Kiire on jo hyvän aikaa ollut varsinainen trendikäsite. Yhä useampi on kroonisesti kiireinen. Mutta mitä kiire oikeastaan on?
Hienoja määritelmiä löytyy varmasti pilvin pimein. Yleisesti voisi sanoa, että kiire tai oikeastaan tunne siitä syntyy, kun ihminen kokee olevansa pakotettu tekemään liian monta asiaa jossakin annetussa ajassa. Kiire voi luonnollisesti olla sekä yksilön että yhteisön ongelma. On henkilökohtaista, miten ihmiset sietävät kiirettä ja milloin he ylipäätään kokevat olevansa (liian) kiireisiä. Jollekulle luontainen nopeatahtisuus on jonkun toisen mielestä stressaavaa. Tärkeä pointti on tietenkin myös se, miten kiire kuhunkin vaikuttaa. Jollakin nousee verenpaine, toinen kärsii unettomuudesta, kolmas taas voi reagoida aivan jollain muulla tavalla tai yhtä hyvin olla reagoimatta lähes ollenkaan. Merkitystä lienee paljolti myös sillä, mitkä asiat kiirettä synnyttävät: ovatko ne itselle mieluisia ja tärkeitä vai eivät.
Usein kiireestä syytetään esimerkiksi vaativaa työelämää, joka toki onkin yksi syyllinen. Kuitenkin moni voinee omalla toiminnallaan yllättävänkin paljon vaikuttaa kiireeseen tai oikeastaan sen hallintaan. Mielestäni taustalla on usein tiettyjä ajatusrakenteita, joita on halutessaan mahdollista muokata. Nyky-yhteiskunnassa on tunnetusti jo liiankin kanssa valinnanvaraa. Tämä voi johtaa tunteeseen siitä, että mukaan kannattaa mennä kaikkeen, johon vain suinkin pystyy. Human doing -asenne taas voi aiheuttaa tunteen elämästä pelkkänä suorittamisena, kun human being on jäänyt pahasti taka-alalle. Moni on itseään kohtaan liian vaativa. Erityisen yleistä tämä on ymmärtääkseni yliopisto-opiskelijoilla. Kaikessahan ei kuitenkaan tarvitse olla täydellinen tai edes hyvä...
Kiire voi saada meidät tuntemaan itsemme tärkeiksi. Tuntuu, että moni myös pakenee kiireen taakse jotakin. Kenties tyhjyyden tunnetta, turhautumista tai yksinäisyyttä? Olen huomannut, että esimerkiksi jooga, pilates, meditointi, ns. downshifting ja ”näin hallitset ajankäyttöäsi” -tyyppiset lehtiartikkelit ovat olleet jo jonkin aikaa muodissa. Tämä kertoo osaltaan siitä, että myös rauhaiselon ja kiireettömyyden suosiminen on nostanut päätään. Ehkäpä nyt eletäänkin jonkinlaista murroskautta: liiallisen kiireen haitalliset vaikutukset on ymmärretty ja suuntaa pyritään muuttamaan kohti rauhallisempaa elämäntahtia. Hyvä niin. Eivätköhän tästä pidemmällä tähtäimellä hyödy sekä yksilö että yhteiskunta.
Riikka Vartiainen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti