Olen eri mieltä
Kerrotaan tarinaa Rooman valtakunnan hallitsevasta poliittisesta eliitistä, joka ei edes ymmärtänyt alamaisjoukkojen puhetta. Näiden kieli oli hallitseville pelkkää mölinää. Latinan kielen sana ’barbar’, josta meillekin on tullut sana barbaari, tarkoitti outoa, vierasta, kummajaista. Hallitsevien ja hallittujen välillä oli paitsi monia konkreettisia eroja hyvinvoinnissa, terveydessä ja elämäntavoissa, myös siinä, miten kieltä käytettiin ja kenen puhetta käsitettiin.
Tällaiset erot eivät ole vuosituhanten varrella kadonneet, muuttaneet ehkä vain muotoaan. Ihmisten välillä on edelleen eroja mainituissa ja muissa asioissa sekä siinä, miten asioista puhutaan ja miten ne ymmärretään; ketä kuunnellaan ja kenellä on ”ääni”. Tätä kannattaa pohtia omakohtaisesti ja aivan käytännöllisesti.
Kuka yliopistossa käyttää vallan kieltä, kuka vastustaa esimerkiksi seuraavia älyttömyyksiä: virkavastuiden poistumista, lisääntyvä tulosohjausta ja rahoituksen kilpailutusta, (yliopistojen) suuruuden ja (tutkintojen) määrien kohottamista itseisarvoksi, nopean hyödyn tavoittelua, tutkimustulosten tuotteistamista, pätkätyöläisyyttä, yliopistojen yritysmäistymistä, erilaisten tuottavuuden seurantajärjestelmien ja epävarmuuden lisäämistä, ihmisten väsymistä, lumouksen katoamista? Nämä kysymykset koskevat sinua ja minua ja meitä kaikkia yliopistoyhteisön jäseniä.
Näiden lisäksi kannattaa funtsata, onko elämä ylipäätään pelkkä talouskirjanpidon kustannuserä? Ja jos se näyttää siltä, pitääkö sen olla sitä? Käsittääkseni mikään näkymätön tai Jumalan käsi ei ole antanut taivaasta nykyistä taloudellista tai poliittista järjestystä (vaikka Yhdysvalloissa rukoillaan Jumalaa pudottamaan bensan hintaa). Siksi se on aina muutettavissa; toisenlainen maailma todella on mahdollinen. Ja tämä koskee myös nykyistä työelämää. Sinne ei kannata mennä millä ehdoilla hyvänsä. Muun muassa siksi opinnoissamme on useita opintojaksoja, joissa työelämän koulutuskysymyksiä käsitellään sellaisilla tavoilla, jotka auttavat hahmottamaan kasvatuksen maailmaa ei-niin-itsestään-selvistä näkökulmista.
Kasvatustieteellisten opintojen kokonaisuuden, kuten yliopisto-opiskelun yleensä, voi ajatella tarjoavan mahdollisuuden erilaisten todellisuuden lukutaitojen kehittämiseen. Nykyisinhän puhutaan peruslukutaidon lisäksi muun muassa talouden lukutaidosta, medialukutaidosta tai monikulttuurisesta lukutaidosta. Lukutaitoa pidetään yhtenä demokraattisen yhteiskunnan piirteenä. Ja lukeva, monipuolisesti lukutaitoinen ihminen on aina poliittinen olento. ”Ihmiset ovat poliittisia nimenomaan siksi, että he ovat lukutaitoisia; siksi että sanojen merkityksistä riidellään ja kamppaillaan vallankäyttäjien ja vallattomien välillä; niiden jotka ovat iät ja ajat määränneet sanojen merkitykset ja niiden jotka eivät ole”, kirjoittaa ranskalainen mielifilosofini Jacques Rancière.
Politiikan, myös ainejärjestöpolitiikan, ylioppilaspolitiikan ja yliopistopolitiikan, lähtökohta on erimielisyys. Ja vanhan määritelmän mukaan professori ja jokainen yliopistoyhteisön jäsen on ihminen, jonka pitää olla erimieltä.
Juha Suoranta
Lisää:
http://suoranta.wordpress.com/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti