Lukupiiri lääkkeenä opintoihin

Sosiaalipsykologian perusopinnot sisltävät kolme laajahkoa kurssia, jotka sivuaineopiskelijat voivat suorittaa vain kirjatentteinä. Tämä ei liene ainoa tapaus, jossa sivuaineen opiskelu on typistetty pelkäksi yksinäiseksi sivujen selaamiseksi. Onnekseni kevään alkaessa en ollut ainoa opiskelija, jota odotti 12 sosiaalipsykologian kirjasta koostuva paketti, vaan useampi muu kasvatustieteilijä oli myös ottanut tavoitteekseen saada kurssit pakettiin seuraavien kuukausien aikana. Päätimme muodostaa oma-aloitteisesti lukupiirin, jonka avulla suorittaisimme yhdessä kaikki kolme kurssia. En tässä artikkelissa väitä, että olisimme keksineet pyörää tai ruutia, onhan lukupiirejä ollut aiemminkin. Tämä artikkeli toimii sen sijaan kuvauksena siihen, kuinka juuri me rakensimme lukupiirimme ja miten koimme sen opiskelumuotona. Toivon mukaan teksti vastaa kysymyksiin aiheesta niille, jotka ovat harkinneet samansuuntaista opiskelua, mutta eivät ole vielä päätyneet sitä kokeilemaan.

Kunkin kurssin aikana ryhmässämme oli viisi jäsentä. Neljä jäsenistä olivat pysyviä yhden vaihtuessa kurssien välillä. Jokaisessa kurssissa oli valittavana joukko kirjoja, joista neljä piti tenttiä. Aloitimme jokaisen kurssin kokoontumalla yhteen Alakuppilassa tai ryhmätyöhuoneessa, jossa kävimme läpi kunkin kurssin sisältämät kirjat ja valitsimme niistä neljä ryhmäläisten kiinnostusten mukaan. Jokainen otti luettavakseen yhden kirjoista ja ryhmän jäseniä ollessa viisi, luki kaksi henkilöä saman kirjan. Ryhmäläiset kirjoittivat lukemastaan kirjasta muistiinpanot, joiden sivumäärä vaihteli 10 sivusta 25 sivuun. Aikataulutimme opintomme siten, että ensitapaamisen jälkeen oli reilu viikko aikaa kirjoittaa omat muistiinpanonsa ja lähettää ne sähköpostitse muille. Tämän jälkeen kokoonnuimme uudelleen ryhmätyöhuoneessa pariin kertaan ja kävimme muistiinpanomme läpi selittäen ja opettaen niitä muille.

Käytännössä siis tekemällä yhdet muistiinpanot sai vastineeksi neljät muut. 12 kirjan sijaan luettavaksi tuli vain kolme. Vaikka ymmärrettävien muistiinpanojen tekeminen olikin hidasta puuhaa, meni aikaa epäilemättä paljon vähemmän, kuin mitä sitä olisi kulunut koko kirjapaketin lukemiseen. Ryhmäläiset nostivatkin esiin lukipiiristä sen, että opiskelumuotona se loi kurssien läpäisylle aikataulun, jonka puitteissa kaikki kolme kurssia siirtyivät varmaan tahtiin opetusohjelmasta opintorekisteriin. Itse oppiminen tällä metodilla herätti hieman eroavia ajatuksia. Toisaalta opiskelun arveltiin jäävän suhteessa ehkä hivenen pintapuoliseksi ja todennäköisesti tehottomammaksi, mitä luentojen avulla tuetulla kurssilla. Toisaalta yhdessä opiskelussa oli puolensa, sillä opiskelu muuttui yksin puurtamisesta sosiaaliseksi toiminnaksi, jonka puitteissa oli mahdollista keskustella teksteistä muiden kanssa. Opiskelumuodon mahdollisia haittapuolia ei kuitenkaan koettu ongelmaksi ainakaan vielä suhteellisen yksinkertaisten perusopintojen parissa. Lukupiiri tuotti myös painetta hoitaa oma osuus sekä aikataulussa, että huolella. Jättihän ryhmä oman oppimisensa toistensa panostuksen varaan. Tämän koettiin helpottaneen erityisesti lukemisen aloittamista.

Toimiakseen lukupiiri vaatii luonnollisesti sopivan porukan, eikä se opiskelumuotona varmasti sovi kaikille. Meidän tapauksessamme lukupiiri toimi kuitenkin hyvin ja mielestäni pitkälti odotusten mukaisesti. Kaikki läpäisivät tenttinsä ja vieläpä ihan hyvin arvosanoin. Mainittavaa lienee vielä myös se, että kirjoista tehdyt muistiinpanot olivat poikkeuksetta siinä suhteessa onnistuneita, että ne käsittelivät kaikki ne asiat, joista tenteissä esitettiin kysymyksiä.

-Janne Mikkola

Pääkirjoitus 3/2012

Jos liian suuri määrä tapahtumia liian pienellä aikavälillä olisi todettu terveydelle haitalliseksi, pitäisi vappu kieltää lailla.

Mentorlaisille on nyt nimittäin tarjolla paljon ohjelmaa aivan joka lähtöön. Vasta viime perjantaina Hämeenlinnan turistit, eli luokanopettajakoulutuksen ainejärjestö OKAn jäsenet, ilmaantuivat suunnistamaan pitkin Tampereen keskustaa ja kampusta. Sateinen keli verotti osallistujamäärää, mutta osallistuneet tutustuivat kaupunkiin ja ennen kaikkea toisiinsa hyvin fiiliksin. Juuri päivä ennen tämän tekstin julkaisua järjestettiin opiskelijavoimin Mentorin oma työelämäpäivä, joka edusti tapahtumien saralla vuorostaan sitä hyötynäkökulmaisempaa ääripäätä.

Vappuviikko käynnistyy 25.4. kun mentorlaisten muodostama joukkue suuntaa Kaupissa järjestettävään pesäpalloturnaukseen. Heti samaisena iltana meno jatkuu Tampereen kasvatustieteilijöiden yhteissitsien merkeissä YO-talolla, jossa pukeutumisen teemana ovat elokuvat. Lisäksi Tamyn VappunaIhanPihalla-tapahtumaviikon päivät ja illat ovat pullollaan mitä moninaisimmista tapahtumista. Vain muutaman mainitakseni mahtuu viikolle niin bileitä, kuin munkkien ja siman ilmaistarjoiluakin, sekä tietysti itse vapun päätapahtuma, Wappu Road Trip. Mentor häärii menossa mukana järjestämällä vappuaaton piknikillä leikkimielistä ohjelmaa kaikille halukkaille. Saattaa myös olla, että Mentorin pressu löytää tiensä tuttuun tapaan Koskipuistoon vappupäivänä.

Kaiken tämän kiireen keskellä valmistuu huhtikuun Panopticon. Tällä kertaa lehden sivuja värittävät muun muassa Specian asiantuntija Mikko Lehtosen artikkeli, sekä Panopticon testaa -palstan seuraava osa. Ensi kuussa ilmestyykin sitten kevään viimeinen lehti, toivotan kaikille hyviä lukuhetkiä siihen asti!

-Janne

Akavalainen henkilöstöedustaja

Teksti: Mikko Lehtonen

Valitsin lyhyen alustukseni aiheeksi akavalaisen henkilöstöedustajan, yleisesti luottamusmiehen, sillä tämä on työntekijän lähin tuki ja turva työyhteisöissä, sen mahdollisissa ongelmatilanteissa ja esimerkiksi yhteistoimintamenettelyssä (YT-neuvotteluissa). Monet tunnistavat luottamusmiehen SAK:laiseksi toimijaksi kaupan alalla tai lakkouutisoinneissa vilahtavaksi ahtaajaksi satamassa. Akavalaisten eli korkeasti koulutettujen palkansaajien luottamusmiesorganisaatio on kuitenkin monelle vieras. Selvennän seuraavassa, kuinka akavalainen luottamusmiestoiminta organisoituu ja mitä tarkoitetaan toimihenkilö-käsitteellä. Luottamustoiminnasta voi lukea tätä tekstiä elämänmakuisemmin kesäkuun alussa ilmestyvästä, SPECIAn, Asiantuntija 2/2012 -jäsenlehdestä, jossa osallistujat arvioivat vuodenvaihteen 2011–2012 molemmin puolin toteutettua luottamusmiesmentorointiohjelmaa.

Henkilöstöedustajat ovat tukena työpaikoilla

Akavalaiset ammattiliitot ovat jakaneet vastuun luottamusmiesorganisaatiostaan kahdelle neuvottelujärjestölleen. Käytän esimerkkinäni toista, Ylemmät toimihenkilöt YTN ry:tä, joka edustaa korkeasti koulutettuja palkansaajia yksityissektorilla elinkeinoelämässä ja järjestöissä. YTN neuvottelee kootusti akavalaisten työehtosopimuksia ja koordinoi luottamusmiestoimintaa koulutuksineen. Esimerkiksi specialainen Maria Iho edustaa humanistina henkilöstöryhmää, johon kuuluu pääsääntöisesti tuotekehitystehtävissä ja asiakasprojekteissa työskenteleviä insinöörejä – perinteisiä akavalaisia aloja kumpikin. Niin kutsuttu oma luottamusmies ei akavalaisilla yleensä perustukaan samaan koulutusalaan, tehtävään tai ammattiliittoon, vaan korkeakoulutukseen ja yhteiseen henkilöstöryhmään. Luottamusmiehen yhteystiedot pitäisi saada osana perehdytystä, mutta yhteystietoja voi kysyä myös omasta liitosta milloin tahansa. Lue Maria Ihon haastattelu ja henkilökuva kokonaisuudessaan.

Vaikka puhutaankin luottamusmiesorganisaatiosta, luottamusmiehen asemesta viitataan usein henkilöstöedustajaan, sillä nimikkeet vaihtelevat. Henkilöstöedustajan tehtävä on kuitenkin kaikissa tilanteissa sama: tämä avustaa henkilöstöryhmäänsä työsuhteen kysymyksissä, seuraa työlainsäädännön toteutumista työpaikallaan ja edistää yhteistoimintaa työnantajan kanssa. Akavalainen luottamusmies valitaan silloin, kun on voimassa oleva YTN ry:n solmima työehtosopimus, kuten esimerkiksi ICT-alalla tai teknologiateollisuudessa ja tällä sopimuksella voidaan esimerkiksi laajentaa luottamusmiehen tehtävää. Siten voidaan muun muassa antaa oikeus sopia työehdoista paikallisesti. Jos työehtosopimusta ei ole, eikä henkilöstöryhmään sovelleta työehtosopimusta, valitaan työsopimuslain tarkoittama luottamusvaltuutettu, mikä on yleistä esimerkiksi järjestösektorilla. Työpaikalla voidaan valita myös yhteyshenkilö.

Henkilöstöedustaja valitaan vaalein määräajaksi ja hän on aina työsuhteessa työnantajaansa. Siihen ei vaikuta se, toimiiko henkilöstöedustaja tehtävässä oman toimensa ohella vai onko hänet vapautettu kokonaan työnteosta. Henkilöstöedustajaa koskevat myös yleiset työnteon ehdot, työajat ja työnjohto- eli direktiomääräykset. Hänellä on kuitenkin niin kutsuttu palkka- ja siirtosuoja sekä yleisesti muuta henkilöstöryhmää parempi suoja taloudellistuotannollisissa irtisanomistilanteissa. Henkilöstöedustajan tiedoksisaantioikeus koskee erimielisyystilanteissa tapauksen selvittämisen kannalta olennaisia tietoja, soveltuvin osin tietoja henkilöstöryhmästä sekä keskimääräisiä palkkatilastoja, kun henkilöstöryhmän koko on yli 5. Tiedot annetaan luottamuksellisesti.

Kasvatus- ja aikuiskasvatustieteen opiskelijasta maisteriksi ja toimihenkilöksi

”Teknologiateollisuuden ylempien toimihenkilöiden järjestäytyminen on vasta lastenkengissä moniin muihin toimialoihin verrattuna.” Maria Iho toteaa, että kaikki eivät välttämättä edes tiedä, ovatko he toimihenkilöitä vai ylempiä toimihenkilöitä. Hän viittaa siihen, että korkeasti koulutetut kuuluvat pääsääntöisesti toimihenkilö tai ylempi toimihenkilö -henkilöstöryhmiin (sekä liikkeenjohtoon tai johtoryhmiin). Toimihenkilöiksi kutsutaan henkilöstöä, joka erotetaan koulutuksellisesti, edunvalvonnallisesti ja ammattiyhdistyspoliittisesti tuntipalkkaisista työntekijöistä. Toimihenkilöiden asema ei perustu tehtävänimikkeisiin eikä muodolliseen koulutukseen, vaan tehtävän vaativuuteen, vaikkakin usein rekrytointi näihin tehtäviin edellyttää soveltuvaa korkeakoulututkintoa tai erityiskoulutusta. Yleisesti, maistereiden voidaan sanoa työllistyvän toimihenkilöiksi tai ylemmiksi toimihenkilöiksi.

Toimihenkilön ja ylemmän toimihenkilön toimiasemaraja kuitenkin häilyy, sillä esimerkiksi ICT-alan työehtosopimuksessa 2011―2013 todetaan, ettei koulutuksen osoittama muodollinen pätevyys sellaisenaan määrittele, kuka kuuluu ylempien toimihenkilöiden edunvalvonnan piiriin. Toisaalta esimerkiksi järjestöissä työskentelee ainoastaan toimihenkilöitä. Ylempien toimihenkilöiden työsuhdeturva on heikompi kuin toimihenkilöiden, sillä heidän kollektiivinen sopimusedunvalvontansa eli työehtosopimustoiminta on vähäisempää kuin toimihenkilöillä. Tällöin taito sopia työehdoista työsopimuksella (tai johtajasopimuksella) korostuu. Ylemmillä toimihenkilöillä on usein myös esimiesvastuu, muttei aina. Jos oma asema askarruttaa, se kannattaa tarkistaa yrityksen henkilöstöhallinnosta.

Lisätietoja työnteon ehdoista ja työelämästä

Toimihenkilö ja ylempi toimihenkilö, henkilöstöryhmä ja henkilöstöedustaja ovat käsitteitä, joihin korkeakouluopiskelijat törmäävät viimeistään ensimmäisessä korkeakoulututkintoa edellyttävässä tehtävässään. Kun opiskelija työskentelee esimerkiksi kaupan alalla opintojensa ohella, hän voi luonnollisesti ottaa yhteyttä omaan akavalaiseen liittoonsa mahdollisissa työn ongelmatilanteissa. Luottamusmiesorganisaatio on myös yksi esimerkki ammattijärjestöjen perustehtävistä ja siitä, mihin jäsenmaksutuloja käytetään, mutta mikä ei välttämättä näy suoraan jäsenelle.

Tämän kirjoituksen lähteenä on käytetty ICT-alan työehtosopimusta 2010–2013, joka löytyy osoitteesta ytn.fi. Sivusto on hyvä perehdytys korkeasti koulutettujen työhön yksityissektorilla – siihen kieleen, jota joudumme opiskelemaan tutkinnoistamme riippumatta. Tutustumalla ytn.fi sopimusaloihin saa hyvää lisätietoja kasvatus- ja aikuiskasvatusalan asiantuntijoiden tehtävämahdollisuuksista yksityissektorilla. Julkisorganisaatioihin ja kuntatyönantajaan voi tutustua sen toisen neuvottelujärjestön JUKOn avulla. Lisää työnteon pelisäännöistä ja henkilöstöedustajasta osoitteessa tyomarkkina-avain.fi.

Menestystä loppukevääseen

Mikko Lehtonen

SPECIA, asiantuntija

mikko.lehtonen@specia.fi | 040 080 8947

ps. Yksityissektorin kasvatustieteilijöiden vähimmäispalkkasuositus ilmestyy toukokuussa ja se postitetaan kaikille SPECIAn jäsenille, jotka ovat opiskelleet kasvatustieteiden maistereiksi tai opiskelevat kasvatustieteitä parhaillaan. Lisätietoja palkoista voi lukea täältä.

Hallituksen blogi: Kevät tuutoroinnin parissa

Kevät ja lukuvuosi lähenee loppuaan ja kesälomien alkuun on noin kuukaudenpäivät. Ensi vuoden tuutoroinnin suunnittelu on kovassa vauhdissa ja sitä on tekemässä järisyttävän loistava tiimi. Mukana on sekä kokemusta että uusia naamoja ja tiimimme pursuilee ideoita. Varmasti jotain vanhaa ja tuttuakin tulee olemaan, mutta ensi syksyn yksikköuudistus tulee myös vaikuttamaan Elinikäisten oppijoiden elämään.

Yksi tulevista haasteistamme on uusien opiskelijoiden orientoiminen samalla osaksi Mentoria ja osaksi Kasvatustieteiden yksikköä. Monilla meille tulevilla opiskelijoilla on jo joitain edeltäviä opintoja ja niiden sovittaminen meille uuteen tutkinto-ohjelmaan tulee varmasti olevan haastavaa, ainakin meille tuutoreille. Myös muiden yksiköiden uudet tutkinto-ohjelmat tuovat oman lisämausteensa muun muassa järjestämämme sivuaineinfon sisältöön. Kuitenkin, tiimimme on luottavainen ja odottaa innolla pääsevänsä opastamaan ensi vuoden fukseja yliopiston ihmeelliseen maailmaan.

Uusia tuulia ensi syksynä tulee olemaan yhteistyökuviot Kasvatustieteiden yksikön muiden ainejärjestöjen kanssa. Hämeenlinnan opettajankoulutuslaitoksen muuttaessa Tampereelle ja samalla meidän kanssamme varhaiskasvattajien seuraksi Virta-rakennukseen saamme loistavan tilaisuuden laajentaa näkemystämme omalla alallamme. Yhteistyö OKAn ja ITUn kanssa on jo poikinut uusia, yhteisiä, ideoita tuutorointiin ensi vuodelle. Jotta ”vanhoille” mentorlaisille jää jotain odotettavaa syksylle, jäävätköön nämä uudet tuulet vielä hieman varjon puolelle ja paljastettakoon nämä vasta syksyn aikana.

Toivon lämpimästi, että mentorlaiset ottavat ensi syksyn uudet tulokkaat yhtä lämpimästi vastaan kuin viime syksynäkin. Syksyn aikana tulee olemaan lukuisia tapahtumia fukseille ja näihin tapahtumiin ovat tervetulleita myös muut Mentorin jäsenet. Tutkintouudistus tuo meitä kaikkia yksikön opiskelijoita lähemmäksi toisiaan, mutta toivottavasti se myös vahvistaa meitä osana Mentor-perhettä.

Iloisin yhteistyöterveisin,

Ulla-Mari Kuusinen

Mentorin tuutorvastaava ½ vuosimallia 2012

P.S. Suosittelen laittamaan kalenteriin ylös päivämäärän 6.9.2012. 

Panopticon testaa: Urheilutapahtumat opiskelijahintaan

Tampere on perinteikäs urheilukaupunki. Manselaisia, vähintään kansallisen tason, huippujoukkueita löytyy esimerkiksi jääkiekosta, jalkapallosta, koripallosta, lentopallosta ja salibandystä. Useat urheiluseurat tarjoavat harjoittelu- ja kisapuitteita oman kylän tytöille ja pojille ja tuon urheiluseuraperinteen hedelmiä saadaan ihailla muun muassa Kiira Korven, Tero Järvenpään ja Tommi Evilän suorituksissa.

Tällä kertaa Panopticon kävi testaamassa saako opiskelijakorttia vilauttamalla alennusta lentopallon Mestaruusliigan finaalien pääsylipussa. Vaikka tamperelaisjoukkueen, Isku Volleyn, matka hyytyi tänä vuonna jo puolivälieriin, saatiin Tampere Areenalla nauttia kovatasoista lentopalloa Vammalan Lentopallon ja Loimaan Hurrikaanin toimesta. Finaaliotteluista VaLePan kotiottelut pelataan tällä kaudella Tampereella, sillä liigan sääntöjen mukaan finaaleihin on mahduttava vähintään 1500 katsojaa ja sastamalalaisjoukkueen kotisali ei vedä tuota määrää. Tämä onkin antanut tamperelaisille oivan mahdollisuuden seurata tiukkaakin tiukempaa finaalisarjaa kotimaisemissa.

Otteluihin pysyy ostamaan numeroidun tai numeroimattoman lipun Ennakkolippu-verkkokaupan kautta tai suoraan ovelta. Normaalilipun hinta finaaleihin on 25 euroa ja opiskelijahinnaksi ilmoitetaan 20 euroa. Kirjoittajan mielestä viiden euron alennus on mukava kädenojennus opiskelijoiden suuntaan, vaikka hinta edelleenkin on melko korkea. Toimitus päättää ottaa riskin ja jättää lipun ostamisen kisapäivälle ja ottelun lipunmyyntiin.

Lipun ostaminen tiskiltä sujui mutkattomasti eikä opiskelijakorttia edes kysytty. Riitti kun kertoi haluavansa ostaa opiskelijalipun. Sinänsä on harmi, ettei korttia kysytty, sillä kuka tahansa olisi voinut vain ilmoittaa olevansa opiskelija ja nauttia eduistamme. Tunnelma ottelussa oli kuitenkin katossa ja mukaan olisi varmasti mahtunut lajia tuntematonkin. Yleisöstä aisti, että se selvästi nautti näkemästään ja erityisesti kummankin joukkueen fanit olivat innoissaan.

Mikäli lukija ei innostu juuri lentopallosta, on Tampere pullollaan lukuisia muitakin vaihtoehtoja urheilutapahtumien seuraamiseen. Kevään aikana Tampereen Pyrintö pelaa vielä kotiotteluitaan Pyynikin palloiluhallissa, kesän aikana Ratinassa on tarjolla jalkapalloa ja syksyllä pyrähtävät jälleen käyntiin jääkiekon sm-sarja. Näihin kaikkiin otteluihin myydään erikseen opiskelijahintaisia lippuja, jopa kausikorttejakin. Haastankin sinut, arvoisa lukijamme, kokeilemaan ennakkoluulottomasti paikallisen urheiluseuratyön tukemista menemällä seuraavan vuoden aikana seuraamaan jotakin huippu-urheiluottelua Tampereella. Ties vaikka sisäinen faniutesi heräisi henkiin tai tapaisit elämäsi kumppanin.

-Ulla-Mari Kuusinen

We're on a boat!

Tuhat opiskelijaa pakattuna samojen seinien sisään. Päästetaan paketti vesille ja toivotaan, että kokonaisuus kelluu. Näistä aineksista rakentui vuoden 2012 Kasvisristeily.

Helsingin Aikuiskasvatuksen kilta tarttui vuorostaan vetovastuuseen organisoidakseen yleisen kasvatustieteen ja aikuiskasvatuksen opiskelijoiden perinteisen risteilyn, joka järjestettiin 12-13.4. Kuten aiemminkin on käynyt, sattui risteilyn ajankohta osumaan yksiin Suomen kauppatieteiden opiskelijoiden vuosittaisen VVV-risteilyn kanssa. Kauppatieteilijöitä oli etukäteen ilmoittautunut laivalle yli nelinkertainen määrä kasvatustieteilijöihin nähden, joten reissusta oli odotettavissa vähintäänkin eloisaa.

Tampereelta lähti liikkeelle noin 30 mentorlaisen muodostama edustusjoukkue, joka oli varannut paikat etukäteen samaan junavaunuun. Turussa vastassa odotti ruuhkainen satama, sekä seuraava kyytimme, Silja Europa. Risteilyllä yhteisen ohjelman muiden yliopistojen kasvatustieteilijöiden kanssa muodosti rastikierros. Varovasti arvioiden rastikierrokselle tai sen järjestämiseen osallistui reilu kolmannes kaikista laivaan nousseista kasvatustieteilijöistä. Allekirjoittanut toimi yhtenä Mentorin rastin pitäjistä. Veimme rastien kiertäjille ihmeteltäväksi jo paristakin Mentorin tapahtumasta tutun lautaspelin, jossa siis tarkoituksena oli saada mahdollisimman suuri määrä pahvilautasia pysymään joukkueen jäsenten eri kehonosien välissä yhtäaikaa.

Muusta risteilyn viihdetarjonnasta tai tarkemmin sanottuna sen puutteesta vastasivat Scandinavian Hunks ja Babes. Ryhmät esittelivät tanssitaidottomuuttaan kummankin risteilypäivän päätteeksi. Esitysten kunniaksi lienee kuitenkin mainittava, että kyllähän myötähäpeän ja säälin herättäminenkin yleisössä vaatii myös ihan omanlaistaan taitoa.

Koska koko reissu meni muuten putkeen, oli kotimatkallamme vielä yksi yllätys jäljellä. Paluupäivä sattui olemaan perjantai 13. päivä, jonka lähettiläänä tällä kertaa toimi muuan nimeltä mainitsematon junayhtiö. Saimme nauttia noin 40 minuuttia suunniteltua kauemmin Loimaan rautatieaseman nähtävyyksistä, kun veturimme päätti väliaikaisesti irtisanoutua tehtävistään. Takaiskusta huolimatta saavuimme seurueemme kanssa takaisin Tampereen hellään huomaan niukasti ennen puoltayötä. Asemalta mentorlaiset suuntasivat kukin kohti kotejaan väsyneinä, mutta ilmeisen tyytyväisenä merellisen excursiomme antiin.

-Janne Mikkola