Gradua kirjoittaessa ajatukset kääntyvät gradun
lisäksi varsin usein niin menneeseen kuin tulevaankin. Mihin nämä
viisi vuotta yliopistossa oikein menivät? Juurihan vasta aloitin
opintoni ja mietin luultavasti samoja asioita kuin sinäkin nyt. En
valitettavasti tainnut oppia aivan kaikkia kasvatustieteen teorioita,
mutta jotain sentään koen oppineeni. Haluankin antaa muutaman
vinkin sekä nykyisille että tuleville opiskelijoille.
Ihan
ensimmäiseksi kannattaa unohtaa julkisuudessa vuodesta toiseen
vellova keskustelu, jossa opiskelijoita moititaan liian hitaasta
valmistumisesta. He eivät tiedä, mistä he puhuvat.
Yliopisto-opinnot ja ennen kaikkea ajattelun kehittyminen vaativat
aikaa, aikaa ja lisää aikaa. Luonnollisesti joskus täytyy tulla
valmistakin, mutta suosittelen silti jättämään nämä puheet
omaan arvoonsa. Motivoituneet ja opintoihinsa sitoutuvat opiskelijat
ovat yhteiskunnalle miljoona kertaa arvokkaampia ja tuottavampia kuin
nopeasti valmistuvat suorittajat. Vaatimukset nopeammasta
valmistumisesta osoittavat, että puhujat eivät tiedä mistä
yliopisto-opinnoissa on kysymys. Tiedätkö sinä? Jos et, älä
hätäänny. Itselleni oma ala ja yliopisto-opintojen luonne alkoivat
kirkastua vasta kolmannen vuoden jälkeen. Tämä on juuri sitä
paljon puhuttua oppimista, joten anna itsellesi aikaa.
Suosittelen
myös tarttumaan jokaiseen mahdolliseen työtilaisuuteen opintojen
aikana. Etenkin oman alan töihin kannattaa tarttua, vaikka se
viivästyttäisikin opintoja. Paras sekoitus työllistymisen kannalta
lienee ansioluettelo, joka kertoo työkokemuksesta ja tutkinto, joka
on suoritettu kohtuullisessa ajassa. Näistä kahdesta neuvosta
päästäänkin sujuvasti neuvoon numero kolme, joka kuuluu
seuraavasti: ajattele itse. Ole kriittinen ja kyseenalaista.
Siihenhän sinua on vuosikaudet koulittu. Esimerkiksi julkista
keskustelua, jossa opiskelijoita syyllistetään työssä käymisestä,
voi kommentoida sanomalla, että kaikki yliopisto-opiskelijat eivät
todellakaan ole painaneet ylioppilaslakkia päähänsä edellisenä
keväänä. Osalla meistä voi olla perhe, työ ja muutenkin
vakiintuneet kuviot elämässään. Myös opiskelijalla on oikeus
harrastaa ja matkustaa. Osan on taloudellisista syistä johtuen pakko
työskennellä opintojen ohella, mutta parhaimmillaan työ tuo
toisenlaista sisältöä elämään ja antaa uutta motivaatiota
opiskeluun.
On muuten
uskomatonta, että niinkin positiivisesta asiasta kuin opiskelijoiden
työssäkäynnistä tehdään ongelma! Mitä tapahtuisi jos
opiskelijat eivät kävisi töissä? Itse olen pelastanut aika monen
rehtorin päivän ilmaantumalla koululle kello kahdeksaksi. Tai näin
ainakin haluan ajatella, koululaiset voivat hyvinkin olla eri mieltä.
Monissa kaupungeissa akateemisten työllistyminen voi olla vaikeata
jo nyt. Miksi siis halutaan lisää maistereita kolkuttelemaan
työnantajien ovia kun kaikki entisetkään eivät ole välttämättä
työllistyneet? Minusta 300 hakijaa yhtä työpaikkaa kohden on
riittävä määrä, 600 hakijaa olisi jo aivan liikaa.
Neljännestä
neuvosta voi olla sinulle hyötyä ihan oikeastikin. Ensimmäisinä
vuosina kannattaa suorittaa se (yleensä) kahden opintopisteen
laajuinen peruskurssi mahdollisimman monesta aineesta. Yleensä ne
eivät ole ylivoimaisen vaikeita, eikä niihin kaikkiin tarvitse
panostaa täysillä. Saat lisää yleissivistystä ja lisää
opintopisteitä rekisteriin. Ja mitä enemmän sinulla on
opintopisteitä rekisterissä, sitä helpommin pääset esimerkiksi
kielten tai aineopintojen kursseille.
Entä
opiskelisinko niitä aineita, joita kannattaa opiskella vai niitä,
joita haluaisin opiskella? Tämä on ikuisuuskysymys, ja ainakin
omalla kohdallani kiinnostuksen kohteeni ja ns. varmat valinnat eivät
ole koskaan menneet yksiin. Itse tein niin, että opiskelin niitä
aineita, joista olin aidosti kiinnostunut. Väkisin puurtaminen
tuottaa tulosta vain harvoin. Muista, että ne vähemmän
kiinnostavat opinnot voi opiskella valmistumisen jälkeenkin.
Käsittääkseni avoimet yliopistot ja kesäyliopistot toimivat vielä
ensi ja sitä seuraavanakin vuonna.
Ja mitä
tulee graduun, ajattele sitä vasta kun se tulee eteen. Valitse aihe,
jonka parissa jaksat työskennellä jonkin aikaa. Älä tee siitä
isoa G:tä, vaan pidä se pikku-G:nä. Sitä se nimittäin on.
Opinnäytetyö.
Toivon
Sinulle antoisia hetkiä yliopistossa, niin luentosaleissa kuin
niiden ulkopuolellakin!
Henna-Riikka
Sokka
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti