Käytyämme syksyllä ottamassa Turusta mallia sitsien järjestämiseen päätimme tarttua härkää sarvista ja kyhätä kokoon vähintään yhtä lennokkaat juhlat tamperelaiseen malliin. Niinpä 29.3. Mentor räväytti jenkkityyliin järjestetyillä sitseillä. Osanottajina oli lauma katkolaisia Turusta sekä mukavan suurilukuinen joukko omaa väkeämme.
Juhlan teeman mukaisesti sitsipaikalle Tampereen Pursiseuralle alkoi valua vähän ennen iltakuutta jos jonkinnäköistä porukkaa. Paikalle oli eksynyt ainakin vapaudenpatsas, Tina Turner, popcorn-myyjä, chearleadereita ja koko joukko cowboyta. Taisipa olla joku New Yorkin keltaisista takseistakin ajautunut väärälle kaistalle. Myös Pursiseura oli saanut jenkki-ilmeen; se oli koristeltu sinipunavalkoiseksi ja Amerikan lippu oli saanut kunniapaikan seinältä.
Vaikka jenkkisitseillä oltiinkin, kajahti ilta käyntiin perinteikkäästi Helan går -kappaleen siivittämänä. Laulunjohtajina toimivat ensimmäistä kertaa Emmi Rintala ja Sonja Issula. Pienen alkujännityksen jälkeen tytöt kuitenkin laulattivat porukkaa kuin vanhat tekijät. Kun äänet oli saatu auki ja kielenkannat kirvoitettua, sai sitsiväki luvan mennä rakentamaan kukin omannäköisensä burgerin - mitäpä muutakaan jenkkisitseillä voitaisiin tarjota. Sitten ei muuta kuin herkullisen hampparin kimppuun. Armollisia kun olivat, keskeyttivät laulunjohtajat syömisen vain kerran, ja silloinkin vain hyvin lyhyen laulun ajaksi.
Railakas ilta jatkui laulun ja erilaisten esitysten siivittämänä. Mainitsemisen arvoisia ovat esimerkiksi pitkin iltaa seuranneet televisiolähetykset, joita laulunjohtajien tahtoa rikkoneet osallistujat saivat ilokseen esittää. Niinpä illan aikana saimme seurata muun muassa Kumman Kaa -jaksoa. Lisäksi paikalle saapuneet cowboyt esittivät muille rivitanssia ja rakennettiinpa jossain vaiheessa iltaa ihmispyramidejakin. Jottei meno olisi aivan karannut käsistä, oli välillä tankattava herkullista omenapiirakkaa kahvin kera. Jälkiruoan jälkeen koitti Mentorin oman juomalaulun ensiesitys, jonka aikana nautimme tamperelaiseen tapaan punssin sijasta fisunapsut. Kyllä tuo näytti turkulaisille vieraillemmekin maistuvan!
Kellon lähestyessä kymmentä alkoi olla viimeisten laulujen aika, sillä sitsipoppoon oli aika siirtyä ravintola New Yorkin jatkopippaloihin. Laulukirjat jätettiin narikkaan ja ilta jatkui tanssilattian puolella aina pikkutunneille asti.
Kiitos järjestäjille loistavasta työstä - näitä bileitä muistellaan vielä pitkään! Ja eikun nokka kohti uusia sitsejä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti