2008_1 Pääkirjoitus

Minulla oli unelma…

Eräällä kurssilla meiltä opiskelijoilta tiedusteltiin, että mikä oli aivan ensimmäinen unelma-ammattimme. Kun kaikki olivat kirjoittaneet lapsuutensa unelma-ammattinsa paperilapulle, kysyttiin uudestaan, että mikä on unelma-ammattinne tällä hetkellä. Lähes jokaisella vastanneista tuo unelma-ammatti oli muuttunut alkuperäisestä. Itsellänikin tuo unelma-ammatti oli muuttunut enemmän nykyisiä opintojani vastaavaksi. Mistä mahtaa johtua, että unelmamme alkavat muokkautua enemmän todellisuutta vastaaviksi kuin esimerkiksi lapsena? Johtuuko se siitä, että meistä ja unelmistamme vain tulee realistisempia elämän ja yhteiskunnan kouliessa meitä?

Aloin todella pohtia tätä asiaa, kun pääsin monen vuoden tauon jälkeen taas lähemmäs lapsuuden unelmaani, kun osallistuin ratsastusvaellukselle lumisessa lapissa menneenä keväänä. Ajatus syrjäytetystä unelmasta vain vahvistui, kun koimme yhdessä opiskelijatovereiden kanssa ainutlaatuisen elämyksen Mentorin järjestämän ratsastusvaelluksen muodossa keväisessä maalaismaisemassa. Mikäkö oli unelmani? No, elämä hevosten ympäröimänä tietenkin. Kenties jopa elannon hankkiminen kilparatsastajana. Näihin keväisiin unelman tuulahduksiin liittyi tietty haikeus, kun tajusin, että unelma-ammattini hevosten parissa oli mennyttä. Mikä saakin meidät lannistumaan tällä tavalla ja sen seurauksena luopumaan myös unelmistamme? Elämä vain kuljettaa ja vie meitä mennessään ja yhtäkkiä havahdumme siihen, että suunta olikin väärä.

Unelmat ovat vaalimisen arvoisia, emmekä saisi antaa elämän ja arjen runnoa niitä. Lopulta unelmat ja pyrkimys niiden toteuttamiseen on se voima, joka auttaa meitä jaksamaan välillä niin vaikean arjen keskellä. Käyttäkää siis hetki muistellen, mikä oli teidän ensimmäinen unelma-ammattinne ja miettikää sitten onko se muuttunut. Toivottavasti ei. Mutta jos on, niin miettikää myös sitä, mikä on johtanut niihin valintoihin ja siihen tilanteeseen, missä olette nyt. Onko alkuperäisen unelma-ammatin toteuttaminen vielä mahdollista? Koskaan ei ole liian myöhäistä. Vain harvoilla on mahdollisuus todella elättää itsensä omalla unelma-ammatillaan, mutta siitä huolimatta siitä ja monista muista unelmista kannattaa pitää kiinni.

Muistakaa unelmoida, yksin ja yhdessä

”Jokaisella on unelmia. Onnistuneen yhteistyön kautta niistä tulee totta.”

2008_1 Hallituksen 2008 esittely

Puheenjohtaja: Kaisa Uusitalo, 2. vuoden opiskelija

Toimin Mentorin hallituksessa puheenjohtajana. Halusin kokeilla miten saan pidettyä Mentorin rämäpääjoukon kasassa ja onneksi siihen suotiin minulle tilaisuus. Tähän
mennessä on sujunut ihan mukavasti.

Varapuheenjohtaja: Krista Kukkumäki, 3. vuoden opiskelija

Miksi olla osallistumatta, jos haluaa tehdä muutakin kuin opiskella ja paikkakunnalla ei ole entuudestaan muita tuttuja kuin sukulaisia? Varapuheenjohtajuus mahdollistaa osallistumisen kaikkeen, mutta antaa tarvittaessa kantajalleen myös vapauksia olla osallistumatta. Tietynlainen "joka paikan höylä" -ominaisuus vaaditaan ja kokemuksen
syvästä rintaäänestä on hyötyä.

Sihteeri: Venla Seppä, 1. vuoden opiskelija

Ajattelin, että se on semmonen mukavan pehmeä aloitus ainejärjestötoimintaan
tutustumiseen. Kuvittelin olevani myös näppärä ja nopea kirjoittaja. Lopullista tuomiota
näppäryydestäni ja nopeudestani odotellaan... :)

Rahastonhoitaja: Milla Kupiainen, 3. vuoden opiskelija

Rahastonhoitaja Millan motiivit TOP 3

1. Kolmas kerta toden sanoo. (Jospa jo ensi vuonna Mentor saisi uuden rahiksen?)
2. Tee työtä, jolla on tarkoitus. (Näyttää hyvältä CV:ssä. Jätetään kuitenkin kertomatta,
että muita halukkaita kys. hommaan ei ole löytynyt kolmeen vuoteen!)
3. Miksi ei!? (Loistotyyppejä, hyviä ystäviä ja tämän kaiken lisäksi saa leikkiä
rahoilla!)

Vapaa-aikavastaava: Elina Vainionpää, 1. vuoden opiskelija

Lähdin mukaan tähän tehtävään, koska mulla on pää täynnä kaikenmoisia (hyviä ja huonoja, enimmäkseen hyviä tietenki) ideoita ja tällä tavoin pääsen niitä tuomaan esille.

Vapaa-aikavastaava: Susanna Hartikainen, 1. vuoden opiskelija

Tehtävä vapaa-aikavastaavana tuntui alusta alkaen kiehtovalta siltäkin kannalta, että olisihan niissä tapahtumissa tullut varmaan muutenkin notkuttua ja nyt pääsi sanomaan oman, aika painavankin sanansa. Pidän siitä, kun näkee oman suorituksensa tuottavan jotain, ja ilmeisesti jännityksestäkin, kun osallistujajoukko saattaa muodostua millaiseksi tahansa, tai olla jopa muodostumatta! Hyvän porukan kanssa on loistava
järjestellä ja erityisesti testata sitten käytännössä!

Vapaa-aikavastaava: Tiia Partanen, 1. vuoden opiskelija

Kaikki alkoi siitä, kun Mentorille etsittiin vapaa-aikavastaavia. Ihme ja kumma tähän hommaan ei meinannut löytyä vapaaehtoisia. Sitten mua alettiin uhkailla kiristää ja lopulta lahjoa, joten pakkohan se oli suostua;)Ja kaippa musta paisto läpi, että olisin kuitenkin ollut mukana kaikissa bileissä....aamun pikkutunneille asti.

Vapaa-aikavastaava: Hanna Suikkanen, 1. vuoden opiskelija

Mentorin vapaa-aikavastaavaksi veti halu järjestää entistä parempia,

PARHAITA bileitä yms. vapaa-ajan tapahtumia! Hallituspaikka

takasi mahdollisuuden olla mukana jossain suuressa ja tärkeässä, opiskelijoiden tähden.

Kulttuurivastaava: Jarmo Tuominiemi, 2. vuoden opiskelija

Alkumotivaationi osallistua hallituksen toimintaan oli, että saan vähän huomiota ja
pääsen pätemään. Eihän Mentorissa nyt kuitenkaan pätemään pääse. Nykyinen vastuualueeni on kulttuuri. Olen hurahtanut teatteriin, joten en voinut kuvitella muuta mielekkäämpää tehtävää. Ehkä voin välittää muille hieman samoja elämyksiä, joita olen itse kokenut.

Tutor- ja liikuntavastaava: Susanna Vuorinen, 2. vuoden opiskelija

Lähdin mukaan hallituksen toimintaan heti ensimmäisenä opintovuotenani taka-ajatuksena päästä vaikuttamaan yhteisiin asioihin, luoda hyödyllisiä kontakteja ja järjestää tekemistä, johon itsekin lähtisin mielelläni mukaan. Toimin ensimmäisen vuoteni tutorvastaavana, ja se pesti täyttikin mainiosti odotukseni. Sain suunnitella,
organisoida, luoda kontakteja ja harjoitella isomman tapahtumakokonaisuuden hallintaa sekä olla yhteistyössä muiden tahojen kanssa. Jatkan tänäkin vuonna tutorvastaavana, ja otin kontolleni myös liikuntavastaavan hommat. Liikunta on suuri intohimoni ja liikuntavastaavan hommissa pääsee järjestämään ja myös kokeilemaan hieman
eksoottisempiakin lajeja, kuten tänä keväänä toteutettu seinäkiipeily. Hallituksessa olen
mukana siksi, että se antaa hyvät mahdollisuudet vaikuttaa siihen, minkä näköiseksi
opiskeluvuotesi muodostuvat ja mitä kaikkea uutta pääset niiden aikana kokemaan. Parasta
on yhdessä muiden kanssa tekeminen ja se hieno tunne, kun onnistuneen tapahtuman jälkeen kaatuu väsyneenä sänkyyn, ja huomaa miettivänsä jo uutta tempausta!

Tuutorvastaava: Anne Tirkkonen, 1. vuoden opiskelija

Olen ensimmäisen vuoden kasvatustieteen opiskelija Pohjanmaalta. Toimin toisena tutorvastaavana. Innostus lähteä mukaan ainejärjestön toimintaan juontuu halusta olla siellä missä tapahtuu. Välillä jopa äärimmäisyyksiin menevän järjestelmällisyyteni
ansiosta asioiden organisointi ja selvittäminen sopivat minulle. Viihdyn myös
koulutuksissa. =) Ja tärkein, tapahtumien suunnittelu muiden pään menoksi on aina hauskaa!

Yrityssuhdevastaava: Johanna Miettinen, 3. vuoden opiskelija

Mentor ry:n senioriosaston jäsenenä lupauduin taas tänäkin vuonna mukaan hallituksen
toimintaan. Tähän oli kaksi syytä:

1)Muita vapaaehtoisia ei ollut.

2)Suunnitelmamme vetäytymisestä mureni kuin keksi, kun jokainen vuorollaan ilmoitti
olevansa SITTENKIN halukas jatkamaan roolissaan. Vetäydy siinä sitten ryhmäpainostuksen
alla.

Lisäksi hallitustyöhän on toki hilpeää ja antoisaa hommaa. Olen toiminut sihteerin
tiukassa roolissa jo muutaman vuoden ajan, joten kaipasin hieman vaihtelua työnsarkaani.
Ratkaisuna tähän nimesin itse itseni Mentor ry:n ensimmäiseksi yrityssuhdevastaavaksi.
Tyylikkään tittelin lisäksi saan nykyisin siis ylläpitää suhteita yrityksiin ja
järjestellä myös excuja eri kohteisiin. Jos hyviä kohde-ehdotuksia on mielessä, ottakaa
rohkeasti yhteyttä!

P.S. Uusia hallitusjäseniä kehiin!! Vanhat jäsenet saa kohta jo eläkeläisalennukset
opiskelijaruokalasta!

Verkkovastaava: Kari Pylväs, 2. vuoden opiskelija

Alustavasti soluttauduin mukaan aikomuksenani suorittaa (tarvittaessa verinen)
vallankumous ensin ainejärjestö- ja myöhemmin valtakunnallisella tasolla. Annoin
byrokratialle ja kauniille hallituslaisille pikkusormen ja ne veivät koko yläkropan.
Tässä sitä nyt ollaan, mentorin verkkovastaavana ja hallituksen jäsenenä. Mitä tarkalleen ottaen, sitä en tiedä itsekään, mutta verkkosivuja yritän kovasti uudistaa.
Makkarapitoista kesää kaikille täysin tasapuolisesti.

Tiedotusvastaava: Satu Lehtinen, 4. vuoden opiskelija

Hei! Olen Satu ja toimin Mentorin tiedotusvastaavana toista vuotta. Tehtäviini kuuluu ensisijaisesti Mentorin nettisivujen pitäminen ajan tasalla sekä tiedotusviestien välittäminen sähköpostilistalle. Lähdin mukaan hallituksen toimintaan, koska halusin oppia uusia asioita nimenomaan nettisivujen pitämisestä. Myös yhdessä tekeminen ja vaikuttaminen kiinnostavat, ja näiden syiden vuoksi olen ollutkin Mentorin toiminnassa mukana.

Specia-vastaava: Enni Nordman, 2. vuoden opiskelija

Ensimmäinen vuosi hallituksessa menossa. Specia-vastaavana toimin. Hallituksen toimintaan lähdin, jotta tiedän mitä tapahtuu, ja voin myös vaikuttaa siihen mitä tehdään. Tietysti myös mahtava porukka veti mukanaan=). Jaa-a miksi Specia- vastaavuus.. Kiinnosti omalta osaltaan olla mukana ja pitää myös suhteita yllä ammattijärjestöön. Eli on saanut tehdä jotain mentorin hyväksi ja toisaalta, se ei mahdottoman paljon ole vaatinutkaan. Mukavaa tekemistä omien resurssien mukaan, ja ennen kaikkea loistava porukka! Suosittelen lämpimästi, jos yhtään kiinnostaa!

Kopo-vastaava: Elisa Tolvanen, 2. vuoden opiskelija

Olen kiinnostunut opiskelun kannalta olennaisista koulutukseen liittyvistä asioista.
Olen myös ollut mukana suunnittelemassa uutta opetussuunnitelmaa ja toimin
hallinnonopiskelijaedustajana.

Sopo-vastaava: Terhi Linnansaari, 3. vuoden opiskelija

Olen toiminut tämän vuoden Mentorin sopovastaavana ja tilintarkastajana toimin nyt kolmatta vuotta. Pidän huolen, ettei Milla vedä kovin paljoa välistä... :D
Mentoriin lähdin mukaan, jotta tutustuisin mukaviin ihmisiin ja saisin vastapainoa töille & opiskelulle. Mentorin partyt onkin monesti pelastanut minut hukkumasta aivan täysin töiden ja tenttikirjojen alle... :)

Ympäristövastaava: Emmi Rintala, 3. vuoden opiskelija

Jonkin aikaa Mentorin toimintaa ulkopuolelta seurattuani päätin kokeilla onnistuisinko parantamaan laiskaa luonnettani aktiivisessa ja innostavassa hallituksessa. Hallituksen jäsenyys oli oiva valinta: saan olla monessa mukana, mutta suurta vastuuta ei tarvitse kantaa:) Innostavuus on siis tarttunut (laiskuus on tallella)! Toimin myös Mentorin ympäristövastaavana. Ympäristötietoisuuteni voin sanoa heränneen 8-vuotiaana koulun ympäristöpäivänä. Samana iltana Ken rakensi Barbeille kompostin. Ympäristöasiat ovat edelleen todella lähellä sydäntäni:)

Tasa-arvovastaava: Noora Ahlgren, 3. vuoden opiskelija

Omalta osaltani lähdin mukaan hallitustouhuun lähinnä siksi, että hallituksessa on mukana hyviä tyyppejä ja halusin omalta osaltani kantaa korteni yhteiseen kekoon jollain vastuualueella. Valitsin tasa-arvovastaavuuden vähän mutu-tuntumalla, mutta sittemmin koulutuksessakin käyneenä pidin valintaani onnistuneena, sillä tasa-arvoisuus on opiskelussa tärkeää ja on hyvä, että opiskelijoilla on ainejärjestössään yhteyshenkilö, johon on toivottavasti helppo ottaa yhteyttä tasa-arvoon liittyvissä asioissa.

Jäsenrekisterin ylläpitäjä: Hannamari Heino, 3. vuoden opiskelija

”Rakkaudesta rekisteröintiin.”

KV-vastaava: Miia Myllylä, 3. vuoden opiskelija

Remmiin lähdin mukaan, sillä hallitustoiminta opettaa organisointitaitoja ja
vastuullisuutta, sekä muita tärkeitä taitoja, joita työelämässäkin tarvitaan. Lisäksi
monikulttuurisuus ja kansainvälisyys kiinnostavat. Kv-vastaavuus tuntui siis juuri
oikealta vastuualueelta minulle ja ehdinkin jo hoitaa kansainvälisiä asioita vuoden verran ennen hallitukseen liittymistä.

KV-tuutorvastaava: Riikka-Mari Tuomela, 4. vuoden opiskelija

Vaihtovuosi Madridissa ja kv-tuutorina toimiminen kertovat kiinnostuksestani
kansainvälisiä asioita kohtaan. Kv-vastaavan tehtävissä toivon voivani välittää
kv-asioita kaikille mentorilaisille.

Lehtivastaava: Heidi Korpela, 3. vuoden opiskelija

Ex-puhiksena en millään malttanut jäädä kokoonpanosta kokonaan sivuun, vaan jotain pientä oli pakko päästä järkkäämään. Lehtivastaavuus vaikutti juuri sopivalta tehtävältä, jotta pysyisi vielä remmissä mukana. Antoisia lukuhetkiä! :)

2008_1 Vanhempainilta 14.4.2008

Laitoksellamme järjestettiin tiettävästi yliopistohistorian ensimmäinen vanhempainilta huhtikuisena maanantai-iltana. Paikalle oli saapunut reilu parikymmentä uteliasta vierasta opiskelijat mukaan lukien. Vieraiden joukossa oli sekä opiskelijoiden vanhempia että seurustelukumppaneita. Ilmassa oli odotuksen tuntua. Olihan ilta järjestyksessään ensimmäinen, eikä kukaan paikalle saapuneista oikein tiennyt mitä odottaa.

Vanhempainillan avasi Jari Eskola avauspuheenvuorollaan ja tervetulosanoillaan. Samalla hän hieman valotti tämän illan idean syntyperiä. Idea oli saanut alkunsa opiskelijaseminaarissa käydyssä keskustelussa Eskolan ja opiskelijoiden välillä. Tilaisuuden tarkoituksena oli valottaa yliopistomaailmaa opiskelijoiden läheisille, joilla ei välttämättä ole juurikaan käsitystä siitä, millaisessa ympäristössä heidän lapsensa/kumppaninsa viettävät aikaansa. Tässä mielessä ilta oli todella onnistunut.

Avauspuheenvuoron jälkeen laitoksen johtaja professori Tuomas Takala kertoi lyhyesti Tampereen yliopiston ja kasvatustieteiden laitoksen historiaa. Puheenvuorossa kävi hyvin ilmi laitoksemme profiloituminen muihin kasvatustieteen laitoksiin nähden sekä vertailu muihin tieteenaloihin, mikä taas ei olekaan ihan yksiselitteistä. Puheesta kävi siis hyvin ilmi kasvatustieteen monitieteinen lähestymistapa, koska rajat muihin tieteenaloihin ovat häilyviä. Esitellessään laitoksen toimintaa Takala toi myös esille sen opiskelijaläheisyyden ja opiskelijaystävällisyyden; laitoksellamme on normaalia enemmän lähiopetusta ja opinnoissa on myös paljon valinnaisuutta. Takala otti puheessaan kantaa myös siihen ajankohtaiseen asiaan, että huoli opiskelijoiden lisääntyneestä työssäkäynnistä on kasvanut, koska se aiheuttaa suuria haasteita lähiopetuksen järjestämisen kannalta.

Tähän ajankohtaiseen ongelmaan tarttui myös laitoksemme professori Juha Suoranta. Hän taustoitti tätä ongelmaa suuremmalla yhteiskunnallisella muutoksella, jonka seurauksena yliopistojen perinteinen asema on horjunut. Yliopisto-opiskelijat ovat tällä hetkellä enemmän työorientoituneita kuin ennen. Tällöin opiskelijat luonnollisesti miettivät enemmän sellaisia asioita, kuten mitä minä saan irti tästä yliopisto-opiskelusta työelämää varten ja miten minä tulen sijoittumaan työelämässä. Tällaiset kysymykset suuntaavat helposti opiskelijoidenkin orientaatiota niin, että ollaan jo todella kaukana perinteisestä sivistysyliopistoajattelusta. Samaisessa puheenvuorossaan professori Suoranta toi hyvin esille sen, miten juuri tämä yliopiston ydintehtävä on kärsinyt nykyisen tehokkuusajattelun myötä. Aiemmin saatiin rahaa tutkimusta varten, jotta pystyttiin tuottamaan uutta tietoa ja nykyään pyritään tuottamaan tehokkaasti hyviä tutkimuksia ja tutkintoja, jotta saataisiin lisää rahaa yliopistolle. Tämä puheenvuoro valotti hyvin kuulijoille yliopiston todella haastavaa asemaa ja tehtävää tämän päivän yhteiskunnassa.

Tilaisuudessa kuultiin myös opiskelijan puheenvuoro, jonka piti oman tiedekuntamme Ootti eli opiskelijaopinto-ohjaaja Johanna Hongisto. Hän toi hyvin esille opiskelijan näkökulman jo aiemmin taustoitettuun yliopistomaailmaan ja –opiskeluun. Hän toi esille sellaisia tärkeitä asioita, kuten opiskelun teoreettisuus ja vapaus. Näiden lisäksi hän korosti opiskeluiden etenemisen kannalta tärkeää vapauden ja vastuun tasapainottamista. Siinä on samassa paketissa yliopisto-opintojen ihanuus ja kamaluus. Lisäksi Hongisto toi hyvin esille ne monet vaikeat valinnat, joita opiskelijat kohtaavat niin omissa pääaineopinnoissaan kuin myös sivuaineissa. Tämä saattaa olla se eniten läheisille ihmisille näkyvä asia, kun opiskelijat painiskelevat vaikeiden valintojen välillä. Vaikea valinta on sekin, miten oman aikansa jakaa tärkeiden asioiden, kuten opintojen, työssäkäynnin ja vapaa-ajan, välillä.

Vanhempainilta oli mielestäni erittäin onnistunut tempaus ja tunnelma oli juuri sellainen kuin pitääkin, että opiskelijoiden vanhemmat uskalsivat tehdä kysymyksiä ja tuoda myös omaa näkökulmaansa hyvin esille. Suurimmat kysymykset olivat varmasti ne, että mitä lapsistamme tulee isona ja miten tukea heitä asioissa, joita ei itse täysin pysty ymmärtämään. Keskustelu oli todella avointa ja esille tuotiin hyvin nykyiset yliopiston ulkopuoliset paineet, kuten yhteiskunnan ja työelämän luomat paineet yliopistosta valmistuville.

2008_1 Ootin monet roolit

Opiskelijaopinto-ohjaajan eli ootin työn ihanuus on siinä, että saa tehdä töitä monien ihmisten kanssa ja ennen kaikkea opiskelijoiden parissa. Kasvatustieteiden tiedekunnan oottina ensisijaisesti työskentelen tiedekunnan henkilökunnan lähettyvillä ja tiedekunnan omien opieskelijoiden eduksi. Tehtävänäni on pitää itseni ajantasalla lähes kaikista asioista, mitä tiedekuntamme opintoihin liittyy, sekä välittää informaatiota muille opikelijoille. Lisäksi tehtäväni on tukea yksittäisiä opiskelijoita kuuntelemalla ja ohjaamalla kaikissa opintoihin liittyvissä asioissa. Silloin on etua kun itse tietää erilaisista mahdollisuuksista ja ajankohtaisista asioista. Tiedekunnan sisällä myös suunnittelen erilaisia tapahtumia, pidän yhteyttä ainejärjestöihin ja laitosten henkilökuntaan sekä kehittelen vanhoja ja uusia ideoita, siinä missä aikani ja mielikuvitukseni riittää. Pääasia on, että kaikki toimintani tähtää tiedekuntamme opiskelijoiden opintojen edistämiseen ja tukemiseen.

Tidekunnan ulkopuolella pidän yhteyttä ja toimin myös muiden tahojen ja eri tiedekuntien oottien kanssa. Ootin tärkeimmät tiedekunnan ulkopuoliset yhteydet ovat muun muassa opintoneuvontaan sekä ura- ja rekrytointipalveluihin. Opintojen ohjauksessa tuki ja tiedon kulku vastavuoroisesti moniin paikkoihin on tärkeää. Tietää ainakin mitä ja mistä apua saa itse kuin myös opiskelijat erilaisten kysymysten edessä. Moni ootti on todennut, että me muut ootit olemme oottien paras tuki ja turva. Oottien kesken vallitseekin hyvä yhteishenki ja yhdessä toimimisen periaate. Vaikka jokainen ootti on ”tiedekuntansa näköinen” ja kaikki me yhdessä hyvin erilaisista persoonista koostunut porukka, on meille juuri tuo erilaisuus rikkaus ja ihanuus.

Kaiken lisäksi ootit ovat hyvin tiiviisti mukana tuutoroinnin suunnittelussa ja toteutuksessa niin koko yliopiston osalta kuin oman tiedekunnan laitosten ja yksiköiden. Tidekunnittain voi koko ootin työnkuvassa olla hieman vaihtelua, mutta pääsääntöisesti me puuhastelemme yhtä ja toista oman ajan ja mahdollisuuksien puitteissa opiskelijoiden eduksi. Tohinaa siis riittää niin oottikahveilla kuin omissa työhuoneissamme. Tärkeintä on olla saatavilla, kun opiskelija tarvitsee ohjausta. Useimmiten ootti on vanhempi konkari opiskelussa sekä tietää jipot ja jekut yliopistossa selviytymiseen niin opiskelijana kuin työntekijänä.

Ootin työn suurin anti on siinä, että olemme itsekin opiskelijoita. Koska liikumme paljon siellä missä muutkin opiskelijat, meitä on helpompi lähestyä. Olemme päässeet tutustumaan työntekoon ja työyhteisöihin yliopistossa opiskelijan näkövinkkelistä. Luomme yhteyttä opiskelijoiden ja henkilökunnan välille. Vertaistukena tutustutamme ja ohjaamme opiskelijoita yliopiston maailmaan ja opiskelijana tuomme kuulumisia ja erilaista näkökulmaa henkilökunnan keskusteen. Vaikka välillä tuntuu, että työmme on ainutlaatuista ja siten yksinäistä puurtamista, on ympärillämme kuitenkin laaja verkosto yliopiston sisällä ja hieman myös sen ulkopuolella. Verkoston avulla luomme yhteyttä ja yhteisöllisyyttä niin tiedekuntien sisällä kuin koko yliopistossa.

Hyvänä esimerkkinä ootin työn moninaisuudesta voisin mainita jokakeväisen kasvatustieteilijöiden työelämäpäivän. Tapahtuman organisoi kasvatustieteiden ootti yhteistyössä tiedekunnan, kasvatustieteiden laitoksen henkilökunnan ja opiskelijoiden ainejärjestön kanssa. Tilaisuudessa puheenvuoroja on ollut laitoksen henkilökunnan edustajalla, opiskelijoilla sekä tapahtumaan kutsutuilla työelämässä toimivilla kasvatustieteilijöillä. Tapahtuma on ollut aina hyvin suosittu sekä osoittanut yhteistyön ja verkostojen tärkeyttä. Oottien kesken olemme järjestäneet kuluneena lukuvuonna oottihuoneella muun muassa tutkintouudistus- sekä sivuainepäivän. Tapahtumat ovat olleet kaikille yliopiston opiskelijoille avoimia, ja yhteistyötä tapahtuman järjestämisen ja tiedottamisen kanssa olemme tehneet opintoneuvonnan sekä ura- rekrytointipalvelujen kanssa.

Ootin rooli on olla opiskelija itse opiskelijoiden joukossa ja toimia vertaistukena opintojen tukemisessa ja ohjauksessa. Ootti on myös yliopiston työntekijä, joka pitää osaltaan omaa tiedekuntaansa pystyssä, arvioi ja kehittää sen toimintaa. Ootti on myös yhteyshenkilö opiskelijoiden ja henkilökunnan välillä, tiedekuntien välillä muiden oottien kautta sekä eritahojen, oman tiedekunnan ja opiskelijoiden välillä erilaisten yhteistyön, toimintojen ja tapahtumien kautta. Ootti myös ylläpitää yhteisöllisyyttä ja ajaa opiskelijoiden etua. Roolit ovat monet ja antoisat.

2008_1 Kolumni: Olen eri mieltä

Olen eri mieltä

Kerrotaan tarinaa Rooman valtakunnan hallitsevasta poliittisesta eliitistä, joka ei edes ymmärtänyt alamaisjoukkojen puhetta. Näiden kieli oli hallitseville pelkkää mölinää. Latinan kielen sana ’barbar’, josta meillekin on tullut sana barbaari, tarkoitti outoa, vierasta, kummajaista. Hallitsevien ja hallittujen välillä oli paitsi monia konkreettisia eroja hyvinvoinnissa, terveydessä ja elämäntavoissa, myös siinä, miten kieltä käytettiin ja kenen puhetta käsitettiin.

Tällaiset erot eivät ole vuosituhanten varrella kadonneet, muuttaneet ehkä vain muotoaan. Ihmisten välillä on edelleen eroja mainituissa ja muissa asioissa sekä siinä, miten asioista puhutaan ja miten ne ymmärretään; ketä kuunnellaan ja kenellä on ”ääni”. Tätä kannattaa pohtia omakohtaisesti ja aivan käytännöllisesti.

Kuka yliopistossa käyttää vallan kieltä, kuka vastustaa esimerkiksi seuraavia älyttömyyksiä: virkavastuiden poistumista, lisääntyvä tulosohjausta ja rahoituksen kilpailutusta, (yliopistojen) suuruuden ja (tutkintojen) määrien kohottamista itseisarvoksi, nopean hyödyn tavoittelua, tutkimustulosten tuotteistamista, pätkätyöläisyyttä, yliopistojen yritysmäistymistä, erilaisten tuottavuuden seurantajärjestelmien ja epävarmuuden lisäämistä, ihmisten väsymistä, lumouksen katoamista? Nämä kysymykset koskevat sinua ja minua ja meitä kaikkia yliopistoyhteisön jäseniä.

Näiden lisäksi kannattaa funtsata, onko elämä ylipäätään pelkkä talouskirjanpidon kustannuserä? Ja jos se näyttää siltä, pitääkö sen olla sitä? Käsittääkseni mikään näkymätön tai Jumalan käsi ei ole antanut taivaasta nykyistä taloudellista tai poliittista järjestystä (vaikka Yhdysvalloissa rukoillaan Jumalaa pudottamaan bensan hintaa). Siksi se on aina muutettavissa; toisenlainen maailma todella on mahdollinen. Ja tämä koskee myös nykyistä työelämää. Sinne ei kannata mennä millä ehdoilla hyvänsä. Muun muassa siksi opinnoissamme on useita opintojaksoja, joissa työelämän koulutuskysymyksiä käsitellään sellaisilla tavoilla, jotka auttavat hahmottamaan kasvatuksen maailmaa ei-niin-itsestään-selvistä näkökulmista.

Kasvatustieteellisten opintojen kokonaisuuden, kuten yliopisto-opiskelun yleensä, voi ajatella tarjoavan mahdollisuuden erilaisten todellisuuden lukutaitojen kehittämiseen. Nykyisinhän puhutaan peruslukutaidon lisäksi muun muassa talouden lukutaidosta, medialukutaidosta tai monikulttuurisesta lukutaidosta. Lukutaitoa pidetään yhtenä demokraattisen yhteiskunnan piirteenä. Ja lukeva, monipuolisesti lukutaitoinen ihminen on aina poliittinen olento. ”Ihmiset ovat poliittisia nimenomaan siksi, että he ovat lukutaitoisia; siksi että sanojen merkityksistä riidellään ja kamppaillaan vallankäyttäjien ja vallattomien välillä; niiden jotka ovat iät ja ajat määränneet sanojen merkitykset ja niiden jotka eivät ole”, kirjoittaa ranskalainen mielifilosofini Jacques Rancière.

Politiikan, myös ainejärjestöpolitiikan, ylioppilaspolitiikan ja yliopistopolitiikan, lähtökohta on erimielisyys. Ja vanhan määritelmän mukaan professori ja jokainen yliopistoyhteisön jäsen on ihminen, jonka pitää olla erimieltä.

Juha Suoranta

Lisää:

http://suoranta.wordpress.com/

http://aktivistiyliopisto.wordpress.com/