Viime numerossa (Aviisi 13/06) tällä palstalla julkaistun Translan kolumnin kirjoittaja Antti Pasanen tarttui tärkeään aiheeseen. Tuhannen taalan kysymys useimmissa ainejärjestöissä on, miten jäseniä saataisiin innostettua mukaan toimintaan. Voisiko ratkaisu olla toiminnan keskittäminen siihen, mikä opiskelijoita todella kiinnostaa? Erityisille houkuttimille ei tällöin olisi ehkä tarvettakaan.
Kasvatus- ja aikuiskasvatustieteilijöitä vetävät nykyään parhaiten paikalle tapahtumat, joiden mainoksessa esiintyy sana ”työ”. Työelämäaiheiset seminaarit ja potentiaalisiin oman alan työpaikkoihin tehtävät vierailut tuntuvat kiinnostavan mentorilaisia aina fukseista graduvaiheeseen ehtineisiin. Viihteellisemmät aktiviteetit ovat sen sijaan usein jääneet pienen vakiporukan huveiksi.
Esimerkki viime viikolta: Mentorin sähköpostilistalla huhuiltiin mukaanlähtijöitä alan asiantuntijayksikköön kaavaillulle vierailulle. Osallistujalista venyi lopulta niin pitkäksi, että yhden visiitin sijaan käyntejä tullaankin tekemään kaksi. Jos kyseessä olisi ollut keilausreissu, lisäratojen varaamiseen olisi tuskin tullut tarvetta.
Mentor on pyrkinyt tietoisesti laajentamaan suhteitaan - siis verkostoitumaan - muihin kasvatus- ja koulutusalan toimijoihin päin. Omasta laitoksesta, ootista, etujärjestön edustajista ja sisarainejärjestöistä onkin tullut viime vuosien aikana yhä näkyvämpi osa tulevien kasvatusalan ammattilaisten arkea. Viihdepuoltakaan ei Mentorissa ole unohdettu: on vain kuopattu ne riennot, joita jäsenistö ei ole ottanut omakseen.
Työelämätapahtumia mentorilaiset siis haluavat ja työelämätapahtumia he myös saavat. Niitä nimittäin järjestetään verrattain paljon ja pikkuisen senkin uhalla, että tuo panostus saattaa toisinaan olla toiminnan muilta osa-alueilta jotakin pois. Väkinäinen toiminnan monipuolisuuden ylläpitäminen ei kuitenkaan tunnu mielekkäältä, jos ainoa syy yhden jos toisenkin tapahtuman järjestämiseen löytyy pelkästä mahdollisimman suuren ainejärjestöavustussumman tavoittelusta. Tältä ajatukselta välttyminen saattaa olla erityisen vaikeaa silloin, kun on itse organisoimassa tapahtumaa, johon osallistuvia on sama määrä kuin järjestäjiäkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti