Tänä syksynä saimme aikaan jotain historiallista, kun laitoksemme henkilökunta ja opiskelijat ottivat toisistaan mittaa luentojen ulkopuolella; nimittäin jalkapallokentällä. Tapahtumapaikkana oli Nekalan jalkapallokenttä ja ajankohtana kirpeä syyskuinen keskiviikko aamupäivä.
Opiskelijoiden joukkue koostui yhdeksästä henkilöstä. Joukkueessamme oli kolme miestä ja kuusi naista. Henkilökunta olikin hieman paremmin edustettuna ja sukupuolijakauma oli tasaisempi. Heidän joukostaan löytyi myös muutama vaihto-opettaja, mikä oli erittäin positiivinen yllätys. Huolimatta tästä epätasa-arvoiselta vaikuttavasta lähtöasetelmasta, opiskelijat pärjäsivät valtavaa opettajajoukkoa vastaan erittäin mallikkaasti. Molemmista joukkueista oli toki kentällä sama määrä, eli seitsemän pelaajaa, mutta opettajien vaihtopenkki oli hieman runsaammin miehitetty.
Peliä sivusta seuranneena voin vannoa, että tunnelma oli erittäin viihdyttävä ja mukaansa tempaava. Suunnitelmana oli vain kellottaa erät ja kannustaa tarvittaessa, mutta välittömästi pelin alettua löysin itseni huutamasta milloin missäkin tilanteessa. Peli oli niin jännittävää ja tasaista, ettei sitä yksinkertaisesti voinut vain seurata sivusta, vaan oli annettava oma panoksensa edes jollakin tavalla. Opettajilla oli tosin enemmistö myös kannustusjoukoissa, mutta volyymilla mitattuna opiskelijat päihittivät opettajat helposti.
Peli oli siis äärimmäisen tasainen ja niin se myös päättyi. Opiskelijat johtivat peliä ensimmäisen erän jälkeen, mutta opettajat kirivät hyvin ja jopa ohitse toisessa erässä. Onneksi meidän urheat opiskelijat hoitivat vielä tilanteen niin, ettemme jääneet tappiolle, vaan lopputuloksena oli tasapeli 4 – 4. Jälkipelit pelattiin sopuisissa tunnelmissa Mylläreiden maittavan lounaan ääressä. Lieneeköhän lounaan maittavuuteen vaikuttanut se seikka, että laitos tarjosi… Tiedä häntä, mutta sen tiedän, että tästä on pakko muodostaa perinne, niin mukava tämä tempaus oli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti