Pääkirjoitus 4/2012

Se on siinä! Vai onko?

Viimeinen tentti, ja samalla viimeinen rutistus, tältä lukuvuodelta on ohi. Helpotuksen määrää on vaikea kuvailla, sillä kesälomaa on odotettu jo jonkin aikaa. Tentteihin lukemista ja esseiden kirjoittamista ei ole edistänyt kaunis auringonpaiste, joka on kutsunut keväiseen ulkoilmaan. Kuitenkin, olen ollut vahva ja saanut kaikki suunnittelemani opinnot suoritettua.

Viime viikolla Helsingin Sanomien nettisivulla julkaistiin artikkeli, jossa STTK:n puheenjohtaja Mikko Mäenpää toteaa, että oppilaitoksissa tulisi voida opiskella 12 kuukautta vuodessa ja valintakokeita tulisi järjestää kaksi kertaa vuodessa. Näin saataisiin nuoret nopeammin työelämään ja vaihtoehto työurien pidentämiselle loppupäästä. Myös SYL:n puheenjohtaja Jarno Lappalainen piti ehdotusta hyvänä, mikäli läpi vuoden opiskelu perustuisi vapaaehtoisuuteen.

Olen osittain samaa mieltä sekä Mäenpään että Lappalaisen kanssa. Olisi hyvä, jos Tampereen Yliopistossakin järjestettäisiin kesällä muutamaa kesätenttiä laajempia mahdollisuuksia opiskella vapaaehtoisesti. Kaikki opiskelijat eivät saa tai halua kesätöitä ja kesäopetus nopeuttaisi heidän valmistumistaan ja antaisi tekemistä kesän ajaksi. Kesäopiskelun pitäisi kuitenkin olla vapaaehtoista, sillä kaikille ei ole varaa tai voimia opiskella koko vuotta.

Tänäkin vuonna koen kesälomani opinnoista erittäin tärkeänä. Ensinnäkin, ilman irtaantumista opinnoista en varmaan jaksaisi. Kesä- ja joululomat ovat itselleni aikaa, jolloin ei tarvitse lukea kuin hömppäkirjoja ja niitäkin juuri silloin kun itse haluan. Kesä on aikaa, jolloin ei tarvitse suunnitella mitään ja voi käyttää vapaa-aikansa rentoutuen. Työpäivänkään jälkeen ei tarvitse enää kaivaa tenttikirjaa esille. Toiseksi, monelle muullekaan opiskelijalle ympärivuotinen opiskelu ei varmasti onnistuisi taloudellisesta näkökulmasta. Kelan opintotuki ei kata lähelläkään kuukausieni asumiskustannuksia ja muita pakollisia menoja. Minä tarvitsen kesälomani työntekoon, jotta voin opiskella yhdeksän kuukautta vuodessa.

Mielestäni Mäenpään esiin nostama keskustelu on tärkeä. Opiskelijoiden tilanteet ovat erilaiset, toiset haluaisivat ja pystyisivät opiskelemaan kesänkin ja toiset tarvitsevat lomansa. Kesäopiskelumahdollisuudet voisivat lisätä monialaistumista ja yhteistyötä yksikön sisällä, sillä ryhmät voisivat olla heterogeenisempiä. Näkökulmat kasvatustieteisiin tai vaikka omiin sivuaineisiin voisivat laajentua. Toisaalta, uskon etteivät opettajat ole valmiita luopumaan kesälomistaan, samoin kuin en itse halua opiskella ympäri vuoden. Tärkeää on kuitenkin antaa vaihtoehtoja, sillä niiden avulla jokainen voi löytää sen oman tapansa oppia ja edetä opinnoissaan motivoituneesti. Me opiskelijatkin olemme erilaisia.

Arvoisa lukijamme, Panopticon vetäytyy kesälaitumille ja ilmestyy seuraavan kerran syyskuussa. Toimitus toivottaa kaikille oikein rentouttavaa kesälomaa, olette sen ansainneet. Nauttikaa sekä sateesta että paisteesta, grilliruuasta, jäätelöstä ja kauniista Suomen kesästä. Ainakin vielä tänä vuonna loma on meidän, kului se sitten työmaalla tai muissa merkeissä.

Ulla-Mari Kuusinen

Hei, Mentorlainen, oletko jo kuullut Kasvosta?

Tampereen yliopiston kasvatustieteiden opiskelijat Kasvo ry on yksikköömme vuoden alussa perustettu yksikköjärjestö, joka toimii kaikkien Edun ainejärjestöjen ja hallinnon opiskelijaedustajien sekä muiden erilaisissa työryhmissä työskentelevien opiskelijoiden yhteistyökanavana. Yksikköuudistuksen myötä ainejärjestöt alkoivat kaivata tiiviimpää yhteistyötä ja sen myötä syntyi ajatus yksikköjärjestöstä. Kasvon tarkoitus onkin tiivistää sekä ainejärjestöjen keskinäistä yhteistyötä että ainejärjestöjen hallopedien välistä yhteistyötä, tukea toimijoiden verkostoitumista ja mahdollistaa voimavarojen yhdistäminen niissä asioissa, joissa se on tarpeellista. Yksikköjärjestöjä on tällä hetkellä omamme lisäksi kahdessa yksikössä, JKK:ssa ja YKY:ssä.  Kasvon jäseniä ovat kaikki kuusi yksikkömme ainejärjestöä: ITU ry, Kalma ry, Mentor ry, Oka ry, Tamaus ry ja Reettorit ry. Kasvon jäsenistö ei siis koostu yksittäisistä opiskelijoista, mutta ainejärjestöjen jäsenyyden kautta olet Mentorin jäsenenä automaattisesti myös Kasvon jäsen.

Kasvolla on hallitus, johon pyritään valitsemaan jäsen jokaisesta jäsenjärjestöstä. Hallituksen jäsenten tehtävänä on tukea ainejärjestöjen välistä yhteistyötä ja pitää yhteyttä yksikön henkilökuntaan ja muihin yhteistyökumppaneihin. Kasvon toiminnan ytimessä ovat kuitenkin jaostot, joihin kuuluu edustajia jokaisesta jäsenjärjestöstä. Jaostoja on tällä hetkellä kolme ja niiden koolle kutsumisesta huolehtii Kasvon hallitus. Ensimmäinen jaosto on nimeltään puheenjohtajajaosto. Kuten nimikin jo kertoo, tähän jaostoon osallistuvat jäsenjärjestöjen puheenjohtajat ja varapuheenjohtajat. Puheenjohtajajaoston tärkeimpiä tavoitteita ja tehtäviä ovat verkostoituminen, vertaistuki, ajankohtaisista asioista keskusteleminen ja hallopedivalinnat ym. nimeämisasiat. Toinen jaostoista on koulutuspoliittinen jaosto, johon osallistuvat jäsnejärjestöjen koulutuspoliittiset vastaavat, opsu-ryhmien ym. työryhmien edustajat ja johtokunnan opiskelijaedustajat. Kopo-jaostossa ydinasioita ovat ajankohtaisista koulutuspoliittisista asioista keskusteleminen, tiedonvälitys hallopedien ja erilaisten työryhmien jäsenten ja ainejärjestöjen välillä sekä hallopedien evästys. Kolmas jaostoista on nimeltään yhteisöllisyysjaosto. Siihen osallistuvat ainakin ainojärjestöjen tapahtuma-, kulttuuri- ja tutorvastaavat, mutta kiinnostuksen mukaan mukana saavat olla myös muut halukkaat, esimerkiksi liikunta- ja kv-vastaavat ja niin edelleen. Yhteisöllisyysjaostossa voidaan esimerkiksi suunnitella yhteisiä tapahtumia ja kehittää jäsenjärjestöjen välistä yhteistyötä ja yhteisöllisyyttä heidän haluamallaan tavalla. Kasvon tarkoitus ei ole kuitenkaan järjestää tapahtumia, vaan tuoda toimijat yhteen, jotta nämä voivat halutessaan suunnitella yhteistyötä ja kehittää yhteistä toimintaa. Kaikkien jaostojen toiminta on vasta saamassa hiljalleen muotoaan ja muuttuu koko ajan yhä enemmän jäsentensä näköiseksi.

Seuraavaksi lyhyt esittely Kasvon hallituksen jäsenistä vuosimallia 2012.

Puheenjohtaja:

Nimi: Veera Ikkelä

Koulutusohjelma: luokanopettajakoulutus

Oma ainejärjestö: OKA ry

Sähköposti: veera.ikkela(a)uta.fi

Lapsuuden haaveammatti: arkkitehti

Jos olisin eläin, olisin: saimaannorppa

Varapuheenjohtaja ja kopo-jaoston koollekutsuja:

Nimi: Tiia-Liina Puupponen

Koulutusohjelma: elinikäisen oppimisen ja kasvatuksen koulutus

Oma ainejärjestö: Mentor ry

Sähköposti: tiia-liina.puupponen(a)uta.fi

Lapsuuden haaveammatti: poliisi

Jos olisin eläin, olisin: vompatti

Taloudenhoitaja ja sihteeri:

Nimi: Outi Kattelus

Koulutusohjelma: varhaiskasvatuksen koulutus

Oma ainejärjestö: ITU ry

Sähköposti: outi.kattelus(a)uta.fi

Lapsuuden haaveammatti: käsityön opettaja

Jos olisin eläin, olisin: kotka

Pj-jaoston koollekutsuja:

Nimi: Pirita Ruokonen

Koulutusohjelma: aineenopettajakoulutus (opettajan pedagogiset opinnot)

Oma ainejärjestö: Tamaus ry

Sähköposti: pirita.ruokonen(a)uta.fi

Lapsuuden haaveammatti: prinsessa

Jos olisin eläin, olisin: kissa

Yhteisöllisyysjaoston koollekutsuja:

Nimi: Anni Lukkarinen

Koulutusohjelma: matematiikan aineenopettaja, kasvatustiede

Oma ainejärjestö: Kalma ry

Sähköpostiosoite: anni.lukkarinen(a)uta.fi

Lapsuuden haaveammatti: eläintenhoitaja

Jos olisin eläin, olisin: marsu

Syksy tuo mukanaan paljon uusia tuulia ja suunnitelmissa on kaikenlaista mukavaa, josta tiedotetaan syksyn tullen enemmän. Ainejärjestöjen tapaan myös Kasvon toiminta hiljentyy kesäksi, mutta kannattaa ehdottomasti käydä jo nyt tutustumassa Kasvon nettisivuihin osoitteessa kasvo.wordpress.com ja seurata aktiivisesti, mitä kaikkea mukavaa ainejärjestöt saavat yhdessä aikaan. Jos ja kun sinulla on jotain kysyttävää Kasvoon tai sen toimintaan liittyen, ota ihmeessä yhteys minuun tai keneen tahansa Kasvon hallituksen jäseneen.

Oikein aurinkoista ja mukavaa kesää kaikille, tavataan viimeistään syksyllä!

Tiia-Liina Puupponen

Kasvo ry:n varapuheenjohtaja ja koulutuspoliittisen jaoston koollekutsuja

Hallituksen blogi: Avauksia sopo-asioista ja opiskelijavalinnoista

Mentorin toimintakertomuksen mukaan ”sopo-vastaavan tehtäviin kuuluu lähinnä sopo-sähköpostilistan viestien välittäminen sekä vapaaehtoinen osallistuminen sopo-jaoston tapahtumiin ja kokouksiin.” Ei kuulosta kovin vaativalta hommalta, eikä se sitä olekaan. Lähdin mukaan sopo-vastaavaksi, koska halusin pysytellä yhä tiiviisti mukana Mentorin toiminnassa, mutta samalla tiesin, etten ensi syksynä pysty hoitamaan mitään kovin vaativaa vastuualuetta vaihto-opiskelujakson takia. Sopo-vastaavuus on siitä kätevä, että perustasolla se onnistuu sopo-listan sähköposteja välittämällä, vaikka kaikkea muutakin asiaan liittyvää toimintaa saa tietysti kehitellä. 

 

Mitä sopo-vastaava sitten oikeastaan tekee? Sopo- eli sosiaalipoliittisen vastaavan nimike ei välttämättä kerro kovin monelle oikein mitään tehtäväkentän sisällöstä, ja totta puhuen jouduin itsekin sitä hieman selvittelemään vuoden alussa. Sopo-vastaavan tehtäväkenttään kuuluu monipuolisesti opiskelijan toimeentuloon, hyvinvointiin, terveyteen ja asumiseen liittyvät asiat. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että sopo-vastaava seuraa valtakunnallista keskustelua esimerkiksi opintotukijärjestelmästä, opiskelija-asunnoista ja mielenterveysasioista sekä välittää tietoa niistä ainejärjestönsä jäsenille. Edellä mainittujen asioiden lisäksi myös yliopiston tilankäyttöasiat kuuluvat sopo-vastaavan kenttään: Tamyn alkuvuodesta järjestämässä ”Ai Musta Tuli Vastaava?” -tapahtumassa keskustelimme muiden sopo-vastaavien kanssa muun muassa yliopiston ryhmätyöhuoneiden riittävyydestä/riittämättömyydestä sekä ainejärjestöjen käytettävissä olevista tiloista. Kaikkia näitä sopo-asioita pyrin parhaani mukaan seuraamaan mentorlaisten puolesta. Mikäli sinulla on jotakin kysyttävää tai kommentoitavaa toimeentuloon, hyvinvointiin, terveyteen, asumiseen tai yliopiston tilajärjestelyihin liittyen, ota rohkeasti yhteyttä allekirjoittaneeseen! Myös Tamyn sosiaalipoliittiseen sihteeriin ja Tamyn hallituksen sosiaalipoliittisiin vastaaviin voi olla ongelmatilanteissa yhteydessä (heidän yhteystietonsa löytyvät osoitteesta http://www.tamy.fi/sosiaalipolitiikka). 

 

Sopo-vastaavuuden lisäksi toimin Mentorin opiskelijaedustajana kasvatustieteiden yksikön opiskelijavalintojen kehittämisryhmässä. Kehittämisryhmään kuuluu kasvatustieteiden yksikön henkilökunnan jäseniä sekä myös ITUn ja OKAn opiskelijaedustajat. Kehittämisryhmä kokousti ensimmäistä kertaa toukokuun alussa, jolloin vahvistettiin esitykset erillisvalinnoissa valittavista opiskelijoista. Seuraava kokous on elokuussa, ja kokouksen asialistalla ovat muun muassa vuoden 2013 valintaperusteet, tulevien vuosien valinta-aikataulut sekä mahdolliset muutostarpeet. Elinikäisen oppimisen ja kasvatuksen koulutusohjelmaanhan haetaan tällä hetkellä omalla, erillisellä pääsykokeella. Erillinen pääsykoe tuli käyttöön vasta vuonna 2009, ja vuosina 2006−2008 hakeminen tapahtui VAKAVA-kokeen kautta. Tällä hetkellä mentorlaisten joukosta löytyy siis kahdella täysin erilaisella pääsykokeella valittuja opiskelijoita. Otan mielelläni vastaan kommentteja koulutusohjelmamme valintakokeesta: Tulisiko nykyistä valintakoekäytäntöä muuttaa? Mitä mieltä olitte suorittamastanne valintakokeesta? Ajatuksia ja kokemuksia saa mielellään joko lähettää minulle sähköpostitse tai kirjoittaa tämän tekstin kommentteihin! Toivon saavani kommentteja niin eri pääsykokeilla valituilta mentorlaisilta kuin niiltäkin, jotka vasta ovat hakemassa koulutusohjelmaamme ja mahdollisesti selailevat Panopticonia. Nyt on loistava mahdollisuus kertoa mielipiteensä pääsykokeesta! 

 

Rentouttavaa ja aurinkoista kesää kaikille mentorlaisille!

Telma Rivinoja

telma.rivinoja@uta.fi

Mentorin sopo-vastaava

Kasvatustieteiden yksikön opiskelijavalintojen kehittämisryhmän jäsen

Demola-projekti osana opintoja

Koetko opintosi olevan liian teoreettisia, kaukana käytännön töistä? No miltä kuulostaisi saada opintopisteitä ja rahaa samanaikaisesti työskentelemällä käytännönläheisissä projekteissa yhteistyössä mahdollisesti tulevan työnantajasi kanssa?

Niimpä! No hyvältä tietysti. Ja tämän mahdollisuuden tarjoaa Demola, korkeakouluopiskelijoiden innovaatioympäristö. Demolan toimintaidea on mielenkiintoinen. Se tarjoaa opiskelijoille mahdollisuuden työskennellä projekteissa tiiviissä yhteistyössä erinäisten yritysten kanssa. Nämä projektikumppaneina toimivat yhteistyöyritykset antavat Demolaan ideoita, joita opiskelijatiimit kehittävät ja toteuttavat. Demola valitsee kullekin projektille sopivat opiskelijat, tarjoaa työympäristön entisen Finlaysonin tehtaan tiloissa sekä järjestää koulutuksia ja valmennusta. Tiimit rakennetaan monitieteellisiksi ja usein myös monikulttuurisiksi. Yritykset saavat tuoreita näkökulmia ideoihinsa ja opiskelijat kerryttävät opintopistekorejaan projektipalkkioita unohtamatta. Samalla opitaan tärkeitä työelämässä vaadittavia taitoja, kuten osaamisten yhteensovittamista. Projektit käynnistyvät kolmesti vuoden aikana; syksyllä, keväällä sekä kesällä toteutettava Innosummer.

Monet varmasti miettivät mitä kasvatustieteilijällä on annettavaa johonkin Nokian tilaamaan kännykkäpelin kehittelyyn? Teknisessä toteuttamisessa ei monella varmaan mitään, mutta uusien innovaatioiden kehittely on paljon muutakin kuin itse tekninen ohjelmointi. Tiimit kasataan monitieteellisiksi juuri siitä syystä, että pelkästään teknisesti orientoituneet (insinööri)opiskelijat eivät tulisi saavuttamaan yhtä hyvää lopputulosta ilman meitä ihmistieteiden osaajia. Kaikkia ilmiöitä kun ei voi selittää matemaattisten tai loogisten mallien avulla. Projekteissa ei tarvitse osata hienoja tieteellisiä teorioita, vaan tuoda erilaisia näkemyksiä tiimiin kuinka me yhteiskuntatieteilijät tai humanistit hahmotamme maailmaa.

Itse osallistuin erääseen viime syksynä käynnistyneeseen Demola-projektiin, jossa tilaajana ja yhteistyökumppanina meillä toimi Tampereen yliopiston kasvatustieteiden yksikkö. Tilaajan huolena oli ettei kasvatustieteet kommunikoi riittävästi ympäröivän yhteiskunnan kanssa. Tilaajaa edustanut yksikkömme johtaja Juha Suoranta antoi tiimillemme todella vapaat kädet, miten lähestyä em. ongelmaa.

Tiimimme koostui kolmesta yliopisto-opiskelijasta. Itselläni pääaineena on aikuiskasvatus ja pitkänä sivuaineena sosiaalipsykologia. Mikko Kangassalo edusti informaatiotieteitä ja Olli Alatalo vastasi palvelumme ohjelmoinnista. Lähdimme hahmottelemaan ongelmaa kehittämällä erilaisia konseptiehdotuksia. Hyviä näkökulmia konsepteihin saimme Demolan asiantuntijoilta, muilta tiimeiltä sekä tietysti Suorannalta yhteisissä palavereissamme. Suuri lisä projektityöskentelylle oli Demolan järjestämä valmennus. Meille järjestettiin mm. ideointityöpaja, jossa sovelsimme erilaisia ideointityökaluja ongelmaamme. Saimme valmennusta pitsaukseen sekä neuvoja palveluiden tuotteistamiseen. Tiedostan oppineeni älyttömän paljon ja monipuolisesti projektin aikana, mutta varmasti opein myös paljon kaikkea, mitä en osaa nähdä oppimistulosten kautta. Tietysti olen oppinut paljon kehittämämme konseptimme aiheesta, mutta myös tiimityössä vaadittavia taitoja, ajankäytönhallintaa, neuvottelutaitoja ja esiintymistä. Verkottautumiseen Demolan työympäristö on antoisa. Siellä tapaa asiantuntijoita, yritysjohtajia ja toisten tiimien monitieteellisiä osaajia. Itsekin löysin kuluvaksi kesäksi töitä uusien syntyneiden verkostojen kautta.

Käytännössä projektityöskentelyssä kaikki on itse tiimistä kiinni. Itse sovitaan ajat koska tavataan ja mikä on kenenkin vastuualuetta. Autonomiaa on paljon, mutta se vaatii itseohjautuvuutta. Meillä oli hyvä henki tiimissämme, eikä sosiaalista laiskottelua esiintynyt. Olimme itse tyytyväisiä projektimme lopputulokseen, mutta niin oli myös projektikumppanimme. Suoranta mainitsi kehittämästämme konseptista Top School -hankkeen(kehittää Tampereen seudun oppimisympäristöjä) vetäjälle, joka kiinnostui aiheesta. Kuka nyt ei innostuisi kaikille ilmaisesta ja vapaasta oppimisympäristöstä, jossa ketä tahansa voi opiskella omaan tahtiin mitä tahansa. Nyt hanke rahoittaa meitä, jotta voimme toteuttaa konseptista toimivan palvelun. Olemme pystyttäneet yrityksen vastaamaan palvelun toteutuksesta ja tässäkin riittää uutta opittavaa.

Hyväksiluin projektilla syventävän neljän opintopisteen AIKAS17-kurssin. Toiset tiimin jäsenet suorittivat informaatiotieteiden puolelta SISYA200 innovaatioprojektin, josta myönnetään 5–10 op työtunneista riippuen. Opintopisteitä saa helpomminkin, jos niiden perässä haluaa juosta. Mutta yliopistomme opintotarjonnasta ei löydy yhtä monipuolista ja käytännönläheistä tapaa suorittaa niitä. Millään käymälläni kurssilla en ole oppinut yhtä paljon, kuin mitä Demola-projekti on minulle antanut. Suosittelenkin sitä todella hyvänä tapana oppia uutta ja motivoivana väylänä suorittaa opintoja.

"Stay Hungry, Stay Foolish."

-Steve Jobs

Haluan päättää kirjoitukseni, ehkä parhaaseen motivaatiovideoon ikinä. Steve Jobsin puhe Stanfordista 2005 valmistuneille. Varaa vartti aikaa ja katso ajatuksella :)

Jere Wessman

Panopticon testaa: Opiskelijan Tampereen uudet nettisivut

Tällä kertaa Panopticon päätti yksittäisten etujen testaamisen sijaan esitellä Opiskelijan Tampereen uudistuvia nettisivuja. Sivut saavat lopullisen muotonsa kesän aikana, mutta sivuilta löytyy jo nyt paljon uutta. Suurin osa tamperelaisten yritysten opiskelijaeduista on voimassa elokuun loppuun asti, mutta osa eduista jatkuvat aina ensi vuoden puolelle. Uudistuneilla nettisivuilla toimii etujen esittelyjen lisäksi myös muun muassa asunnon-, ja kämppivälitys, kauppapaikka ja sivut esittelevät Tamperetta monipuolisesti.

Uudistettujen nettisivujen etusivu on saanut modernin ulkoasun. Taustalla komeilee talvinen maisema Tammerkoskesta ja Hämeenkadusta, Tampereen keskeisimmistä paikoista. Sivujen ylälaitaan on koottu erilaisia valikoita, joista sivuilla kävijä voi helposti löytää etsimänsä. Uutta ovat Tunne Tampere sekä Kulttuuri ja Vapaa-aika –osiot, joista etenkin uudet opiskelijat löytävät perustietoa kaupungista sekä sen monipuolisista palveluista. Etusivun keskellä komeilee Googlemaps-pohjainen kartta, josta voi itse selailla erilaisia opiskelijaetuja klikkaillen erilaisia hakuehtoja. Kartan alapuolella puolestaan pyörii uutisbanneri, josta löytyvät uusimmat julkaisut.

Nettisivujen vasen laita on varattu Opiskelijan Tampereen Facebook-mainokselle sekä tykätyimmille eduille, asunnoille sekä ilmoituksille, joita sivuilta löytyy. Samalla mainostetaan myös kuukauden opiskelijaystävällisintä yritystä. Sivun alalaidassa on aloitettu myös kalenteri, johon tullaan kokoamaan suurimpia opiskelijatapahtumia. Tällä hetkellä kalenteri kertoo Hämeenkadun Appron täyttävän jo 30 vuotta, ja ajankohtana on lokakuun yhdestoista päivä. Innokkain haalarikansa voikin merkitän päivän jo kalentereihinsa.

Kaiken kaikkiaan uudistuneet nettisivut vaikuttavat todella tyylikkäiltä. Jokin verran sivut ovat kesken, mutta varmasti kesän aikana ne täydentyvät. Sivuista tulee olemaan paljon apua Tampereelle ensi syksynä muuttaville opiskelijoille, joille kaupunki ja opiskelijaedut ovat uusia. ”Vanhoille” opiskelijoille erityisen hyödyllisiä tulevat olemaan asunnonvälityspalvelu, työpaikat -osio sekä kauppapaikka, jossa voi myydä, ostaa ja antaa tavaroita. Ehkäpä sivut kehittävät vielä muitakin uusia osioita, jonne saadaan kerättyä keskitetysti tamperelaisopiskelijoita hyödyttäviä etuja ja palveluita.

Ulla-Mari Kuusinen

Viisi vuotta - viisi vinkkiä

Gradua kirjoittaessa ajatukset kääntyvät gradun lisäksi varsin usein niin menneeseen kuin tulevaankin. Mihin nämä viisi vuotta yliopistossa oikein menivät? Juurihan vasta aloitin opintoni ja mietin luultavasti samoja asioita kuin sinäkin nyt. En valitettavasti tainnut oppia aivan kaikkia kasvatustieteen teorioita, mutta jotain sentään koen oppineeni. Haluankin antaa muutaman vinkin sekä nykyisille että tuleville opiskelijoille.

Ihan ensimmäiseksi kannattaa unohtaa julkisuudessa vuodesta toiseen vellova keskustelu, jossa opiskelijoita moititaan liian hitaasta valmistumisesta. He eivät tiedä, mistä he puhuvat. Yliopisto-opinnot ja ennen kaikkea ajattelun kehittyminen vaativat aikaa, aikaa ja lisää aikaa. Luonnollisesti joskus täytyy tulla valmistakin, mutta suosittelen silti jättämään nämä puheet omaan arvoonsa. Motivoituneet ja opintoihinsa sitoutuvat opiskelijat ovat yhteiskunnalle miljoona kertaa arvokkaampia ja tuottavampia kuin nopeasti valmistuvat suorittajat. Vaatimukset nopeammasta valmistumisesta osoittavat, että puhujat eivät tiedä mistä yliopisto-opinnoissa on kysymys. Tiedätkö sinä? Jos et, älä hätäänny. Itselleni oma ala ja yliopisto-opintojen luonne alkoivat kirkastua vasta kolmannen vuoden jälkeen. Tämä on juuri sitä paljon puhuttua oppimista, joten anna itsellesi aikaa.

Suosittelen myös tarttumaan jokaiseen mahdolliseen työtilaisuuteen opintojen aikana. Etenkin oman alan töihin kannattaa tarttua, vaikka se viivästyttäisikin opintoja. Paras sekoitus työllistymisen kannalta lienee ansioluettelo, joka kertoo työkokemuksesta ja tutkinto, joka on suoritettu kohtuullisessa ajassa. Näistä kahdesta neuvosta päästäänkin sujuvasti neuvoon numero kolme, joka kuuluu seuraavasti: ajattele itse. Ole kriittinen ja kyseenalaista. Siihenhän sinua on vuosikaudet koulittu. Esimerkiksi julkista keskustelua, jossa opiskelijoita syyllistetään työssä käymisestä, voi kommentoida sanomalla, että kaikki yliopisto-opiskelijat eivät todellakaan ole painaneet ylioppilaslakkia päähänsä edellisenä keväänä. Osalla meistä voi olla perhe, työ ja muutenkin vakiintuneet kuviot elämässään. Myös opiskelijalla on oikeus harrastaa ja matkustaa. Osan on taloudellisista syistä johtuen pakko työskennellä opintojen ohella, mutta parhaimmillaan työ tuo toisenlaista sisältöä elämään ja antaa uutta motivaatiota opiskeluun.

On muuten uskomatonta, että niinkin positiivisesta asiasta kuin opiskelijoiden työssäkäynnistä tehdään ongelma! Mitä tapahtuisi jos opiskelijat eivät kävisi töissä? Itse olen pelastanut aika monen rehtorin päivän ilmaantumalla koululle kello kahdeksaksi. Tai näin ainakin haluan ajatella, koululaiset voivat hyvinkin olla eri mieltä. Monissa kaupungeissa akateemisten työllistyminen voi olla vaikeata jo nyt. Miksi siis halutaan lisää maistereita kolkuttelemaan työnantajien ovia kun kaikki entisetkään eivät ole välttämättä työllistyneet? Minusta 300 hakijaa yhtä työpaikkaa kohden on riittävä määrä, 600 hakijaa olisi jo aivan liikaa.

Neljännestä neuvosta voi olla sinulle hyötyä ihan oikeastikin. Ensimmäisinä vuosina kannattaa suorittaa se (yleensä) kahden opintopisteen laajuinen peruskurssi mahdollisimman monesta aineesta. Yleensä ne eivät ole ylivoimaisen vaikeita, eikä niihin kaikkiin tarvitse panostaa täysillä. Saat lisää yleissivistystä ja lisää opintopisteitä rekisteriin. Ja mitä enemmän sinulla on opintopisteitä rekisterissä, sitä helpommin pääset esimerkiksi kielten tai aineopintojen kursseille.

Entä opiskelisinko niitä aineita, joita kannattaa opiskella vai niitä, joita haluaisin opiskella? Tämä on ikuisuuskysymys, ja ainakin omalla kohdallani kiinnostuksen kohteeni ja ns. varmat valinnat eivät ole koskaan menneet yksiin. Itse tein niin, että opiskelin niitä aineita, joista olin aidosti kiinnostunut. Väkisin puurtaminen tuottaa tulosta vain harvoin. Muista, että ne vähemmän kiinnostavat opinnot voi opiskella valmistumisen jälkeenkin. Käsittääkseni avoimet yliopistot ja kesäyliopistot toimivat vielä ensi ja sitä seuraavanakin vuonna.

Ja mitä tulee graduun, ajattele sitä vasta kun se tulee eteen. Valitse aihe, jonka parissa jaksat työskennellä jonkin aikaa. Älä tee siitä isoa G:tä, vaan pidä se pikku-G:nä. Sitä se nimittäin on. Opinnäytetyö.

Toivon Sinulle antoisia hetkiä yliopistossa, niin luentosaleissa kuin niiden ulkopuolellakin!

Henna-Riikka Sokka

Lukupiiri lääkkeenä opintoihin

Sosiaalipsykologian perusopinnot sisltävät kolme laajahkoa kurssia, jotka sivuaineopiskelijat voivat suorittaa vain kirjatentteinä. Tämä ei liene ainoa tapaus, jossa sivuaineen opiskelu on typistetty pelkäksi yksinäiseksi sivujen selaamiseksi. Onnekseni kevään alkaessa en ollut ainoa opiskelija, jota odotti 12 sosiaalipsykologian kirjasta koostuva paketti, vaan useampi muu kasvatustieteilijä oli myös ottanut tavoitteekseen saada kurssit pakettiin seuraavien kuukausien aikana. Päätimme muodostaa oma-aloitteisesti lukupiirin, jonka avulla suorittaisimme yhdessä kaikki kolme kurssia. En tässä artikkelissa väitä, että olisimme keksineet pyörää tai ruutia, onhan lukupiirejä ollut aiemminkin. Tämä artikkeli toimii sen sijaan kuvauksena siihen, kuinka juuri me rakensimme lukupiirimme ja miten koimme sen opiskelumuotona. Toivon mukaan teksti vastaa kysymyksiin aiheesta niille, jotka ovat harkinneet samansuuntaista opiskelua, mutta eivät ole vielä päätyneet sitä kokeilemaan.

Kunkin kurssin aikana ryhmässämme oli viisi jäsentä. Neljä jäsenistä olivat pysyviä yhden vaihtuessa kurssien välillä. Jokaisessa kurssissa oli valittavana joukko kirjoja, joista neljä piti tenttiä. Aloitimme jokaisen kurssin kokoontumalla yhteen Alakuppilassa tai ryhmätyöhuoneessa, jossa kävimme läpi kunkin kurssin sisältämät kirjat ja valitsimme niistä neljä ryhmäläisten kiinnostusten mukaan. Jokainen otti luettavakseen yhden kirjoista ja ryhmän jäseniä ollessa viisi, luki kaksi henkilöä saman kirjan. Ryhmäläiset kirjoittivat lukemastaan kirjasta muistiinpanot, joiden sivumäärä vaihteli 10 sivusta 25 sivuun. Aikataulutimme opintomme siten, että ensitapaamisen jälkeen oli reilu viikko aikaa kirjoittaa omat muistiinpanonsa ja lähettää ne sähköpostitse muille. Tämän jälkeen kokoonnuimme uudelleen ryhmätyöhuoneessa pariin kertaan ja kävimme muistiinpanomme läpi selittäen ja opettaen niitä muille.

Käytännössä siis tekemällä yhdet muistiinpanot sai vastineeksi neljät muut. 12 kirjan sijaan luettavaksi tuli vain kolme. Vaikka ymmärrettävien muistiinpanojen tekeminen olikin hidasta puuhaa, meni aikaa epäilemättä paljon vähemmän, kuin mitä sitä olisi kulunut koko kirjapaketin lukemiseen. Ryhmäläiset nostivatkin esiin lukipiiristä sen, että opiskelumuotona se loi kurssien läpäisylle aikataulun, jonka puitteissa kaikki kolme kurssia siirtyivät varmaan tahtiin opetusohjelmasta opintorekisteriin. Itse oppiminen tällä metodilla herätti hieman eroavia ajatuksia. Toisaalta opiskelun arveltiin jäävän suhteessa ehkä hivenen pintapuoliseksi ja todennäköisesti tehottomammaksi, mitä luentojen avulla tuetulla kurssilla. Toisaalta yhdessä opiskelussa oli puolensa, sillä opiskelu muuttui yksin puurtamisesta sosiaaliseksi toiminnaksi, jonka puitteissa oli mahdollista keskustella teksteistä muiden kanssa. Opiskelumuodon mahdollisia haittapuolia ei kuitenkaan koettu ongelmaksi ainakaan vielä suhteellisen yksinkertaisten perusopintojen parissa. Lukupiiri tuotti myös painetta hoitaa oma osuus sekä aikataulussa, että huolella. Jättihän ryhmä oman oppimisensa toistensa panostuksen varaan. Tämän koettiin helpottaneen erityisesti lukemisen aloittamista.

Toimiakseen lukupiiri vaatii luonnollisesti sopivan porukan, eikä se opiskelumuotona varmasti sovi kaikille. Meidän tapauksessamme lukupiiri toimi kuitenkin hyvin ja mielestäni pitkälti odotusten mukaisesti. Kaikki läpäisivät tenttinsä ja vieläpä ihan hyvin arvosanoin. Mainittavaa lienee vielä myös se, että kirjoista tehdyt muistiinpanot olivat poikkeuksetta siinä suhteessa onnistuneita, että ne käsittelivät kaikki ne asiat, joista tenteissä esitettiin kysymyksiä.

-Janne Mikkola