2007_2 Kaamoksen kumoamisen ABC

- ”Lunta tulee! Syksy vaihtuu nyt talveksi!” lupaili Iltalehti lokakuussa. Niinpä niin. Ulosvilkaisu vahvistaa epäilykseni: vettähän se on. Pimeä hiipii kaupungin ylle vartin yli kolmen, hiekoitussora rapisee polkupyörän renkaita vasten ja lumiraja kulkee kaukana Pohjois-Pohjanmaalla. Kaamoksen kumoaminen tuntuu päivä päivältä vaikeammalta. Kaivaudun vielä vähän syvemmälle peiton alle kehräävän kissan viereen ja mietin, miten tätä jaksaa joka vuosi? Miten sinä Enni selätät syysmasennuksen ja jaksat jouluun asti?

– Hmm, olen huomannut hieman syysväsymyksen oireita. Tekisi mieli kaivautua syvälle peiton alle ja nukkua kevääseen. Tekemisen määrä ei kuitenkaan mihinkään vähene pimeimpinäkään kuukausina. Perinteiseen talvesta selviämisen reseptiini kuuluvat päivittäiset vitamiini- ja hedelmäannokset. Parhaaksi piristyskeinoksi keinoksi olen kokenut reippaan ulkoilulenkin, ellei aivan kaatamalla vettä tule. Pyynikin harjun maisemat ovat mannaa apealle mielelle. Portaita reippaillessa kuntokin kohoaa mukavasti. Taas jaksaa ahertaa, ainakin hetken.

Ihanaa on myös päästää myös välillä vapaalle. Mahtavia piristysruiskeita ovat mukavat illanvietot opiskelukaverien kera, loistavana esimerkkinä äskeiset pikkujoulut. Suuri kiitos fukseille todella onnistuneiden pikkujoulujen järjestämisestä. Eli kaverit ja ulkoilu, niiden avulla jaksan jo pitkälle. Opiskelun, työn ja rentoutumisen tulisi olla sopivassa suhteessa, se on vain helpommin sanottu kuin tehty. Suski, millä keinoin sinä selviät pimeistä ja kiireisistä ajoista?

– Kaamosmasennuksen selättäminen on todella yllättävän vaikeaa, varsinkin tähän aikaan vuodesta kun koulutehtävät tuntuvat kaatuvan päälle ja voimavarat eivät millään tunnu riittävän loppuun saakka. Oma reseptini syysmasennusta vastaan muodostuu runsaasta liikunnasta, kourallisesta kavereita ja sopivasta määrästä chillailua. Vauhdikas jumppa pitää kehon ja mielen virkeänä, ja pitkä punttitreeni karkottaa stressin ainakin joksikin aikaa ja auttaa myös opiskelijoita piinaaviin niska- ja selkävaivoihin. Kavereiden kanssa vietetyt rentouttavat hetket ja sitä kautta saatava nauruterapia piristävät kummasti mieltä. Mielestäni on tärkeää myös antaa itselleen kaiken kiireen keskellä aikaa rauhoittua ja vähän laiskotellakin. Itse istun usein pianon ääreen rentoutumaan ja lauleskelemaan joululauluja seinänaapurienkin iloksi.

Mentorin lehtivastaavat haluavat toivottaa kaikille tsemppiä loppuvuoden rutistuksiin sekä ihanan rentouttavaa joulun aikaa! Nähdään taas ensi vuonna entistä ehompina!


~Enni & Susanna~

2007_2 ”Anna nakin kiertää”

”Anna nakin kiertää” koostui erilaisista tehtävistä, joista ryhmien oli selviydyttävä ja kerättävä tililleen mahdollisimman suuri pistesaalis. Kilpailussa menestyminen edellytti hyvän taktiikan lisäksi opiskelijoiden saumatonta yhteistyötä ja muiden joukkueiden haasteisiin (=nakkeihin) vastaamista. Kukin joukkue pääsi myös itse heittämään vastustajilleen nakkeja.

”Läpsy-leikki” erotti jyvät akanoista ja sen kautta saatiin ryhmäjako tehtyä. Seuraavaksi kukin ryhmä keksi itselleen nimen ja nimesi keskuudestaan joukkueenjohtajan. Tämän tehtävänä oli huolehtia kaikkien joukkueensa jäsenen tiedottamisesta nakkien suorittamiseen liittyen ja toimia tiimin kapteenina. Jokaiselle ryhmälle nimettiin myös vastuutuutorit, jotka osallistuivat suoritusten valvontaan ja niiden pisteytykseen.

Seuraavana oli vuorossa ongelmanratkaisutehtävä, jossa kilpailtiin joukkueittain ja pyrittiin keräämään mahdollisimman paljon pisteitä. Ongelmanratkaisutehtävästä kerätyt pisteet määräsivät sen järjestyksen, jossa ryhmät saivat alkaa haastamaan toisiaan. Parhaiten menestynyt joukkue (Original Fuksit) antoi haasteen huonoiten menestyneelle joukkueelle (Hiillostajat), toisiksi paras (LEKA) toisiksi vähiten pisteitä keränneelle (Ninnin nakitusryhmä) ja kolmanneksi paras (Ipanat) kolmanneksi vähiten pisteitä keränneelle (MEST). Kun ensimmäiset kolme joukkuetta oli antanut haasteensa saivat seuraavat ryhmät ”heittää nakin” pisteiden mukaisessa järjestyksessä niille ryhmille, jotka olivat juuri haastaneet heidät. Näin siis oli mahdollisuus tehdä vasta(karhun)palvelus kilpailijoille ja vaikeuttaa heidän taivaltaan.

Ensimmäisen kierroksen yliopisto-opiskeluun liittyvinä haasteina olivat seuraavat:

· käykää tutustumassa johonkin ura- ja rekrytointitapahtumaan

· viettäkää akateeminen vartti yliopiston kappelissa

· käykää Yo-talolla tutustumiskäynnillä

· osallistukaa porukalla Mentorin kokoukseen

· osallistukaa ootti-kahveille ja kyselkää ooteilta kiperiä kysymyksiä

· napatkaa yliopiston tapahtumakalenterista (www-sivut) yksi tapahtuma ja osallistukaa siihen

Haasteet tuli olla suoritettuna 28.9. mennessä, jolloin niistä myös piti raportoida Mentorin huoneen seinällä olevalle lapulle. Sitä mukaa kun ryhmä oli suorittanut ensimmäisen haasteensa se sai siirtyä toiselle kierrokselle ja ”nakittaa” valitsemansa joukkueen suorittamaan seuraavaa haastetta. Tämän oli tapahduttava niin, että jokainen ryhmä saisi yhden haasteen. Mikään ryhmä ei saanut haastaa itseään. Ensimmäisenä nakkinsa suorittanut ja siitä myös raportoinut joukkue oli siis etusijalla uusia nakkeja heitettäessä.

Toisen kierroksen haasteet liittyivät kotikaupunkiimme Tampereeseen ja olivat seuraavia:

· käykää syömässä mustaa makkaraa Tammelan torilla

· käykää reippailemassa Pyynikin portailla ja laskekaa portaiden kappalemäärä

· käykää Pispalan näköalatornilla (ihan ylhäällä asti)

· käykää tutustumassa Kaupin ulkoilumaastoihin ja reippailkaa Kunto-3 (tyyli vapaa)

· harrastakaa/kokeilkaa jotakin seuraavista urheilulajeista: jumppa/kuntosali, mölkky tai minigolf

· käykää yhdessä kahvilla/kaljalla jossain ja ottakaa erä jotakin lautapeliä

Nämä haasteet ja niistä raportointi sekä bonustehtävät tulivat olla suoritettuna 12.10. mennessä. Bonustehtäviä olivat haalarisponsorin hankinta ja Mentorin uuden haalarimerkin suunnittelu. Niiden avulla ryhmät pystyivät parantamaan sijoituksiaan ja keräämään lisäpisteitä itselleen.

Voittajaksi selviytyi jo alun ongelmanratkaisukisassa kyntensä näyttänyt Original Fuksit huikealla 72 pisteellä! Toiseksi tuli Ninnin Nakitusryhmä 58 pisteellä, kolmantena oli LEKA 56 pisteellä, neljäntenä Ipanat 51 pisteellä, viidentenä MEST 45 pisteellä ja viimeisenä, muttei vähäisimpänä Hiillostajat 41 pisteellä.

Palkinnoksi voittajaryhmän jäsenet saivat Mentorin vip-jäsenyyden, joka mm. oikeuttaa osallistumaan kaikkiin Mentorin tapahtumiin ilmaiseksi (!), paitsi sitseille ja teatteriin puoleen hintaan. Voittajaryhmän jäsenet saavat jatkossa myös kiikuttaa takkinsa ilmaiseksi (!) narikkaan päätalolle. Voittajaryhmät julkistettiin Mentorin Ladies and Gentleman –sitseillä, jossa kaikki ryhmät palkittiin eri kokoisin nakki- tai makkarapaketein.

Nakkitunnelmissa,

Krista ja muut nakkijehut

2007_2 Mediamaisteri Group – Mentorin yritysvierailu 5.11.2007

Mentor ry:n jäsenet loikkasivat yliopistolta tien toiselle puolelle maanantaina 5.11. kahdessa 17 hengen ryhmässä. Kohteena oli oppimisen ja osaamisen asiantuntijayritys Mediamaisteri Group. Avainkäsitteitä yritykselle ovat sähköiset ratkaisut ja verkko-oppiminen sekä asiakaslähtöisyys, verkostoituminen ja tiedonhankintataidot. Mediamaisteri Group tarjoaa erilaisia verkkotyövälineitä osaamisen ja toiminnan kehittämiseen niin eri julkisensektorin yksiköille kuin yksityisille yrityksille. Se on tarjonnut myös monelle kasvatustieteilijälle mielenkiintoisen ja monipuolisen työpaikan.

Vastaanottamassa vierailijoita oli KM Kaisa Huunonen, joka kertoi yrityksestä ja omasta työstään kasvatustieteilijän näkökulmasta. Pk-yritys on tarjonnut hänelle hyvän näköalan yritysmaailmaan, sekä mahdollisuuden toteuttaa omia pedagogisia taitoja kasvatustieteilijänä. Maisterin tutkinto on hänen mielestään antanut hänelle myös hyvät valmiudet nopeaan tiedonhakuun ja tiedon organisointiin. Omilta opiskeluvuosiltaan hän olisi kuitenkin toivonut enemmän valmistamista yritysmaailman vaatimaan tehokkuus- ja liiketoiminta-ajatteluun. Hän näkee myös nykypäivän kasvatustieteiden tutkinnossa heikkoutena vajaat tieto- ja viestintätekniikka taidot.

Vinkkeinä opiskelijoille Huunonen halusi korostaa jokaisen omien tavoitteidensa kirkastamista, vaikka keskittyminen tietyille alueille aina sulkeekin jotain muuta pois. Olennaista on myös kontaktien luominen sekä valmius heittäytyä tilaisuuden tulle. On oltava valmis muutoksille sekä ottamaan riskejä ja joskus luopumaan jostakin. Mediamaisteri Group on hänelle myös opettanut pienen yrityksen edut ja haitat verrattuna suuriin yrityksiin tai julkiseen sektoriin työnantajana. Pieni tai keskikokoinen yritys vaatii työntekijältä täyttä työpanosta, kokonaisvaltaisuutta ja organisointikykyä. Toisaalta se antaa työntekijälle mahdollisuuden vaikuttaa omaan työhönsä sekä läpinäkyvän organisaation niin rakenteeltaan kuin toiminnaltaan. Jos siis olet valmis kasvattamaan sisäistä yrittäjyyttäsi, Mediamaisteri Group tarjoaa sinulle oivan harjoittelupaikan.

Johanna Hongisto

2007_2 Syventävät - opintopisteitä vai ei?

Yliopistossamme on kursseille valintaperusteena käytetty suoritettua opintopistemäärää. Tämä ei vain palvele kaikkia. Meidän laitoksellamme oli tänä syksynä syventävien tilanne erityisen huono, josta kertovat myös opiskelijoiden omat kommentit Mentorin foorumilla. Kenenkään oppimisen kannalta ei ole mieluisaa tehdä vain kirjatenttejä, koska ei ole päässyt yhdellekään kurssille lähiopetukseen. Ketä palvelee se, että kursseja ei ole mitoitettu tarpeen mukaan? Tai se, että jotkut opiskelijat ovat pohtineet pääaineen vaihtoa päästäkseen kursseille? Myöskin työelämä-kurssien vähyyttä moitittiin. Tässä kerättyjä palautteita:

“Hain syksyllä kursseille Koulutuksen laatu ja vaikuttavuus sekä Koulutussuunnittelu. Molemmat kurssit taisivat olla aika suosittuja. Edelliselle kurssille en ollut edes varalla ja toiselle kurssille pääsin 4. varasijalta ja kurssi tuli enemmän kuin täyteen. Koulutussuunnittelun kurssille taisi olla 52 hakijaa ja 16 pääsi ryhmään. Onkohan ihan mission impossible järjestää näistä suosituista kursseista uusintoja keväällä?”

“Laitoksella on tiedossa opiskelijoiden määrä sekä se, kuka missäkin vaiheessa on menossa ja mitä kursseja tarvitsee, joten luulisi pystyvän etukäteen laskemaan, millainen tarve syventävien kursseista on. Jos ei kasvatustieteiden laitoksella pystytä ennakoimaan kurssien tarvetta niin missä sitten? Tällä hetkellä monet suorittavat kirjapaketteina syventävien valinnaisia kursseja, koska syksyn ryysiksessä eivät kursseille päässeet, vaikka oli aineopinnot ja kandidaatintutkielmat suoritettuna. Eli jatkuuko sama keväällä... periaatteella että niillä joilla on (opintopisteitä), niille annetaan. Muut lukekoot kirjoja kotonaan - mikä ei suinkaan ole ihan sama asia. Hyvä että on vaihtoehtoja, mutta miksi ottaa opintolainaa tai jäädä vuorotteluvapaalle, kun voi suorittaa kirjapaketteina ja käydä vain tenttimässä? Jos kirjojen tenttiminen on todellinen vaihtoehto, miksi pyörittää koko kallista laitosta - voisihan sitä yksin tein suorittaa maisteriopintonsa vaikka Kansanvalistusseuran kirjeopiston kautta!”

“Sivuaineen opintoja olisi voinut jatkaa avoimessa jättämättä työpaikkaansa ja vuosiansiotaan. Tällaiseen tilanteeseen ei todellakaan osannut varautua, sillä tämä tietohan on vain yliopiston sisällä. Eikö YO ole varautunut opiskelijoihin, jotka tulevat avoimesta? Pelkkä tenttiminen ei ole vaihtoehto oppimiselle, sanoisin, että melkein jo este (kahdeksas tentti edessä). Yhdessä kurssissa oli vaihtoehtona opintopiiri, mutta kurssi, johon pääsin. “Hain kuudelle kurssille enkä päässyt varasijoja pidemmälle, perus-ja aineopinnot oli tehtyinä eli 25+35 op pääaineesta. Nyt marraskuussa tärppäsi kun pääsin varasijalta ensimmäiselle syventävien kurssille.”

“Olen kuullut että periferiayliopistoissa (Joensuu, Lappi) yritetään kaikin voimin saada leivottua maistereita ja tohtoreita, siitä kuulemma yliopistot saavat meriittiä ja fyrkkaa - lieneekö urbaani legenda? Ainakin täällä kotilaitoksellamme on valmistuakseen änkeydyttävä aikamoisen pullonkaulan läpi - tästä osoituksena esim. se, että graduseminaaria käyvät ovat vasta nyt päässeet metodikursseille. Kauniit juhlapuheet saa unohtaa oppimisen ilosta.”

“Kun katselin kevään opintotarjontaa huomasin, että vain yksi tarjolla olevista kursseista oli "työelämäystävällinen" eli se Työelämän murros ja aikuiskasvatus. Se on tiivis paketti, joka pidetään 4 päivänä. Muut kevään kurssit ovat sellaisia, että opetusta on kolmisen tuntia päivässä ja sekin vielä usein aamulla tai keskellä päivää. Lisäksi tämä kestää 6-7 viikkoa. Aika moni kuitenkin syventäviä suorittavista käy töissä, joten toivoisinkin että mukaan olisi mahtunut edes muutama kurssi mikä alkaisi iltapäivällä. Syksyn verkottuvien ja kvantitatiivisten tutkimusmenetelmien kurssit ovat olleet ihanteelliseen aikaan näin työssäkäyvän kannalta. Opetus on siis alkanut 15.15. Joku ope kyllä sanoi, että yliopistoa ei ole rakennettu sillä tavalla että asiat tapahtuisivat iltaisin, mutta silti toivoisin että näitä työssäkäyvienkin toiveita kuunneltaisiin.”

“Reijo Laukkasen kurssille haki 60 opiskelijaa. Sinne hyväksyttiin vain 16 opiskelijaa. Laukkasen mukaan kurssin suoritti vain 10 opiskelijaa eli 6 paikkaa jäi täyttämättä, samaan aikaan kun opiskelijat surivat, etteivät pääse kursseille! Yksi sähköpostiviesti olisi täyttänyt kurssin heti. Paikan saaneet, jotka eivät tulleet kurssille toimivat epäeettisesti, mutta oikeuttaako se opettajaa toimimaan samoin? Laukkanen totesi kurssillaan, ettei tenttiminen ole tämän aihealueen optimaalinen suoritusmuoto, koska aineisto aukeaa vasta kurssilla. Tenttimistä kuitenkin tarjottiin "vaihtoehtona". 15 osallistui, 13 reputti, kaksi arvioitiin asteikolla 1-2. Kurssin suorittaneet saivat arvosanakseen 4- 5, ei reputtaneita. Kysynkin onko tämä taloudellista yliopistolle ja opiskelijoille? Koulutuksen laatu ja sen vaikuttavuus eivät kummatkaan toteutuneet, koska se ei tavoittanut tuotteen loppukäyttäjiä eli opiskelijoita. Edelleen Oulasvirran tutkimukseen( joka paradoksaalista kyllä, oli tenttimateriaalina) viitaten laadunarviointia pitäisi tapahtua kaikilla organisaation tasoilla ja sen pitäisi olla kahdensuuntaista, myös siis alhaalta ylöspäin. Jo pelkästään Laukkasen sähköpostin löytäminen vaati useaa sähköpostikyselyä yliopistolta. Yo:n sivuilta sitä ei löytynyt. Eikö opiskelijan toivota olevan yhteydessä opettajaan? Minua ihmetyttää kuinka joillakin opiskelijoilla, jotka ovat päässeet kursseille on ollut vähemmän opintopisteitä kuin minulla ja jopa opiskelija, joka on kandi ei päässyt kuin kvanttikurssille, johon jonoa ei ollut. Opintopisteitä tämän syksyn saldoksi kertynee 50, ellei enemmänkin, joten tenttiminen on tuttua, mutta olisi hauska välillä oppiakin jotain."

Kommentit ovat karua luettavaa, mutta kertovat totuuden. ”Tarttis tehrä jotain”. Ensi vuoden opetussuunnitelman suunnittelijoilla on vaikea tehtävä, vähenevillä rahoilla pitäisi järjestää edelleen laadukasta opetusta, joka olisi mahdollista kaikilla kursseilla kaikille halukkaille.

Pientä toivoa ja kannustusta tilanteeseen antaa professorimme Juha Suorannan kommentti:

Tämä seuraava kommentti on Immanuel Kantin tekstissä Mitä on valistus?(http://www.vastapaino.fi/vp/index.php?option=com_ekirjat&Itemid=0) esittämässä mielessä oma, julkinen kantani, ei laitoksen yksityinen vastaus:

”Syventävissä, kuten ei muissakaan opinnoissa kannata jäädä tuleen makaamaan, vaan kerätä porukka, lyödä päitä yhteen, miettiä itse vaihtoehtoisia tapoja ns. suorittaa eli opiskella asioita. Opintopiiri (http://collaborare.wordpress.com/2006/12/18/opintopiiriohje/) on melkein aina hyvä vaihtoehto. Voi myös tässä samassa porukassa, tai yksin, etsiä muualta yliopistosta jotakin vastaavaa ja tyrkyttää sitä opintosuoritukseksi, jos muu ei auta. Tätä - aktivistiyliopistoa (http://aktivistiyliopisto.wordpress.com/) - teiltä odottaa paitsi moni opettaja, myös Suomi-nimisen aavelaivan tulevaisuus.”

Elisa Tolvanen kopovastaava

2007_2 Ladies & Gentelemenn –sitsit

Mentorin jo perinteeksi muodostuneille sitseille kokoontui 19.10.2007 50 innokasta sitsaajaa. Pursiseuralle saapui perjantai-illan hämärtyessä toinen toistaan elegantimpia leidejä ja gentlemanneja. Teemana oli pukeutua 20-luvun Chicagon tyyliin tai muuten juhlavasti.

Juhlapaikka oli koristeltu valkoisen ja kullan sävyin ja pöytiä koristivat kynttilät ja kullatut vaahteranlehdet. Tunnelmallisen illan aloitimme perinteisen Helan gårin tahdissa ja alkupalana nautimme cocktailpaloja (lue: ruisnappeja ja paahtoleipää ;).

Ilta jatkui laulun raikuessa ja juoman virratessa. Pääruoaksi haimme buffeesta Itulaisten kattamat salaattiherkut a´la Mentor. Pään vaivaa laulunjohtajille aiheuttivat lukuisat kurittomat sitsaajat ja sitsityöryhmä päättikin tiukentaa rangaistuksia seuraaville sitseille. Illan edetessä nautimme kahvin kera vielä valkosuklaakoristein kirjaillut Mentorin suklaaleivokset. Snapsien ja mallasjuomien huvetessa palkittiin myös fuksien syksynajan käynnissä olleen nakkikisan voittajajoukkue.

Illan viimeinen hidas tanssittiin ja laulettiin lämminhenkisessä tunnelmassa koko porukan voimin. Ennen kuin tunnelma räjähti vallan käsiin, jatkoimme matkaa hyväksi havaittuun jatkopaikkaan Tabuun.

Sitsityöryhmä kiittää kaikkia osallistuneita sekä Itulaisia tarjoilun hoitamisesta. Ensi keväänä näemme jälleen sitsien merkeissä.

2007_2 Jalkapalloturnaus

Tänä syksynä saimme aikaan jotain historiallista, kun laitoksemme henkilökunta ja opiskelijat ottivat toisistaan mittaa luentojen ulkopuolella; nimittäin jalkapallokentällä. Tapahtumapaikkana oli Nekalan jalkapallokenttä ja ajankohtana kirpeä syyskuinen keskiviikko aamupäivä.

Opiskelijoiden joukkue koostui yhdeksästä henkilöstä. Joukkueessamme oli kolme miestä ja kuusi naista. Henkilökunta olikin hieman paremmin edustettuna ja sukupuolijakauma oli tasaisempi. Heidän joukostaan löytyi myös muutama vaihto-opettaja, mikä oli erittäin positiivinen yllätys. Huolimatta tästä epätasa-arvoiselta vaikuttavasta lähtöasetelmasta, opiskelijat pärjäsivät valtavaa opettajajoukkoa vastaan erittäin mallikkaasti. Molemmista joukkueista oli toki kentällä sama määrä, eli seitsemän pelaajaa, mutta opettajien vaihtopenkki oli hieman runsaammin miehitetty.

Peliä sivusta seuranneena voin vannoa, että tunnelma oli erittäin viihdyttävä ja mukaansa tempaava. Suunnitelmana oli vain kellottaa erät ja kannustaa tarvittaessa, mutta välittömästi pelin alettua löysin itseni huutamasta milloin missäkin tilanteessa. Peli oli niin jännittävää ja tasaista, ettei sitä yksinkertaisesti voinut vain seurata sivusta, vaan oli annettava oma panoksensa edes jollakin tavalla. Opettajilla oli tosin enemmistö myös kannustusjoukoissa, mutta volyymilla mitattuna opiskelijat päihittivät opettajat helposti.

Peli oli siis äärimmäisen tasainen ja niin se myös päättyi. Opiskelijat johtivat peliä ensimmäisen erän jälkeen, mutta opettajat kirivät hyvin ja jopa ohitse toisessa erässä. Onneksi meidän urheat opiskelijat hoitivat vielä tilanteen niin, ettemme jääneet tappiolle, vaan lopputuloksena oli tasapeli 4 – 4. Jälkipelit pelattiin sopuisissa tunnelmissa Mylläreiden maittavan lounaan ääressä. Lieneeköhän lounaan maittavuuteen vaikuttanut se seikka, että laitos tarjosi… Tiedä häntä, mutta sen tiedän, että tästä on pakko muodostaa perinne, niin mukava tämä tempaus oli.

2007_2 Mentorin pikkujoulut 29.11.2007

Mentorin pikkujouluja juhlittiin Tampereen pursiseuralla marraskuun lopulla. Juhlat alkoivat seitsemän pintaan ja juhlijoita kertyi illan mittaan lähes 90. Glöginkohotuksen jälkeen nautimme pitopöydän antimista. Sitten kuusi ”vapaaehtoista” päästi luovan muotisuunnittelijan kyvyt esiin pikkujouluasujen suunnittelumittelössä. Miss pikkubikini vei voiton.

Nuija vaihtoi omistajaa Mentorin väistyvän puheenjohtajan, Heidin, esitellessä uuden hallituksen. Samassa mikro pirahti ja kukas muukaan kuin itse Joulupukki tupsahti sieltä lahjojen kera. Laulu raikasi ja kaikki kiltit lapset saivat lahjansa.

Glögi virtasi ja lämmitti juhlijoiden mieltä ja kehoa. Hauskaa pidettiin myös leikin huumassa ryhmien keksien sanoista huikeita lauluja, näytelmiä ja kriisipiirejä. Loppuilta sujui vapaasti tonttuillen, kunnes taksit veivät juhlijat Ilvekseen, jossa meno jatkui aamun pikkutunneille asti.