Elämme maailmassa, jossa aika jäsentää maailmankuvaamme ja vaikuttaa tapaamme ajatella. Suhde aikaan on muuttunut vuosien saatossa siten, että nykyään koemme entistä enemmän tunnetta ajan puutteesta ja näin ollen kiire on tunkeutunut lähes jokaiselle elämän alueelle. Sanotaan, että aikaa voi tuhlata, mutta sitä ei voi ostaa lisää.
Myös yliopistot ovat muuttuneet suhteessa aikaan, sillä ennen opiskelijoille annettiin aikaa opiskella eikä valmistumisella ollut kiirettä. Korkeakouluopiskelijoiden valmistusaikojen venyminen on herättänyt paljon keskustelua viime aikoina, esimerkiksi viime vuonna maisteritavoitteesta jäätiin suhteellisen kauas monessa yliopistossa. Valmistumisaikojen venymisen katsotaan aiheuttavan monenlaisia ongelmia yhteiskunnalle, mikä näkyy muun muassa huolena osaavan työvoiman saatavuudesta tulevaisuudessa. Valmistusaikojen venyminen myös vähentää yliopistojen saamaa rahoitusta, mikä kertoo osaltaan yliopistojen muuttuneen markkinasuuntautuneemmiksi. Vastausta ongelmiin haetaan esimerkiksi opintotuen muuttamisesta kaksiportaiseksi. Muutoksella pyritään kannustamaan opiskelijoita säännölliseen sekä suunnitelmalliseen opiskeluun ja siten lyhentävän valmistumisaikoja.
Opintoihin liittyvän suorituspaineen katsotaan lisäävän opiskelijoiden stressiä ja samalla kasvattavan esimerkiksi terapiajonoja. Samanaikaisesti tilastoista ilmenee, että harva opiskelija opiskelee tarpeeksi. Viime vuonna vain 37 prosenttia yliopisto-opiskelijoista suoritti keskivertomäärän opintoja. Tämä herättää pohtimaan, mitkä tekijät todellisuudessa aiheuttavat kiireen tunteen opiskelijoille? Onko kiireestä vain mukavaa valittaa?
Toisaalta ei voida tuijottaa vain valmistusajoista kertovia tilastoja, sillä ne eivät kerro mitään opiskelijoiden osaamisesta. Voidaankin pohtia, onko opiskeluun käytetty aika tärkeämpää kuin sen tuottama osaaminen? Aikapaineet saattavat vaikuttaa negatiivisesti opiskeluun siten, ettei kriittiselle ajattelulle ja reflektoinnille jää aikaa, kun kurssit pitää saada mahdollisimman nopeasti suoritettua. Silti valmistusaikojen nopeutuminen hyödyttää sekä yhteiskuntaa että opiskelijoita itseään, joten ehkä kyse on enemminkin opintojen järjestämisestä ja myös opiskelijoiden motivaatiosta suorittaa opinnot ajoissa. Tutkimuksissa onkin todettu, että motivoituneimmat opiskelijat valmistuvat nopeimmin.
Kiireeseen liittyvät ongelmat ovat nähtävissä myös tutkijoiden työssä, sillä he saattavat kokea, ettei tutkimuksen tekemiseen jää riittävästi aikaa. Tämä ilmeni Ylijoen ja Mäntylän (2003) tekemässä tutkimuksessa, jossa tarkasteltiin tutkijoiden kokemuksia aikaperspektiiveistä. Tutkijat pitävät niin sanottua ajatonta aikaa ihanteena, jonka he toivoisivat saavuttavansa. Ajattomalla ajalla tarkoitetaan sellaista tilannetta, jossa tutkijoilla on mahdollisuus käyttää tutkimuksen tekoon aikaa niin paljon kuin tutkimus vaatii. Ajatonta aikaa voi olla sellaisenaan mahdoton saavuttaa, vaikka ajatus siitä tuntuukin houkuttelevalta. Toisaalta aikarajoitteet myös varmistavat, että tutkimus tulee tehdyksi. Sama koskee opiskelijoiden valmistumista sekä ylipäätään lukuisia asioita kiireen täyttämässä elämässämme.
Ylijoen ja Mäntylän artikkeli on luettavissa osoitteessa http://tas.sagepub.com/content/12/1/55.full.pdf+html. Kiitos Karin Filanderille vinkistä!
Rauhallista ja mukavaa joulua kaikille!
Emmi Yli-Luoma
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti