Specia toteutti yhdessä muutaman muun Akavan Erityisalojen jäsenyhdistyksen kanssa viime toukokuussa erittäin onnistuneen ja antoisan asiantuntijavaihdon Sloveniaan. Vaihto oli osa Leonardo da Vinci-ohjelmaa, jota rahoittaa EU ja jota koordinoi Suomessa Kansainvälisen henkilövaihdon keskus CIMO. Specian osalta tavoitteeksi oli asetettu mm. tutustuminen slovenialaiseen ammattiyhdistystoimintaan, kasvatustieteilijöiden koulutukseen, opiskelijoiden järjestäytymiseen ja Bolognan prosessin toteutumiseen.
Bolognan prosessin ideana on luoda Eurooppaan kilpailukykyinen korkeakoulujärjestelmä, jossa liikkuvuus on mahdollista ja tutkinnot ovat selkeitä ja vertailukelpoisia. Tavoitteena on luoda kaikkiin maihin yhtenäinen koulutuksen rakenne, joka on kaksiportainen. Myös meillä Suomessa siirryttiin viime syksynä uuteen tutkintojärjestelmään ja opintopisteisiin (ECTS). Kaksi vuotta Bolognan julistuksen jälkeen Euroopan maiden opetusministerit sopivat yhtenäisen laadunvarmistusprosessin täytäntöönpanosta jokaisessa maassa ja yliopistossa. Meilläkin jokainen yksikkö laatii vuoden loppuun mennessä Korkeakoulujen arviointineuvoston ohjeistuksen mukaan laaturaportin ja laatutyön on tarkoitus tulla ensi vuoden alusta luontevaksi osaksi yksikköjen toimintaa.
Uudistustyö on Suomessakin alussa, mutta 15 vuotta itsenäisenä ja kaksi vuotta Euroopan Unionin jäsenenä olleella Slovenialla se on todella vasta alussa. Mariborin yliopistolla tapaamamme dekaani piti erityisesti vanhan ja uuden järjestelmän yhteensovittamista haasteena. Samoin hän koki englanninkielisen opetuksen järjestämisen lähes ylivoimaiseksi. Sujuvan liikkuvuuden mahdollistamista Sloveniaan päin ei siis ainakaan lähivuosina luvata. Opiskelijajärjestöt näkevät puolestaan Bolognan prosessin sekä haasteena että mahdollisuutena. Suurimpana pelkona he kokevat sen, että opiskelijat joutuvat uudistustyön ja muutosprosessien maksajiksi. Hallitus on väläytellyt lukukausi- tai kurssimaksuja ja heikennyksiä opiskelijoiden sosiaalisiin etuuksiin, jotka ovat jo ennestään Sloveniassa Suomen tasoon nähden alhaiset. Toisaalta prosessin toivotaan tuovan tutkintoihin laatua ja särmää. Myös Sloveniassa painitaan erityisesti kasvatus- ja humanistisilla aloilla arvostus- ja työttömäksi valmistumisongelmien kanssa. Keskustelin Mariborissa vaikuttavan opiskelijajärjestö S.O.U.M.:in edustajan kanssa juuri esimerkiksi näistä yhteisistä haasteista, joita Suomella ja Slovenialla on. Olimme lisäksi Sloveniassa todella otolliseen aikaan, sillä pääsimme osoittamaan konkreettisesti tukeamme opiskelijoille pääkaupunki Ljubljanassa 24.5. järjestetyn mielenosoituksen puitteissa.
Suomalaisessa ja slovenialaisessa opiskelijoiden järjestäytymisessä ei loppujen lopuksi ole ihan hirvittävästi eroa. Sloveniassakin on jokaisen yliopiston yhteydessä oma opiskelijajärjestö, johon jokainen kyseisessä yliopistossa opiskeleva kuuluu automaattisesti. Paikallisjärjestöt, joita on kolme, kuuluvat kattojärjestö SSU:hun. SSU edustaa 100 000 opiskelijaa ja siihen kuuluu paikallisjärjestöjen lisäksi opiskelijaklubeja, jotka vastaavat meidän ainejärjestöjämme. Opiskelijoilla ei ole jäsenmaksua. Toiminta rahoitetaan siis eri tavalla kuin Suomessa. Sloveniassa on erityinen laki nuorten työllistymisestä. Valtio tukee työnantajia nuorten palkkaamisessa antamalla näille kevennyksiä työnantajamaksuihin. Opiskelijajärjestöt saavat puolestaan varansa valtiolta ns. veron palautusten muodossa. Kun opiskelija työskentelee, hänen maksamastaan verosta menee osa valtiolle ja osa maksetaan opiskelijajärjestöille. Tässä systeemissä on puolensa, mutta toisaalta vaarana on se, että työnantaja palkkaa aina vain uusia opiskelijoita koska se on halvempaa, ja näin vastavalmistuneiden voi olla vaikeaa päästä töihin.
Opiskelijajärjestöillä ei ole vielä kovin pitkää perinnettä Sloveniassa. Opiskelijajärjestöasetus (Students Association Act) annettiin vasta vuonna 1994 ja edelleen vasta vuonna 2002 Sloveniaan saatiin oikea kansallinen opiskelijoiden etua valvova järjestö SSU, jolla oli kunnolliset toimintaedellytykset. Toki paikallisia yhdistyksiä oli ollut olemassa jo tätä ennen.
Opiskelijajärjestöt tekevät yhteistyötä ammattijärjestön kanssa etenkin sosiaalisissa kysymyksissä, kuten toimeentulo- ja asuntoasioissa. Ammattijärjestössä puolestaan toivottiin, että opiskelijajärjestöt olisivat aktiivisempia. Tapaamamme ammattijärjestö ZSSS:n toimihenkilöt toivoivat nuoria mukaan päätöksentekoon ja toimintaan, sillä tällä hetkellä ammattijärjestöistä puuttuu niin nuorten erilliset toimikunnat kuin nuorten osallistuminen toimintaan.
Slovenia on erittäin mielenkiintoinen ja kaunis maa. Slovenialaiset ovat ystävällisiä, he ovat ylpeitä eurooppalaisuudestaan ja osaavat tehdä hyvää ruokaa. Järjestäytymisessä heillä on kuitenkin vielä opittavaa. Ammattijärjestössäkin asiat ovat rempallaan ja opiskelijajärjestön edustaja ei ensin osannut vastata, tekevätkö he yhteistyötä ammattijärjestön kanssa. Opiskelijat edustavat itseään vain omassa järjestössään, eivät esimerkiksi ammattiliitoissa, joihin heitä kaivattaisiin. Suurimmat haasteet ammattijärjestöissä ovat järjestelmällisyyden puute ja hajanainen kenttä. Ammattijärjestöt eivät ole profiloituneet periaatteessa mihinkään ryhmään, vaan kaikki voivat vapaasti liittyä kaikkiin liittoihin. Koulutusta tai taustaa ei liittyessä kysytä. Neuvotteluissa kaikilla järjestöillä on samanveroinen asema koosta tai ammattimaisuudesta huolimatta. Voi vain kuvitella mikä sillisalaattimeininki neuvottelupöydissä vallitsee!
Joskus on hyvä lähteä vähän kauemmas, jotta näkee paremmin lähelle. Asiantuntijavaihto Sloveniaan on ollut ehkä parasta, mitä olen viime aikoina kokenut. Opittavaa on vielä paljon, mutta ainakin Speciassa olemme onneksi jo hyvässä vauhdissa kasvattamassa myös kansainvälistä ammattitaitoa ja verkostoja. Suomi on tuhansien yhdistysten maa. Ehkä juuri näissä asioissa me voisimme auttaa eurooppalaisia sisariamme ja pyytää heidät vuorostaan oppimaan Suomeen.
Minna Ahola
Specian hallituksen opiskelijajäsen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti