Lukupiiri lääkkeenä opintoihin

Sosiaalipsykologian perusopinnot sisltävät kolme laajahkoa kurssia, jotka sivuaineopiskelijat voivat suorittaa vain kirjatentteinä. Tämä ei liene ainoa tapaus, jossa sivuaineen opiskelu on typistetty pelkäksi yksinäiseksi sivujen selaamiseksi. Onnekseni kevään alkaessa en ollut ainoa opiskelija, jota odotti 12 sosiaalipsykologian kirjasta koostuva paketti, vaan useampi muu kasvatustieteilijä oli myös ottanut tavoitteekseen saada kurssit pakettiin seuraavien kuukausien aikana. Päätimme muodostaa oma-aloitteisesti lukupiirin, jonka avulla suorittaisimme yhdessä kaikki kolme kurssia. En tässä artikkelissa väitä, että olisimme keksineet pyörää tai ruutia, onhan lukupiirejä ollut aiemminkin. Tämä artikkeli toimii sen sijaan kuvauksena siihen, kuinka juuri me rakensimme lukupiirimme ja miten koimme sen opiskelumuotona. Toivon mukaan teksti vastaa kysymyksiin aiheesta niille, jotka ovat harkinneet samansuuntaista opiskelua, mutta eivät ole vielä päätyneet sitä kokeilemaan.

Kunkin kurssin aikana ryhmässämme oli viisi jäsentä. Neljä jäsenistä olivat pysyviä yhden vaihtuessa kurssien välillä. Jokaisessa kurssissa oli valittavana joukko kirjoja, joista neljä piti tenttiä. Aloitimme jokaisen kurssin kokoontumalla yhteen Alakuppilassa tai ryhmätyöhuoneessa, jossa kävimme läpi kunkin kurssin sisältämät kirjat ja valitsimme niistä neljä ryhmäläisten kiinnostusten mukaan. Jokainen otti luettavakseen yhden kirjoista ja ryhmän jäseniä ollessa viisi, luki kaksi henkilöä saman kirjan. Ryhmäläiset kirjoittivat lukemastaan kirjasta muistiinpanot, joiden sivumäärä vaihteli 10 sivusta 25 sivuun. Aikataulutimme opintomme siten, että ensitapaamisen jälkeen oli reilu viikko aikaa kirjoittaa omat muistiinpanonsa ja lähettää ne sähköpostitse muille. Tämän jälkeen kokoonnuimme uudelleen ryhmätyöhuoneessa pariin kertaan ja kävimme muistiinpanomme läpi selittäen ja opettaen niitä muille.

Käytännössä siis tekemällä yhdet muistiinpanot sai vastineeksi neljät muut. 12 kirjan sijaan luettavaksi tuli vain kolme. Vaikka ymmärrettävien muistiinpanojen tekeminen olikin hidasta puuhaa, meni aikaa epäilemättä paljon vähemmän, kuin mitä sitä olisi kulunut koko kirjapaketin lukemiseen. Ryhmäläiset nostivatkin esiin lukipiiristä sen, että opiskelumuotona se loi kurssien läpäisylle aikataulun, jonka puitteissa kaikki kolme kurssia siirtyivät varmaan tahtiin opetusohjelmasta opintorekisteriin. Itse oppiminen tällä metodilla herätti hieman eroavia ajatuksia. Toisaalta opiskelun arveltiin jäävän suhteessa ehkä hivenen pintapuoliseksi ja todennäköisesti tehottomammaksi, mitä luentojen avulla tuetulla kurssilla. Toisaalta yhdessä opiskelussa oli puolensa, sillä opiskelu muuttui yksin puurtamisesta sosiaaliseksi toiminnaksi, jonka puitteissa oli mahdollista keskustella teksteistä muiden kanssa. Opiskelumuodon mahdollisia haittapuolia ei kuitenkaan koettu ongelmaksi ainakaan vielä suhteellisen yksinkertaisten perusopintojen parissa. Lukupiiri tuotti myös painetta hoitaa oma osuus sekä aikataulussa, että huolella. Jättihän ryhmä oman oppimisensa toistensa panostuksen varaan. Tämän koettiin helpottaneen erityisesti lukemisen aloittamista.

Toimiakseen lukupiiri vaatii luonnollisesti sopivan porukan, eikä se opiskelumuotona varmasti sovi kaikille. Meidän tapauksessamme lukupiiri toimi kuitenkin hyvin ja mielestäni pitkälti odotusten mukaisesti. Kaikki läpäisivät tenttinsä ja vieläpä ihan hyvin arvosanoin. Mainittavaa lienee vielä myös se, että kirjoista tehdyt muistiinpanot olivat poikkeuksetta siinä suhteessa onnistuneita, että ne käsittelivät kaikki ne asiat, joista tenteissä esitettiin kysymyksiä.

-Janne Mikkola