Yhteinen hyvä

”Sodat, luonnonmullistukset ja muut kriisitilanteet yhdistävät meitä ihmisiä ja saavat meidät toimimaan yhteiseksi hyväksi. Mutta miksemme toimisi yhteiseksi hyväksi myös rauhan aikana?” -näillä sanoilla alkaa Baba Lybeckin spiikkaama pieni ele- keräyskampanjan tv-mainos.

Tämä mainos sai minut pohtimaan hieman kyseistä aihetta. Viime vuosien aikana tapahtuneet luonnonmullistukset, kuten tsunamit ja maanjäristykset ovat olleet musertavia kokemuksia tapahtumien uhreille. Uhrien lisäksi nämä tapahtumat ovat koskettaneet myös monia muita ihmisiä ympäri maailman. Pelkkä tietoisuus asiasta ja sympaattisuus ei ole riittänyt, vaan tilanne on herättänyt monissa halun aidosti auttaa hädässä olevia ihmisiä. Halu auttaa konkretisoitui lahjoituksiin tsunamin uhreille, sillä yksistään jo suomalaiset lahjoittivat tsunamin uhreille 26,7 miljoonaa euroa (Punainen risti 2012). Mikä sitten saa meidät lahjoittamaan rahaa täysin tuntemattomien ihmisten hyväksi? Jotkut voivat olla sitä mieltä, että kyse on puhtaasti vain itsekkäistä periaatteista, mutta minusta ilmiö pitää sisällään muutakin. Voisihan rahan käyttää aivan hyvin omiin tarpeisiinsa, johonkin materiaan tai näin opiskelijana vaikkapa yhteen ylimääräiseen janojuomaan ravintolassa :) Kyse on ennen kaikkea valinnasta; valinta lahjoitukseen on tietoinen teko ja riippumatta lahjoittajan tarkoitusperiaatteista on pienikin apu uhrien näkökulmasta elintärkeä.

Miksi emme sitten toimi yhteiseksi hyväksi myös ”rauhan” aikana? Luonnonmullistuksissa kyse on ennen kaikkea yhteisestä uhkasta. Uhka, joka ajaa meidät toimimaan yhteisen hyvän puolesta. Jos uhka on yhteinen, on viisaampaa taistella sitä vastaan yhdessä, kuin tuhlata aikaa keskinäisiin erimielisyyksiin. Tällä periaatteella harvoin kuitenkaan toimimme rauhan aikana. Arjestamme löytyy monta tähän väitteeseen viittaavaa tekijää. Meillä on esimerkiksi taipumus eritellä ihmiset eri maiden, kulttuurien ja etnisyyksien periaatteella. Jopa maiden sisällä löydämme tämmöisiä erottelutekijöitä. Suomen sisällä on satoja kuntia, joiden kulttuurit ja toimintavat saattavat poiketa toisistaan. Eri kuntien väliset erottelut herättävät toki myös hieman humoristisia vastakkainasetteluita, esimerkkinä Tampereen ja Turun välinen suhde. Osaamme taitavasti erotella myös ihmisiä, joita kohtaamme; esimerkiksi poliittisen suuntautumisen, arvojen, ajatusmaailman, ammatin tai vaikkapa mielipiteiden perusteella..lista lienee loputon! Joku voisi nyt kysyä, että mitä haittaa tästä ihmisten välisestä erottelusta sitten on? Onhan stereotypioiden ja eräänlaisen luokittelun tarkoituksena helpottaa ihmisten keskinäistä vuorovaikutusta ja toimintaa. Tämä on totta. Jollakin tasolla jaottelu edistää yhtenäistä toimintaa ja helpottaa arkista elämäämme, mutta samalla se ajaa meidät asemiin, jossa korostamme omaa itseämme tai jakamaamme kollektiivista ryhmää (esim. suomalaiset vs. ruotsalaiset). Arkisen elämän yksi jaottelu näkyy lähipiirissämme; valitsemme ystäviksi usein esimerkiksi semmoisia ihmisiä, jotka jakavat samat arvot ja ajatusmaailmat kanssamme. Päinvastoin, jos joku omaa vastakkaisen ajattelumaailman saatamme huomata suuttuvamme tai kokevamme olomme kiusalliseksi heidän seurassa. Tällöin voidaan kysyä, ollaanko rakentamassa yhteistoimintaa edistävää vai sitä heikentävää perustaa?

Haastanpa siis ainakin itseni, jossen muutkin miettimään hetkeksi ihmisten erojen sijasta sitä, mitä yhteistä meillä kaikilla on. Näitä yhdistäviä tekijöitä voi miettiä vaikkapa tilanteissa, joissa tuntee halua arvostella muiden ihmisten erilaisuutta. Saattaa olla, että suhtautuminen muihin saattaa muuttua hivenen positiivisemmaksi.. tai sitten ei. Aina kannattaa kuitenkin yrittää :) Kaikkia ihmisiä yhdistäviä tekijöitä voivat olla esimerkiksi seuraavat yksinkertaiset, jopa naiivit toteamukset:

Olemme kaikki syntyneet tähän maailmaan, kaikki meistä vanhenevat ja lopulta kaikki joutuvat kohtaamaan kuoleman. Jokainen meistä kokee elämässään iloa, surua, epäonnistumisia ja onnistumisia. Jokainen meistä haluaa olla onnellinen ja välttää kärsimykset. Jokaisella meistä on oikeus saavuttaa onni ja välttää kärsimykset.

-Jesse Sjelvgren

Lähde:

Suomen punainen risti. 2012. http://www.redcross.fi/ext/vuosien_varrelta/html/2000/index.html