Turkulaiset ja tamperelaiset kasvatustieteilijät tekivät historiaa marraskuun yhdeksäntenä päivänä rikkomalla perinteisiä rajoja ja yhdistämällä voimansa niin hyödyn kuin huvin merkeissä. Vielä muutama vuosi sitten tällainen yhteistyö olisi ollut mahdoton ajatus, mutta kiitos ammattijärjestömme Specian ja ainejärjestöjen aktiivisten hallitusten, raja-aidat kasvatustieteilijöiden välillä ympäri maan ovat alkaneet kaatuilla.
Kasvatustieteiden Klubi Katko ry kutsui siis tamperelaiset vieraakseen torstaina 9.11.2006. Mentor otti kutsun vastaan suurella innolla ja odotuksella, olihan edessä jotain ennen kokematonta ja ainutlaatuista. Kutsu sisälsi osallistumisen katkolaisten järjestämään työelämäseminaariin, joka oli täynnä toinen toistaan mielenkiintoisempia puheenvuoroja kasvatustieteilijöiden työelämästä, sekä myöhemmin illalla pidettäville yhteissitseille. Kummatkin tapahtumat osoittautuivat menestyksekkäiksi ja täyttivät sekä turkulaisten että tamperelaisten odotukset. Pitkän ja intensiivisen työelämäseminaarin jälkeen rentouduttiin yhdessä ja tutustuttiin toisiimme hieman epävirallisimmissa merkeissä hyvän ruuan, juoman ja -tietysti- laulun merkeissä.
Vierailu Turkuun oli meille tamperelaisille ennen kaikkea opintomatka. Päivän aikana saimme paljon hyödyllistä tietoa muun muassa omasta ammattijärjestöstämme Speciasta, järjestösektorista ja lastensuojelusta kasvatustieteilijän silmin sekä henkilöstökonsultin työtehtävistä ja tutkijana toimimisesta kasvatustieteilijöiden uravaihtoehtoina. Iso osa oppimisestamme tapahtui erityisesti illan aikana. Tamperelaisten sitsiperinteet ovat hieman turkulaisia perinteitä hatarammalla pohjalla ja tarkoituksemme oli ottaa oppia kokeneitten katkolaisten tavoista. Uskon, että näin myös tapahtui. Saimme hyvän kokonaiskuvan siitä, mitä kaikkea sitseillä voi tapahtua ja analysoimme muun muassa sitä, maistuuko punssi paremmalta pelkiltään vai kahviin sekoitettuna. Epätasainen sukupuolijakauma ei lopulta menoa haitannut, eikä se taatusti myöskään vähentänyt sääntörikkomuksia, eikä pöydälle huutojen määrää, minkä olisi voinut olettaa tapahtuvan. Illan aikana saatiin nauttia hyvästä ruuasta ja juomasta sekä mahtavista performansseista. Molemmilta ainejärjestöiltä oli edustus useammalta vuosikurssilta, mikä oli tietysti hieno asia. Monille fukseille sitsit olivat ensimmäiset ja uskaltaisin väittää, että aika unohtumattomat. Luonnollisesti melko yksilöllistä on, kuinka hyvin kenenkin muisti pelaa tuon illan osalta. Hieno ilta sai jatkoa The Clubilla, jossa kasvatustieteilijöiden yhteiset bileet jatkuivat pikkutunneille asti. Kerrassaan mahtava päivä, joka huipentui vielä mahtavampaan illanviettoon.
Heidi Korpela
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti