Tampereen yliopisto on Suomen suosituin, sillä tänne hakee vuosittain yli 10 000 tyyppiä. Vain kymmenesosa hakijoista pääsee sisään. Hyvä me! Meitä tutkinto-opiskelijoita on täällä yli 15 000 ja joka vuosi yli tuhat lähtee täältä pois maisterin paperit kourassaan.
Keskustakampuksella on yhteensä seitsemän eri rakennusta: Virta, Linna, Päätalo, Pinni A, Pinni B, Tietopinni ja Atalpa.
Tampereen yliopisto juhli kahdeksankymppisiään muutama vuosi sitten, seuraavaksi pyöreitä vuosia juhlitaan vuonna 2015. Päätalo on valmistunut vuonna 1960.
Pinni A on valmistunut vuonna 1993 ja vieressä oleva Pinni B tasan kymmenen vuotta myöhemmin.
Päätaloa ja Pinnejä yhdistää kulkuputki, jonka alta kannattaa talvisin kävellä hyvin nopeasti, ettei saa jääpuikkoa kalloonsa.
Kasvatustieteiden tiedekunta perustettiin vuonna 1974. Nykyinen Kasvatustieteiden yksikkö asustaa pääosin Atalpassa ja loputkin muuttavat kampukselle etelästä ensi vuoden puolella.
Täällä me siis ollaan! Seitsemän eri rakennuksen ympäröimä, kuka missä ja milloinkin. Tuttuihin saattaa törmätä Juveneksen ruokajonossa, samoilla luennoilla tai mikroluokan uumenissa. Mutta valitettavan usein ne tutut hukkuvat sen 15 000 muun ihmisen joukkoon. Tampereen yliopiston valttikorttina pidettävä vapaa sivuaineoikeus mahdollistaa akateemisen vapauden, lukujärjestykseen saa valita melkeinpä ihan mitä vain. Ja näin ne tutut kasvatustieteilijät hajaantuvat kuka mihinkin rakennukseen. Jotkut laajentavat reviiriään ihan kilometri tolkulla, Kaupin kampukselle asti. Siellä oleilevat lääke-, hoito- ja terveystieteen opiskelijat, ja ne sivuaineopiskelijat.
Onpahan lääniä. Oppiikohan kukaan tuntemaan kampusta koskaan kokonaan? Täältä löytyy vaikka mitä. Tiesitkö esimerkiksi sen, että Pinni B:n yläkerrassa on kappeli ja samassa rakennuksessa on 23 luentosalia? Tai sen, että Päätalossa on museo, jossa on esillä yliopistoon liittyvää esineistöä vuosien varrelta.
Niin. Täällä me ollaan – kaiken tutun ja tuntemattoman keskellä.
Teksti ja kuvat: Riikka Koskinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti