- ”Lunta tulee! Syksy vaihtuu nyt talveksi!” lupaili Iltalehti lokakuussa. Niinpä niin. Ulosvilkaisu vahvistaa epäilykseni: vettähän se on. Pimeä hiipii kaupungin ylle vartin yli kolmen, hiekoitussora rapisee polkupyörän renkaita vasten ja lumiraja kulkee kaukana Pohjois-Pohjanmaalla. Kaamoksen kumoaminen tuntuu päivä päivältä vaikeammalta. Kaivaudun vielä vähän syvemmälle peiton alle kehräävän kissan viereen ja mietin, miten tätä jaksaa joka vuosi? Miten sinä Enni selätät syysmasennuksen ja jaksat jouluun asti?
– Hmm, olen huomannut hieman syysväsymyksen oireita. Tekisi mieli kaivautua syvälle peiton alle ja nukkua kevääseen. Tekemisen määrä ei kuitenkaan mihinkään vähene pimeimpinäkään kuukausina. Perinteiseen talvesta selviämisen reseptiini kuuluvat päivittäiset vitamiini- ja hedelmäannokset. Parhaaksi piristyskeinoksi keinoksi olen kokenut reippaan ulkoilulenkin, ellei aivan kaatamalla vettä tule. Pyynikin harjun maisemat ovat mannaa apealle mielelle. Portaita reippaillessa kuntokin kohoaa mukavasti. Taas jaksaa ahertaa, ainakin hetken.
Ihanaa on myös päästää myös välillä vapaalle. Mahtavia piristysruiskeita ovat mukavat illanvietot opiskelukaverien kera, loistavana esimerkkinä äskeiset pikkujoulut. Suuri kiitos fukseille todella onnistuneiden pikkujoulujen järjestämisestä. Eli kaverit ja ulkoilu, niiden avulla jaksan jo pitkälle. Opiskelun, työn ja rentoutumisen tulisi olla sopivassa suhteessa, se on vain helpommin sanottu kuin tehty. Suski, millä keinoin sinä selviät pimeistä ja kiireisistä ajoista?
– Kaamosmasennuksen selättäminen on todella yllättävän vaikeaa, varsinkin tähän aikaan vuodesta kun koulutehtävät tuntuvat kaatuvan päälle ja voimavarat eivät millään tunnu riittävän loppuun saakka. Oma reseptini syysmasennusta vastaan muodostuu runsaasta liikunnasta, kourallisesta kavereita ja sopivasta määrästä chillailua. Vauhdikas jumppa pitää kehon ja mielen virkeänä, ja pitkä punttitreeni karkottaa stressin ainakin joksikin aikaa ja auttaa myös opiskelijoita piinaaviin niska- ja selkävaivoihin. Kavereiden kanssa vietetyt rentouttavat hetket ja sitä kautta saatava nauruterapia piristävät kummasti mieltä. Mielestäni on tärkeää myös antaa itselleen kaiken kiireen keskellä aikaa rauhoittua ja vähän laiskotellakin. Itse istun usein pianon ääreen rentoutumaan ja lauleskelemaan joululauluja seinänaapurienkin iloksi.
Mentorin lehtivastaavat haluavat toivottaa kaikille tsemppiä loppuvuoden rutistuksiin sekä ihanan rentouttavaa joulun aikaa! Nähdään taas ensi vuonna entistä ehompina!
~Enni & Susanna~
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti