Pääkirjoitus 4/2012

Se on siinä! Vai onko?

Viimeinen tentti, ja samalla viimeinen rutistus, tältä lukuvuodelta on ohi. Helpotuksen määrää on vaikea kuvailla, sillä kesälomaa on odotettu jo jonkin aikaa. Tentteihin lukemista ja esseiden kirjoittamista ei ole edistänyt kaunis auringonpaiste, joka on kutsunut keväiseen ulkoilmaan. Kuitenkin, olen ollut vahva ja saanut kaikki suunnittelemani opinnot suoritettua.

Viime viikolla Helsingin Sanomien nettisivulla julkaistiin artikkeli, jossa STTK:n puheenjohtaja Mikko Mäenpää toteaa, että oppilaitoksissa tulisi voida opiskella 12 kuukautta vuodessa ja valintakokeita tulisi järjestää kaksi kertaa vuodessa. Näin saataisiin nuoret nopeammin työelämään ja vaihtoehto työurien pidentämiselle loppupäästä. Myös SYL:n puheenjohtaja Jarno Lappalainen piti ehdotusta hyvänä, mikäli läpi vuoden opiskelu perustuisi vapaaehtoisuuteen.

Olen osittain samaa mieltä sekä Mäenpään että Lappalaisen kanssa. Olisi hyvä, jos Tampereen Yliopistossakin järjestettäisiin kesällä muutamaa kesätenttiä laajempia mahdollisuuksia opiskella vapaaehtoisesti. Kaikki opiskelijat eivät saa tai halua kesätöitä ja kesäopetus nopeuttaisi heidän valmistumistaan ja antaisi tekemistä kesän ajaksi. Kesäopiskelun pitäisi kuitenkin olla vapaaehtoista, sillä kaikille ei ole varaa tai voimia opiskella koko vuotta.

Tänäkin vuonna koen kesälomani opinnoista erittäin tärkeänä. Ensinnäkin, ilman irtaantumista opinnoista en varmaan jaksaisi. Kesä- ja joululomat ovat itselleni aikaa, jolloin ei tarvitse lukea kuin hömppäkirjoja ja niitäkin juuri silloin kun itse haluan. Kesä on aikaa, jolloin ei tarvitse suunnitella mitään ja voi käyttää vapaa-aikansa rentoutuen. Työpäivänkään jälkeen ei tarvitse enää kaivaa tenttikirjaa esille. Toiseksi, monelle muullekaan opiskelijalle ympärivuotinen opiskelu ei varmasti onnistuisi taloudellisesta näkökulmasta. Kelan opintotuki ei kata lähelläkään kuukausieni asumiskustannuksia ja muita pakollisia menoja. Minä tarvitsen kesälomani työntekoon, jotta voin opiskella yhdeksän kuukautta vuodessa.

Mielestäni Mäenpään esiin nostama keskustelu on tärkeä. Opiskelijoiden tilanteet ovat erilaiset, toiset haluaisivat ja pystyisivät opiskelemaan kesänkin ja toiset tarvitsevat lomansa. Kesäopiskelumahdollisuudet voisivat lisätä monialaistumista ja yhteistyötä yksikön sisällä, sillä ryhmät voisivat olla heterogeenisempiä. Näkökulmat kasvatustieteisiin tai vaikka omiin sivuaineisiin voisivat laajentua. Toisaalta, uskon etteivät opettajat ole valmiita luopumaan kesälomistaan, samoin kuin en itse halua opiskella ympäri vuoden. Tärkeää on kuitenkin antaa vaihtoehtoja, sillä niiden avulla jokainen voi löytää sen oman tapansa oppia ja edetä opinnoissaan motivoituneesti. Me opiskelijatkin olemme erilaisia.

Arvoisa lukijamme, Panopticon vetäytyy kesälaitumille ja ilmestyy seuraavan kerran syyskuussa. Toimitus toivottaa kaikille oikein rentouttavaa kesälomaa, olette sen ansainneet. Nauttikaa sekä sateesta että paisteesta, grilliruuasta, jäätelöstä ja kauniista Suomen kesästä. Ainakin vielä tänä vuonna loma on meidän, kului se sitten työmaalla tai muissa merkeissä.

Ulla-Mari Kuusinen