2006_1 Pääkirjoitus

PÄÄKIRJOITUS

Saammeko esitellä: vuoden 2006 ensimmäinen Panopticon! Tammikuun alusta asti mielissämme muhinut ajatus Suuresta Opiskelijanumerosta on nyt lopultakin mustaa valkoisella kriittisten silmienne edessä. Paneudumme tässä numerossa aikuiskasvatusta opiskelevan Minna Peuralan harjoittelu-kokemuksiin ja tutustumme Mentorin uuden hallituksen syviin aatoksiin. Specian opiskelijajäsen Minna Ahola avaa hänkin sanaisen arkkunsa kysymällä ”Onko opiskelija aina oikeassa?”

Tämän uusimman Panopticonin takana olemme me, Sonja Issula ja Leena Niemi, joista ensimmäinen tykkää suklaanougat-jäätelöstä ja salsa-tanssista, ja jälkimmäinen taas myöhään nukkumisesta ja sitruunakivennäisvedestä. Toimituksen yhteinen intohimo on tv-sarja Frendit. Näin siis pähkinänkuoressa Panopticon 1/2006 ja sen tekijät.

Hauskaa kevättä!

Sonja Issula ja Leena Niemi

2006_1 Mitä harjoittelu voi antaa kasvatustieteilijälle?

“TODISTUKSEN LISÄKSI KÄYTÄNNÖN TYÖKOKEMUSTA” - ELI MITÄ HARJOITTELU VOI ANTAA KASVATUSTIETEILIJÄLLE?

Leena Niemi

Viidettä vuotta aikuiskasvatusta pääaineenaan opiskeleva Minna Peurala on kevään mittaan suorittanut opintoihin kuuluvaa harjoittelua Tampereen Tyttöjen Talossa, joka on osa Setlementti Naapurin toimintaa. Harjoittelupaikan saaminen ei Minnan mukaan ollut itsestään selvää, vaan kuten vaikkapa kesätyöpaikkaa etsittäessä, olivat suhteet ja oma aktiivisuus keskeisessä asemassa sopivan paikan löytymiselle. Harjoittelupaikan etsintään kulutettu aika on kuitenkin palkittu, sillä Minna on silminnähden tyytyväinen omaansa, ja kertoopa hän jopa vakavasti harkinneensa niitäkin mahdollisuuksia, joita harjoittelupaikalla on tarjota gradua ajatellen.

- Tavoitteeni harjoittelun osalta oli saada käytännön työkokemusta omalta alalta, ja toisaalta löytää mielekäs tapa yhdistää teoriaa ja käytäntöä, Minna kertoo ja kiittelee Tampereen Tyttöjen Taloa harjoittelupaikkana.

- Olen päässyt tekemään paljon erilaisia töitä: ohjaamaan, osallistumaan avoimeen toimintaan, laatimaan perehdyttämiskansiota tuleville harjoittelijoille ja vapaaehtoistyöntekijöille sekä monia yksittäisiä, pienempiä hommia.

Minna onkin pitänyt harjoittelupaikan valintaansa onnistuneena, sillä työyhteisöön oli helppo mennä mukaan, ohjausta on ollut työpaikan puolelta riittävästi saatavilla, mutta yhtä lailla on myös mahdollistettu itsenäinen työskentely.

- Kyllä siitä varmasti hyötyä on, kun tulevaisuudessa voi todistuksen lisäksi osoittaa kartuttaneensa myös alan käytännön työkokemusta, Minna pohtii kysyttäessä millaisena hän näkee harjoittelun merkityksen pidemmällä aikavälillä. Myöhempiä työmahdollisuuksia Minna ei kuitenkaan myönnä etsineensä harjoittelupaikkaa valitessaan, vaan sanoo ennemminkin pyrkineensä löytämään paikan, jossa voisi nähdä oman alan yksittäisen osa-alueen työmahdollisuudet ja -käytännöt mahdollisimman hyvin ja kattavasti. Vaikka Minna pitääkin Tyttöjen Taloa erinomaisena harjoittelupaikkana, hän projektityöhön nyt sisältäpäin tutustuneena näkee sen olevan melko epävarmaa ja työajoiltaan joskus epäkäytännöllistäkin.

Laitoksen roolia harjoittelussa Minna pitää hyvänä. Aloitusseminaari oli hyödyllinen, sillä siellä sai vinkkejä ja apua harjoitusportfolion laatimiseen sekä kuuli toisten opiskelijoiden suunnitelmista harjoittelun suhteen. Seminaarin lisäksi hyödynnetään Moodle-oppimisympäristöä, jonne kirjataan tunnelmia ja kokemuksia harjoittelun alusta, sen ajalta sekä lopusta. Harjoittelusta vastaavan opettajan Kati Tikkamäen innostavaa ohjausta Minna kehuu, ja kiitteleekin tämän aitoa kiinnostusta harjoitteluasioihin. Omalta osaltaan Minna on pitänyt harjoittelun suorittamista itsestään selvyytenä alusta alkaen, vaikka vuoden opettajan pestin ansiosta pelkkä raporttikin olisi tullut kyseeseen.

Punnitessaan koulutuksensa hyödyllisyyttä suhteessa työelämään Minna nostaa esiin tietynlaisen ajattelutavan, “kasvatustieteellisen seulan”, jonka läpi hän on huomannut suodattavansa monia harjoitteluaikanaankin kohtaamiaan kysymyksiä ja tilanteita. Tärkeänä työelämänkin kannalta hän pitää yliopistossa opittavaa analyyttista ja pohdiskelevaa ajattelua, joka mahdollistaa asioiden laaja-alaisen tarkastelun. Loppujen lopuksi Minna kuitenkin tunnustaa pitävänsä kysymystä “Mitä osaat?” hieman hämmentävänä, sillä helppoa vastausta siihen ei ole aikuiskasvatuksen tai sivuaineiden (psykologia, erityispedagogiikka, hallintotiede) opinnoista huolimatta. Ehkä yksi ratkaisu etsittäessä vastausta tuohon ajoittain itse kullekin vaikeaan kysymykseen olisi Minnankin kannattama harjoittelun lisääminen. Siinä missä Minna pitää pidemmän harjoittelun sijoittamista nykyiseen tapaan maisterivaiheen opintoihin hyvänä ratkaisuna, hän kuitenkin ehdottaisi lyhyempää työelämään tutustuttavaa jaksoa kandidaattivaiheeseenkin.

- Sillä tavalla opiskelijoiden omat valinnat esimerkiksi sivuaineiden suhteen voisivat selkiytyä, ja toisaalta urasuunnitelmat saada vahvistusta jo varhaisessa vaiheessa, Minna uskoo.

2006_1 Onko opiskelija aina oikeassa?

Onko opiskelija aina oikeassa?

Jos opiskelijalta kysyy, olivatko opintoaikojen rajaukset tehokas keino lyhentää opiskeluaikoja, onko ulkomaalaisten opiskelijoiden lukukausimaksut hyvä tapa rahoittaa vaihto-opiskelijoiden opiskelua Suomessa, ovatko yksikköjen lakkauttamiset tai yhdistämiset hyvä ajatus, hän todennäköisesti vastaa ei. Opiskelijaliikettä onkin aina aika ajoin sanottu ei-liikkeeksi. Mutta mitä muuta opiskelijat voivat tehdä, jos tarjolla ei ole kuin huonoja vaihtoehtoja?!

Jokainen on varmasti ehtinyt jo kuulemaan opintorahan korotuskampanjasta "Nouse jo". Myös neljäntoista vuoden ajanjakso, jolloin opintorahaan ei ole korotuksia kuulunut, lienee tuttu. Mutta tottahan se on! Opiskelijat elävät alle EU:n määrittelemän köyhyysrajan. Vaikka tekisi töitä sen, mitä tulorajat sallivat, ei elintaso pääse etenkään suurissa kaupungeissa nousemaan kovin kummoiselle tasolle. Ja vielä kun työnteon opiskelun ohessa ei pitäisi olla mikään itsetarkoitus. Sillä samalla kun yrittää hankkia itselleen siedettävää elintasoa pakertamalla opiskelun ohessa töitä, syö itseltään aikaa opiskelulta, vapaa-ajalta ja jopa nukkumiselta. Kun selän takana on lisäksi viime syksystä asti hengittänyt opintoaikojen rajaus-niminen uudistus, ja sisällä kiehuu pelko tulevaisuudesta, valmistumisen hetkestä ja työnhakuprosessista, ei ole ihme, että eri tutkimusten mukaan opiskelijat kokevat paljon stressiä. Opiskelijan arki on siis kaikkea muuta kuin mukavaa kahvilassa istumista Burberryt päällä, kuten taannoin kirjoitettiin eräässä lehdessä. Opiskelu ja työskentely on monille rankka yhtälö, vaikka hetki sitten tehty tutkimus kertoikin, ettei työnteko mainittavasti pidennä opiskeluaikoja. Lisäksi se lupaa enemmän kuin mitä pystyy tarjoamaan. Akateeminen työttömyys ja pätkätyöläisyys ovat varsin tavallisia ja todellisia asioita tämän päivän Suomessa. Vaikka saisi huippupaperit ja samalla olisi ehtinyt kerryttämään työkokemusta, ei oman alan työtä välttämättä löydä. Toisaalta asiasta tekee ristiriitaisen se, että työkokemusta on miltei pakko kerryttää, jos mielii töihin valmistuttuaan.

Opiskelijan etua valvoo parhaiten opiskelija itse. Siksi meillä on ylioppilaskunnat ja SYL, sekä muita opiskelijajärjestöjä. Niissä tehdään väsymättä työtä meidän kaikkien puolesta, kuten tänä keväänä aloitettu opintorahan korotuskampanja osoittaa. Opiskelijaa varten on olemassa myös ammattijärjestö. Moni kuvittelee, että ammattijärjestön rooli rajoittuisi pelkästään työelämään. Kuitenkin esimerkiksi juuri Specia, Akavan Erityisalat ja Akava tekevät työtä sen eteen, että opiskelu olisi mielekästä ja turvattua, tutkinnot laadukkaita ja että ne vastaisivat työelämän haasteisiin. Esimerkiksi Akavan opiskelijavaltuusto on mukana opintorahan korotus-liikkeessä ja se ottaa kantaa julkisesti aina muulloinkin, kun sellainen paikka tulee. Akavan Erityisaloissa ja Speciassa taas pyritään vaikuttamaan mm. tutkintojen sisältöihin, samanarvoisuuteen ja harjoittelujen laadukkuuteen. Meidän ei siis kannata unohtaa, että olemme osa jotain yhteisöä. Osa Speciaa, osa Akavaa osa SYL:a. Kun pidämme yhtä, meidät on vaikeampi jättää huomioimatta, ja silloin meidän on helpompi vaatia. Ja aina välillä pitääkin vaatia enemmän ja parempaa, kuten 15 prosenttia. Haluttua asiaa täytyy vain pitää riittävän kauan ja riittävän isolla volyymillä esillä kaikkien tahojen puolelta, jotta sillä olisi edes realistiset läpimenomahdollisuudet. Kannattaa siis kysyä opiskelijalta, sillä kyllä opiskelija tietää.

Opintorahan puolesta,

Minna Ahola
Specian hallituksen opiskelijajäsen
Akavan Erityisalojen opiskelijatoimikunnan varapuheenjohtaja

2006_1 Hallitus esittäytyy

Tässä esittäytyy Mentorin hallitus vuosimallia 2006 (hieman Aikuiset ystäväni –kirjan innoittamana):

Nimi: Milla Kupiainen ( toinen nimi Maria vrt. Milla Magia)

Ikä:22

Vastuualue hallituksessa: Rahastonhoito ( &vapaa-aika)

Elämäni tähtihetki… On vasta tulossa, kun voin sanoa etten ole enää hampurilaistyöntekijä…He hee! Tähtihetki oli myös, kun pääsin pelaamaan korista jenkkilöihin, vaikka pituutta on sulka päässä 157cm!

Hävettää tunnustaa mutta…viime kerralla autoa tankatessa en osannut laittaa tankin korkkia kiinni, joten viereisellä mittarilla ollut mies ystävällisesti avusti tyhmää naiskuskia…eli siis minua!

En osaa…ilmeisestikään tankata autoa.

Olen paras…kehittämään oikoreittejä minkälaisessa maastossa tahansa.

Elämän tarkoitus on…nousta aamulla ylös ja pitää kivaa. Asioihin pitää suhtautua naiivin tyhmästi ja leikkisästi. Tosikkuus on tylsää!

Paras elokuva tällä hetkellä? Julmia aikeita.

Olemme kuulleet huhuja suunnistusvaistostasi. Esittele pari niksiä, joiden avulla humalainen kasvatustieteilijä säästää aikaa ja vaivaa suunnistaessaan yön pimeinä tunteina baarista kotiin.

1. Varmista, että tiedät mitä tarkoittaa koti.
2. Hanki itsellesi luotettava saattaja. huomioi kuitenkin, ettei toisen kasvatustieteilijän apu aina riitä, joten omiinkaan ei voi aina luottaa.
3. Riittävä vaatetus varmistaa, ettei kotiinlöytäminen ole ensisijaista. Matkan varrelta voi löytyä kaikkea kivaa.
4. Tee (etukäteen) oikoreittisuunnitelma ja pysy siinä. Jos tähän tarvitaan apua, ottakaa yhteyttä J!

Nimi: Johanna Hongisto

Ikä: 25 J

Vastuualue hallituksessa: Puhis

Elämäni tähtihetki…ä koin reilireissulla ystäväni kanssa monia. Kiva oli myös saada opiskelupaikka 5 vuoden yrityksen ja haahuilun jälkeen.

Hävettää tunnustaa mutta…viime vuodelta löytyy vain muutama (jos sitäkään) täysin selvä viikonloppu.

En osaa…selittää selkeästi kovinkaan montaa asiaa enkä lasketella suksilla enkä laudalla, pulkallakin osaan mäessä kaatua.

Olen paras…päiväunelmoinnissa ja hankkimaan mielettömiä mustelmia jalkoihini…ja jättämään kaiken viime tippaan.

Elämän tarkoitus on…elämän tasapaino…onnellisuus…ELÄÄ TÄYSILLÄ!

Paras tuoksu tällä hetkellä? Mansikkarahkan esanssinen tuoksu lemmikkirottani turkilla.

Toimitus ei ole kuullut mitään juoruja hölmöilyistäsi. Kai sinultakin nyt jotain luurankoja löytyy kaapistasi? Poikaystäväni kanssa ollessani lähes ekoilla treffeillä elokuvissa kippasin melkein täyden popkornikipon edelläistuvan päälle kesken näytöksen. Lopuksi, kun näytös oli ohi ja valot syttyivät saliin näky oli hirveä. Popkornia oli joka puolella mm. edellä istuvan pälvikaljun haivenissa…Lukioajoilta kaverit voisivat varmasti kertoa yhdestä sun toisesta reissusta, bileistä, yökylistä…en ole aikuistunut, mutta seurustelen…J

Nimi: Leena Niemi

Ikä: 21-vee

Vastuualue hallituksessa: Hallituksen jäsen, tasa-arvo-, lehti- ja laitoskahvivastaava.

Elämäni tähtihetki…yksi monista oli, kun kypsässä 20 vuoden iässä uskalsin lopulta ottaa reiät korviini uhmaten kaikenlaisia kipu+bakteeri –pelkojani. Voittaja-fiilisJ.

Hävettää tunnustaa mutta…olen laulanut Turun torilla. Häpeän aiheita on siis kaksi: sekä laula että Turku. Niin ja sitten sekin hävettää, että pelkään hammaslääkäriä.

En osaa…tehdä taskuparkkeerausta. Kävellä piikkikoroilla. Neuloa sukkia tai mitään muutakaan.

Olen paras…keksimään (teko)syitä myöhästymisilleni.

Elämän tarkoitus on…hymyillä. Ja joskus on hyvästä nauraakin.

Paras juoma tällä hetkellä? Vesi ja cola light. Punaviinistä tykkää tietysti kaikki.

(HUOM! Vastaukset pinkillä kynällä)

Nimi: Helena Huosianmaa (kirjeet tulee Hoosiannallakin perille)

Ikä: 21 v., täytän kyllä vielä tänä vuonna vuosia.

Vastuualue hallituksessa: Tutor-, ympäristö-, ja jäsenrekisterivastaavuudet. (Multa saa myös haalarimerkkejä.)

Elämäni tähtihetki…6-vuotiaana pääsin yhden pojan naamiaissyndeillä uimaan tekojärveen, jänskää! Myös nukkuminen metsän hiljaisuudessa tähtitaivaan alla koskettaa ainaJ. Ja London Eyen lasimunassakin huimasi aika ikimuistoisesti…

Hävettää tunnustaa mutta…Olen laulanut karaokea nimellä Välimeren neidot ja tarkistanut, mitä Googlesta löytyy, kun sinne syöttää oman nimensä ( viimeks tänään)…

En osaa…puhaltaa purkkapalloja, laulaa, pitää suutani kiinni, olla katsomatta CSI-telkkariohjelmaa, syödä pihviä ravintolassa, hiihtää, voittaa arvonnoissa, taivuttaa suomenkiekisiä sanoja…

Olen paras...tikruäänen pitämisessä, kritisoimisessa, myöhästymisessä, nallekarkkien napsimisessa, sekoittamaan oikean ja vasemman, amebojen piirtämisessä – omana itsenäni siis…

Elämän tarkoitus on…sateenkaaren kaikkien värien näkeminenJ.

”Elämä on kaunein satu” (Satusetä Anderssen).

Paras kirja tällä hetkellä? Aforismikirjat ja tv-opas.

Määrittele piiloujo. Henkilö, joka on näyttävästi ja pelkäämättä esillä, mutta syvällä sisimmässä hänen kätensä tärisevät puhetta pitäessään. Piiloujot kaipaavat pientä lämmittelyä! Rohkeasti kaapista vain…

Nimi: Heidi Korpela

Ikä: 22

Vastuualue hallituksessa: Hallituksen jäsen, specia- ja excuvastaava.

Elämäni tähtihetki…kun muutin pois Turusta! J

Hävettää tunnustaa mutta…kun opiskelin Turussa, aloin sen kahden vuoden aikana jopa viihtyä kyseisessä kaupungissa…

En osaa…kuvitella elämää opiskeluajan jälkeen, ainakaan vielä! En osaa myöskään leipoa, ainakaan kovin hyvin. L

Olen paras…keksimään selityksiä.J

Elämän tarkoitus on…olla onnellinen ja tavoitella omia unelmia.

Paras ruoka tällä hetkellä? Kaikki itse tehty kotiruoka, aina silloin, kun se onnistuu…

Mikä on nopein tapa päästä pois Turusta? Kehua Tamperetta ja tamperelaisia. Voin varoittaa, ettei kannata kokeilla…

Nimi: Krista Maarit Petriina Kukkumäki

Ikä: Teinivuosia tässä vielä vietellään, eli huimat 19 lasissa.

Vastuualue hallituksessa: Varapj ja tutor-vastaavuuden puolikas ”hallussa”.

Elämäni tähtihetki…koko elämä on ollut yhtä tähtihetkeä, mutta viime kesänä Ayia Napassa benji-hypyn jälkeinen fiilis nuosee ehkäpä ykköseksi kaikista. Silloin oli voittaja.

Hävettää tunnustaa mutta…kun harvemmin häpeää yhtään mitään, niin on vaikea valita, mutta usein seuraavana aamuna rattoillan jälkeen nousee jonkinmoinen tuskahiki otsalle.

En osaa…olla innostumatta asioista, sillä olen hirmu kova ekstrovertti-Pertti.

Olen paras…suhdetoiminnan rakentamisessa ja ruuanlaitossa.

Elämän tarkoitus on…carpe diem – ja se näkyy käytännössä…

Parasta musiikkia tällä hetkellä? Irinan uusin on kovassa soitossa, mutta myös Carmen Grayn sinkkua on soitettu repeatilla naapureiden iloksi aamu viidestä puolille päivin tässä taannoin.

Mikä on paras tapa päästä sitseiltä kotiin? (Perustelut)

a) Kävellä b) Ryömiä c) Liftata kyyti rekkakuskilta

Vastaan kohdan c. Perustelut: Kotimatka sujuu nopeammin ja samalla, kun rekkamies lastaa tavarat kyytiin voi vetää sikeitä.

P.S. Minähän en liftannut, mut haettiin kyytiin.

Nimi: Sonja Maria Issula

Ikä: Toistaiseksi vielä 20 v.

Vastuualue hallituksessa: Hallituksen jäsen, sopo- ja lehtivastaava

Elämäni tähtihetki…taisi olla lukiossa, kun sain leikkiä musikaalitähteä Grease-projektissa. Ja aina kun saa lauleskella nuotion ääressä yhteislauluja kitaran säestykseksellä.

Hävettää tunnustaa mutta… multa ei sekoitu pelkästään oikea ja vasen, vaan joskus myös pohjoinen ja etelä. Olen harrastanut kantritanssia. Pelkään saunan kiuasta ja kastematoja yli kaiken.

En osaa… tehdä maukasta ruokaa, silmämeikkiä, kirjoittaa kaunokirjoitusta, ajaa Tampereella autoa, pelata mitään pallopelejä, käyttää tietokonetta kunnolla…paljon on siis vielä opittavaa…

Olen paras… paistamaan pannukakkuja, samanlaisia kuin muumimamma!

Elämän tarkoitus on…haaveilla suurista ja iloita pienistä hetkistä. Yrittää nauttia siitä, mitä on juuri nyt, eikä aina haihatella tulevaisuuteen…päästä irti sit ku –ajattelusta.

Parasta keväässä? Hymyilevät ihmiset, puiden orastava vihreys ja lämpö.

Nimi:Johanna " Jossu" Miettinen
Ikä: 22

Vastuualue hallituksessa: sihteeri ja vapaa-aikavastaava
Elämäni tähtihetki…Hehkeä Mentor-versio Aikuisesta naisesta Alebubin lavalla :)

Hävettää tunnustaa mutta...olen peruuttanut taksia päin.

En osaa...laulaa.
Olen paras...Mitäs tähän lisäämään:)
Elämän tarkoitus on...mahdoton selvittää.
Paras tv-sarja tällä hetkellä? Täydelliset naiset

Miksi passiivinen tupakointi on vaarallista?( Voit vastata omien
kokemuksiesi perusteella...;)) Se vanhentaa ihoa :)