Tässä tulee kasvatustieteiden tiedekunnan uuden ootin eli opiskelijaopinto-ohjaajan jouluinen tervehdys Panopticonin lukijoille. Edellinen oottimme Tiia Viljakainen lopetti työnsä syyskuun lopussa siirtyessään toisiin tehtäviin ja nyt on minun vuoroni astua remmiin koettaen tehdä se myös yhtä kunniakkaasti kuin edeltäjäni. Uudet tuulet ovat puhaltaneet yliopistomaailmassa kovasti viime vuosien aikana, joten ahkeraa oppaisiin ja muihin lähteisiin perehtymistä se on kuitenkin vaatinut. Työ on joka tapauksessa saatu käyntiin ja alkukankeus alkaa nyt helpottaa. Työviikot ovat pysyneet tasaisen vilkkaina ja uusia projektejakin on taas näköpiirissä; muun muassa vuosittainen sivuaine- ja työelämäpäivä, jonka suunnittelu on jo laitettu aluilleen. Kaiken kaikkiaan ootin työ on tähän mennessä ollut hyvin mieluista ja mielenkiintoista, eli tästä vain tarmokkaasti kevättä kohden.
Aloitin itse kasvatustieteiden opintoni vuosituhannen alussa, jolloin muutin Lahdesta tänne Tampereelle. Tällä hetkellä viimeistelen opintojani ootin työn ohessa gradun parissa työskennellen ja valmistumisen toivo ja odotus näkyy jo silmissäni. Sivuaineinani olen lukenut sosiaalipsykologiaa, musiikkiterapiaa, yrityksen hallintoa ja kansainvälistä politiikkaa, ja muutoin opintomatkalleni on mahtunut erilaista itsensä toteuttamista kuten vaihto-opiskelua, opettajan pedagogiset opinnot, musiikkiopintoja, ainejärjestötoimintaa jne. Nyt nähtäväksi jääkin, mihin tämä tyttö näillä eväillä päätyy. Työelämällä on kuitenkin aina yhtä arvoituksellinen luonne, eli pienin askelin on uraa vain lähdettävä rakentamaan.
Matkalle niin työelämään kuin opiskeluelämäänkin on kuitenkin tärkeää muistaa pakata mukaan kaikki se osaaminen, kokemukset, tiedot ja taidot, mitä elämässään on siihen mennessä ehtinyt hankkia. Uusi opiskelijakaan ei aloita opintojaan tyhjältä pöydältä, vaan tärkeää henkistä pääomaa on hankittu usein jopa enemmän kuin sitä alkuvaiheessa osaa aavistaakaan. Sama tilanne on opintojen päättyessä; Opiskeluelämä kaikkine hyötyineen ja hupeineen pakataan matkalle mukaan itse tutkinnon lisäksi, sillä nimenomaan tästä kokonaisuudesta muodostuu opiskelijan osaaminen ja se kokonaisuus tekee meistä jokaisesta erityisen matkalaisen. Yliopisto on kuin yhteiskunta pienoiskoossa, joten suosittelen myös yliopiston sisällä osallistumaan erilaiseen toimintaan aina mahdollisuuksien ja oman kiinnostuksen mukaan, sillä kaikilla näillä kokemuksilla on varmasti arvo arvaamaton tulevaisuudessa.
Marraskuu on näyttänyt meille taas oikeat kasvonsa lumisen talvenalun jälkeen ja arki on viime aikoina tuntunut olevan yhtä pitkää iltaa. Onneksi ovat kuitenkin nuo ihanat kynttilät, jotka luovat aina yhtä kauniin tunnelman pimeisiin hetkiin sekä tähtinauhamaiset jouluvalot, jotka vievät huomion pois sateisestakin maisemasta. Nyt odotellaan vain valkeaa joulua, samalla kun kevät odottaa jo tuloaan nurkan takana. Ootin vastaanotot jatkuvat keväällä ja kuten mainittu, uusia tapahtumiakin on jo suunnitteilla. Tavalliseen tapaan jatkuvat myös tiistaiset oottikahvit, jossa voit tavata myös muiden tiedekuntien ootteja, ottaa kahvittelun lomassa osaa valitsemasi kuppikunnan keskusteluun, selailla itsenäisesti työelämäseurannan tilastoja, lukea työelämäkertomuksia, tutkia suosituimpia sivuaineita tai kysellä opiskelijaopinto-ohjaajilta esimerkiksi erilaisista sivuainemahdollisuuksista ja - kokemuksista. Tässä pieni kurkistus kevääseen, mutta palataan vielä takaisin joulukuuhun. Nyt on aika vain nautiskella joulusta, joulunherkuista ja ansaituista lomapäivistä.
Tämän tervehdyksen myötä toivotan kaikille oikein rentouttavaa ja antoisaa joulunodotusta sekä joulupakettina lähetän säkillisen valoa ja energiaa tulevaa kevättä varten!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti