Kaksi vaihdossa olevaa kasvatustieteilijää jakoivat kokemuksiaan vaihto-opiskelustaan:
Bonjour ja keväinen tervehdys mentorilaisille!!
Vaihtoaika täällä Ranskan Orleansissa on sujunut todella mainiosti! 8 kuukautta jo takana ja muutama jäljellä, mutta kotiinpaluuta ei vielä malttaisi ajatella. Varsinkin nyt kun ilmat on mitä ihanimmat, kesävaatteet on saanut olla jo kovassa käytössä ja kaupunki on kuin uudestisyntynyt ihmisten viettäessä aikaa kahviloiden terasseilla tai muuten vain kaupungilla kävellen. Kaupunki 200 000 asukkaallaan on Ranskan mittakaavassa pieni, mutta sitäkin idyllisempi! Loire-joki halkoo kaupungin ja vanhan kaupungin puoli on todella kaunis pikkukatuineen. Pariisiin on ainoastaan tunnin junamatka, joten suurkaupungin syke löytyy läheltä aina kun halajaa :)
Ranskaan halusin lähteä ennen kaikkea kielen takia, ja koska meidän laitokselta ei ollut tänne paikkoja, lähdin kyselemään kauppatieteen laitoksen kautta. Sieltä sitten onnisti, ja hyväksymistiedon jälkeen alkoi hurja valmistautumisprosessi ja käytännön asioiden hoito. Tosin Suomen päässä kaikki sujui vielä kivuttomasti sillä luultavasti ensimmäinen asia, jonka tänne saapuessa opin oli aimo annos kärsivällisyyttä. Paperiasioiden hoitoon nimittäin sai varata paljon aikaa juostessa eri toimistoista toiseen, mutta näin jälkikäteen muisteltuna kaikki sujui kuitenkin isommitta ongelmitta.
Opiskelu on todella koulumaista verrattuna Suomen yliopisto-opiskeluun. Lukukausia täällä on kaksi ja tentit järjestetään pääsääntöisesti lukukauden päätteeksi lyhyen lukulomatauon jälkeen. Paikalliset opiskelijat saavat valmiin lukujärjestyksen, jota seurataan saman vuosikurssin mukana ja tietyt kurssit on aina suoritettava tiettynä vuonna. Kandidaatin tutkinto kestää kolme vuotta ja maisterin kaksi, ja tämä aikaväli on melko ehdoton. Yliopistoon ei ole pääsykokeita, joten opiskelijoita karsiutuu opintojen edetessä.
Erasmuslaisena sain valita kursseja mistä vain tiedekunnasta sekä vuosikurssilta oman tutkinnon ja kiinnostuksen mukaan. Valitsin siis sivuaineitani hallintotiedettä ja sosiologiaa, mm.kasvatussosiologian kurssin, joka oli todella mielenkiintoinen esitys Ranskan koulutusjärjestelmään! Lisäksi olen käynyt vaihto-opiskelijoille tarkoitetuilla ranskan kielen tunneilla, jossa mm.kerrataan kielioppia.
Ensimmäisellä lukukaudella kurssivalinta oli vaikea, sillä luennot alkoivat heti syyskuun alkupuolella ja kursseille tuli ilmoittautua kuukauden sisällä. Kurssien sisällöistä löytyi melko nihkeästi tietoa joten ei auttanut muu kuin mennä kuuntelemaan ensimmäisiä luentoja. Nyt toiselle lukukaudelle tarjonta oli monipuolisempi ja hyödyllisiä kursseja enemmän tarjolla.
Kaikki luennot ovat ranskaksi, mikä tuotti varsinkin alussa enemmän tai vähemmän vaikeuksia riippuen luennoitsijasta. Luennot ovat auditoriossa ja hyvin opettajakeskeisiä. Pääsääntönä on, että luennoitsija puhuu ja opiskelijat kirjoittavat lähes kaiken muistiin. Kasvatustieteilijänä huomioni kiinnittyi siihen, ettei opetuksen apuna käytetä minkäänlaisia havainnointi-apuvälineitä ja itselleni vaikeuksia on tuottanut kuunteleminen ja muistiinpanojen ottaminen samanaikaisesti. Paikalliset opiskelijat tosin ovat hyvin auliita lainaamaan muistiinpanojaan, joita kopioimalla pysyy mukavasti mukana kurssien kulussa!
Opiskelun ulkopuolinen elämä painottuu vahvasti vaihtariporukoihin ja vapaa-aika kuluukin lähes täysin muiden vaihtareiden sekä paikallisten tutoreiden kanssa. Kansainvälinen tunnelma on jatkuvasti läsnä; suurin osa Euroopan maista on edustettuna sekä monia opiskelijoita muilta mantereiltakin. Illanviettoja onkin kiitettävästi ja kaupungin keskustasta on valikoitunut muutama kantakuppila, josta lähes ilta löytää tuttuja istuskelemasta. Ruoka.ja juomakulttuuri on ehdottomasti yksi parhaista puolista ranskalaisessa elämäntavassa, joka kadunkulmasta löytyy ihania pikkuleipomoita ja viihtyisiä kahviloita!
Muu Ranska on tullut tutuksi jonkin verran matkustellessa. Junalla pääsee melko edullisesti, sillä opiskelijat saavat 50% alennuksen, ja tätä hyötyä on tullut käytettyä käymällä vierailemassa varsinkin isoimmissa kaupungeissa ympäri Ranskaa, sekä myös Loiren jokilaakson pienemmissä kylissä, joista muuten löytyvät upeat keskiaikaiset linnat!
Voin ilokseni todeta, että vaihtoaika on antanut enemmän kuin osasin odottaakaan. Ranskalainen elämäntapa on imaissut sisäänsä sen verran, että siitä tuskin hevillä pääsee täysin irrottautumaan vielä Suomeen paluun jälkeenkään :) Täällä olo on monien muiden asioiden lisäksi opettanut tuntemaan itseni paremmin, jonka myötä myös tulevaisuudensuunnitelmat ovat kirkastuneet. Odotan kovasti ensi syksynä jatkuvaa yliopistoelämää tutussa ympäristössä Tampereella.
Mentorin riennoissa tavataan ja sitä odotellessa kaikille oikein mainiota kevään jatkoa,
Terveisin Johanna Lätti
Aurinkoinen tervehdys Madridista!
Vaihtovuosi alkaa olla lopuillaan, joten tässä vaiheessa onkin sopiva hetki pysähtyä miettimään menneitä kahdeksaa kuukautta.
Opiskelu on sujunut leppoisasti, kun asenne on ollut avoin; on selvinnyt tilanteesta jos toisesta. Ilmapiiri yliopistolla on ollut kannustava, sillä sekä opiskelijat, että opettajat ovat ottaneet vaihtarit hyvin vastaan. On ollut myös hienoa tutustua erilaisiin opiskelijoihin, joita täällä on kaikkialta maailmasta. Useilla kursseilla on tehty ryhmätöitä paikallisten opiskelijoiden kanssa, ja sitä kautta on saanut enemmän irti uudesta opiskeluympäristöstä. Pientä stressiä on tullut suullisista esityksistä, mutta loppujen lopuksi ne ovat olleet vain positiivisia kokemuksia, kuten kaikki valitsemani kurssit.
Parin ensimmäisen vaihtokuukauden jälkeen olo alkoi tuntumaan jopa kotoisalta, kun oppi tuntemaan paremmin yliopistoa, muita opiskeliota ja espanjalaisia tapoja. Kielitaito on kehittyny mukavasti, ja sen ansiosta moni asia on myös muuttunut helpommaksi.
Madrid on miljoonakaupunki, jolla on kuitenkin lämmin sydän. Täällä ihmiset ovat auttavaisia ja ystävällisiä. Ydinkeskusta on idyllinen pikkukatuineen, putiikkeineen ja baareineen. Kaupunki on kokonaisuudessaan siisti, toimiva ja modernimpi mitä olisi voinut etukäteen kuvitella. Jonottamiselta täällä ei voi valttyä, mutta on otettava paikallisista mallia ja pysyttävä kärsivällisenä. Kulttuurieroja löytyy useampiakin. Kun ovesta astuu ulos kadulle, olo ei tunnu yksinäiseltä. Siestan jälkeen meno yleensä vain lisääntyy, kun ihmiset lähtevät syömään ravintoloihin. Ruoka onkin täällä todella hyvää – sitä tulee varmasti ikävä.
Vielä on vaikea käsittää mitä kaikkea on kokenut ja oppinut. Ehkä sitä vähitellen ymmärtää, kun palaa Suomeen takaisin. Tässä vaiheessa voi kuitenkin jo sanoa, että vaihtoa ei
turhaan kutsuta elamänkouluksi.
Riikka-Mari Tuomela
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti