Yliopistossamme on kursseille valintaperusteena käytetty suoritettua opintopistemäärää. Tämä ei vain palvele kaikkia. Meidän laitoksellamme oli tänä syksynä syventävien tilanne erityisen huono, josta kertovat myös opiskelijoiden omat kommentit Mentorin foorumilla. Kenenkään oppimisen kannalta ei ole mieluisaa tehdä vain kirjatenttejä, koska ei ole päässyt yhdellekään kurssille lähiopetukseen. Ketä palvelee se, että kursseja ei ole mitoitettu tarpeen mukaan? Tai se, että jotkut opiskelijat ovat pohtineet pääaineen vaihtoa päästäkseen kursseille? Myöskin työelämä-kurssien vähyyttä moitittiin. Tässä kerättyjä palautteita:
“Hain syksyllä kursseille Koulutuksen laatu ja vaikuttavuus sekä Koulutussuunnittelu. Molemmat kurssit taisivat olla aika suosittuja. Edelliselle kurssille en ollut edes varalla ja toiselle kurssille pääsin 4. varasijalta ja kurssi tuli enemmän kuin täyteen. Koulutussuunnittelun kurssille taisi olla 52 hakijaa ja 16 pääsi ryhmään. Onkohan ihan mission impossible järjestää näistä suosituista kursseista uusintoja keväällä?”
“Laitoksella on tiedossa opiskelijoiden määrä sekä se, kuka missäkin vaiheessa on menossa ja mitä kursseja tarvitsee, joten luulisi pystyvän etukäteen laskemaan, millainen tarve syventävien kursseista on. Jos ei kasvatustieteiden laitoksella pystytä ennakoimaan kurssien tarvetta niin missä sitten? Tällä hetkellä monet suorittavat kirjapaketteina syventävien valinnaisia kursseja, koska syksyn ryysiksessä eivät kursseille päässeet, vaikka oli aineopinnot ja kandidaatintutkielmat suoritettuna. Eli jatkuuko sama keväällä... periaatteella että niillä joilla on (opintopisteitä), niille annetaan. Muut lukekoot kirjoja kotonaan - mikä ei suinkaan ole ihan sama asia. Hyvä että on vaihtoehtoja, mutta miksi ottaa opintolainaa tai jäädä vuorotteluvapaalle, kun voi suorittaa kirjapaketteina ja käydä vain tenttimässä? Jos kirjojen tenttiminen on todellinen vaihtoehto, miksi pyörittää koko kallista laitosta - voisihan sitä yksin tein suorittaa maisteriopintonsa vaikka Kansanvalistusseuran kirjeopiston kautta!”
“Sivuaineen opintoja olisi voinut jatkaa avoimessa jättämättä työpaikkaansa ja vuosiansiotaan. Tällaiseen tilanteeseen ei todellakaan osannut varautua, sillä tämä tietohan on vain yliopiston sisällä. Eikö YO ole varautunut opiskelijoihin, jotka tulevat avoimesta? Pelkkä tenttiminen ei ole vaihtoehto oppimiselle, sanoisin, että melkein jo este (kahdeksas tentti edessä). Yhdessä kurssissa oli vaihtoehtona opintopiiri, mutta kurssi, johon pääsin. “Hain kuudelle kurssille enkä päässyt varasijoja pidemmälle, perus-ja aineopinnot oli tehtyinä eli 25+35 op pääaineesta. Nyt marraskuussa tärppäsi kun pääsin varasijalta ensimmäiselle syventävien kurssille.”
“Olen kuullut että periferiayliopistoissa (Joensuu, Lappi) yritetään kaikin voimin saada leivottua maistereita ja tohtoreita, siitä kuulemma yliopistot saavat meriittiä ja fyrkkaa - lieneekö urbaani legenda? Ainakin täällä kotilaitoksellamme on valmistuakseen änkeydyttävä aikamoisen pullonkaulan läpi - tästä osoituksena esim. se, että graduseminaaria käyvät ovat vasta nyt päässeet metodikursseille. Kauniit juhlapuheet saa unohtaa oppimisen ilosta.”
“Kun katselin kevään opintotarjontaa huomasin, että vain yksi tarjolla olevista kursseista oli "työelämäystävällinen" eli se Työelämän murros ja aikuiskasvatus. Se on tiivis paketti, joka pidetään 4 päivänä. Muut kevään kurssit ovat sellaisia, että opetusta on kolmisen tuntia päivässä ja sekin vielä usein aamulla tai keskellä päivää. Lisäksi tämä kestää 6-7 viikkoa. Aika moni kuitenkin syventäviä suorittavista käy töissä, joten toivoisinkin että mukaan olisi mahtunut edes muutama kurssi mikä alkaisi iltapäivällä. Syksyn verkottuvien ja kvantitatiivisten tutkimusmenetelmien kurssit ovat olleet ihanteelliseen aikaan näin työssäkäyvän kannalta. Opetus on siis alkanut 15.15. Joku ope kyllä sanoi, että yliopistoa ei ole rakennettu sillä tavalla että asiat tapahtuisivat iltaisin, mutta silti toivoisin että näitä työssäkäyvienkin toiveita kuunneltaisiin.”
“Reijo Laukkasen kurssille haki 60 opiskelijaa. Sinne hyväksyttiin vain 16 opiskelijaa. Laukkasen mukaan kurssin suoritti vain 10 opiskelijaa eli 6 paikkaa jäi täyttämättä, samaan aikaan kun opiskelijat surivat, etteivät pääse kursseille! Yksi sähköpostiviesti olisi täyttänyt kurssin heti. Paikan saaneet, jotka eivät tulleet kurssille toimivat epäeettisesti, mutta oikeuttaako se opettajaa toimimaan samoin? Laukkanen totesi kurssillaan, ettei tenttiminen ole tämän aihealueen optimaalinen suoritusmuoto, koska aineisto aukeaa vasta kurssilla. Tenttimistä kuitenkin tarjottiin "vaihtoehtona". 15 osallistui, 13 reputti, kaksi arvioitiin asteikolla 1-2. Kurssin suorittaneet saivat arvosanakseen 4- 5, ei reputtaneita. Kysynkin onko tämä taloudellista yliopistolle ja opiskelijoille? Koulutuksen laatu ja sen vaikuttavuus eivät kummatkaan toteutuneet, koska se ei tavoittanut tuotteen loppukäyttäjiä eli opiskelijoita. Edelleen Oulasvirran tutkimukseen( joka paradoksaalista kyllä, oli tenttimateriaalina) viitaten laadunarviointia pitäisi tapahtua kaikilla organisaation tasoilla ja sen pitäisi olla kahdensuuntaista, myös siis alhaalta ylöspäin. Jo pelkästään Laukkasen sähköpostin löytäminen vaati useaa sähköpostikyselyä yliopistolta. Yo:n sivuilta sitä ei löytynyt. Eikö opiskelijan toivota olevan yhteydessä opettajaan? Minua ihmetyttää kuinka joillakin opiskelijoilla, jotka ovat päässeet kursseille on ollut vähemmän opintopisteitä kuin minulla ja jopa opiskelija, joka on kandi ei päässyt kuin kvanttikurssille, johon jonoa ei ollut. Opintopisteitä tämän syksyn saldoksi kertynee 50, ellei enemmänkin, joten tenttiminen on tuttua, mutta olisi hauska välillä oppiakin jotain."
Kommentit ovat karua luettavaa, mutta kertovat totuuden. ”Tarttis tehrä jotain”. Ensi vuoden opetussuunnitelman suunnittelijoilla on vaikea tehtävä, vähenevillä rahoilla pitäisi järjestää edelleen laadukasta opetusta, joka olisi mahdollista kaikilla kursseilla kaikille halukkaille.
Pientä toivoa ja kannustusta tilanteeseen antaa professorimme Juha Suorannan kommentti:
Tämä seuraava kommentti on Immanuel Kantin tekstissä Mitä on valistus?(http://www.vastapaino.fi/vp/index.php?option=com_ekirjat&Itemid=0) esittämässä mielessä oma, julkinen kantani, ei laitoksen yksityinen vastaus:
”Syventävissä, kuten ei muissakaan opinnoissa kannata jäädä tuleen makaamaan, vaan kerätä porukka, lyödä päitä yhteen, miettiä itse vaihtoehtoisia tapoja ns. suorittaa eli opiskella asioita. Opintopiiri (http://collaborare.wordpress.com/2006/12/18/opintopiiriohje/) on melkein aina hyvä vaihtoehto. Voi myös tässä samassa porukassa, tai yksin, etsiä muualta yliopistosta jotakin vastaavaa ja tyrkyttää sitä opintosuoritukseksi, jos muu ei auta. Tätä - aktivistiyliopistoa (http://aktivistiyliopisto.wordpress.com/) - teiltä odottaa paitsi moni opettaja, myös Suomi-nimisen aavelaivan tulevaisuus.”
Elisa Tolvanen kopovastaava
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti