mutta riittävä ja alle kymmenen hengen voimin pelasimme mm. aliasta, vaikka SM-liigan loppuottelu taisi viedä hieman joidenkin huomiota.

Huhtikuun puolella otimme vielä varaslähdön vappuun. Vappuaatto sijoittui tänä vuonna maanantaille, joten päätimme viettää Mentorin vappua sitä edeltävänä perjantaina. Bileiden teemana oli olla vapun varjossa, eli jotain gootti-angsti -akselin väliltä. Bileet järjestimme jälleen Markuksentorilla, sillä se samalla antoi mahdollisuuden avata grillikauden. Vapunviettoon ilmoittautui 35, joista melkein jokainen myös saapui paikanpäälle, jokunen jopa jo kello viideksi, jolloin bileet starttasivat. Ilmoittautuneita kehotettiin ottamaan omat lihat mukaan, mutta talon tarjoamat kasvisvartaat ja salaatit kevensivät hieman illan ateriaa. Grillattavat huudeltiin alas sangrialla tai mansikkaboolilla, joiden seassa kuplivat ja sauhusivat huomiota keräävät hiilihappojäät. Sisätilat oli tunnelmaa luomaan vuorattu mustaksi ja sisäpihan grillissä tuli löi tuulisena iltana lieskaa välillä puolen metrin korkeudessa, joten pirullista tunnelmaa warjowapusta löytyi. Suurin osa oli löytänyt komerostaan jotain mustaa päälle pantavaa ja löytyi sieltä Kissin Gene Simmonskin. Ilta sai kuitenkin yllättävän käänteen, kun joukko poikia saapui tuomaan ”love for everyone” tuoksusaippuakuplien saattelemana ja ”balls of love” jäi vieläpä koko loppu illaksi muistuttamaan rakkauden ilosanomasta. Illan aikana skoolattiin vapun sekä Mentorin kevään päätöksen kunniaksi. Lisäksi ohjelmanumerona oli rakentaa ”sielu” Studio julmahuvin tyyliin, tarjolla olevasta materiaalista (mm. rautalankaa, metallia, muovailuvahaa) ryhmien kesken käyty kisa ratkaistiin lopulta huutoäänestyksellä. Illan pimentyessä popsittiin kilpaa myös mustaa, eli sitä itteensä Tammelantorilta. Ilta päättyi Markuksentorilla lähempänä puolta yötä, josta monen matka jatkui rokkibaari Amadeukseen, ja nähtiinpä Mentorin hallituksen jäseniä jopa Aleksanterinkadun Doriksessa.

Allekirjoittanut kiittää kollegoitaan hyvästä yhteistyöstä sekä kaikkia mentorilaisia, jotka ovat panoksellaan tehneet tapahtumakeväästä erittäin onnistuneen. Näemme jälleen syksyllä, jolloin on ohjelmassa taas rutkasti uusia tapahtumia ja tempauksia ja toivottavasti paljon uusia kasvoja!

Kaisa Uusitalo, vapaa-aikavastaava