Tiedätkö mitä päivää vietetään 19. maaliskuuta? Päivä on Minna Canthin (1844-1897) syntymäpäivä ja tasa-arvon päivä. Eller borde det säga Minna Canth- och jämställdhetsdagen? Tasa-arvo viittaa sukupuolten väliseen tasa-arvoon (tasa-arvoasiain neuvottelukunta), ja väestöryhmistä puhuttaessa käytetään yhdenvertaisuus-termiä. Minna Canthin -päivä on ollut virallinen liputuspäivä vuodesta 2007 alkaen. Hän onkin ensimmäinen suomalaisnainen, joka on saanut oman liputuspäivän, ja perustellusti onkin ajaessaan elinaikanaan naisten asiaa yhteiskunnallisena vaikuttajana. Canth on myös merkittävä näytelmäkirjailija Aleksis Kiven jälkeen sekä ensimmäinen suomenkielinen sanomalehtinainen.
Miksi meidän kasvatustieteilijöiden pitäisi sitten olla kiinnostuneita Canthista? Ensinnäkin kuuluu yleissivistykseen tietää Suomen historian merkkihenkilöistä. Paitsi naiskysymyksestä ja yhteiskunnallisesta oikeudenmukaisuudesta Canth oli kiinnostunut ja vaikutti sen ajan koulukysymyksiin. Uteliaana ja kielitaitoisena naisena hän vaikutti aikansa yhteiskunnalliseen keskusteluun kirjojensa ja lehtikirjoitustensa kautta. Itse asiassa hänen Kuopion kodistaan, Kanttilasta, muodostui kirjallinen ja aatteellinen keskus, Minnan salonki. Siellä kokoontui paitsi viisihenkinen naisintelligenssi myös sen merkittävät kulttuurivaikuttajat. Kannanotoillaan Canth ja viisi muuta valveutunutta kuopiolaisnaista vaikuttivat mm. ajan koulukeskusteluun.
Palatakseni lähemmäs opiskelijoita voisin ilmaista muutaman ajatuksen opiskelukäytäntöjen tasa-arvoisuudesta. Hakiessani yliopistoon itseäni eniten kismitti se, että kun paikan oli saanut, se oli käytännössä lähes pakko ottaa vastaan, eikä saanut pitää välivuotta opiskeluista ja aloittaa opiskeluja vasta vuoden kuluttua. Armeijahan hyväksytään syyksi pitää paikkaa varattuna, mutta työntekoa ei. Ymmärrän kyllä yhteiskunnan näkökulman työurien pidentämisestä jne. mutta silti. Olisinhan tietysti voinut hankkiutua raskaaksi, ja tehdä abortin heti kun myöntävä päätös paikan lykkäämisestä olisi tullut. Mutta ehkä kukaan ei kuitenkaan niin epätoivoinen ole päästäkseen tutkimaan maailmaa onnellisena odottavasta koulutuspaikasta.
Toinen opiskelukäytäntö on kursseille pääseminen. Nykyäänhän kursseille etusijaoikeus on opiskelijalla, jolla on eniten opintopisteitä. Ymmärrän, että heille kurssille pääsy on varmasti tärkeää, että joskus valmistuukin. Mutta eikö toisaalta olisi reilua antaa paikka myös niille, jotka suorittavat kurssin ”oikeaan” aikaan, ja luultavasti hyötyvät kurssista enemmän opintojen alkuvaiheessa. Enemmän opintopisteitä rekisterissään oleva opiskelija voi olla hankkinut kurssin tiedot jo matkallaan, eikä kurssi välttämättä tarjoa opiskelijalle uutta tietoa. Mikä sitten olisi paras ratkaisu? Tarjota tietysti kaikille opiskelupaikka. Lauseenakin kuulostaa jo niin absurdilta haavemaailmalta, ettei yliopisto pysty sellaista toteuttamaan. Ehkä tulevaisuudessa kursseja kannustetaan enemmän käymään ”ajallaan”, ja tulee enemmän mahdollisia kurssin suoritusmuotoja?
Tämän tekstin tarkoitus oli herätellä tasa-arvoteemaan. Jos sinulle tulee jotain mieleen opiskelijoiden tasa-arvoisuuteen liittyvää, kuten että joitain opiskelijaryhmiä ei oteta tarpeeksi huomioon, ota yhteyttä allekirjoittaneeseen! Ja palatakseni siihen, mistä aloitin mainitsen Minna Canthin näytelmän Anna-Liisa, joka pyörii tällä hetkellä Tampereen työväen teatterissa. Tässä on kaikille kulttuurivinkki lisätä tietoutta Minna Canthin tuotannosta!
Petra Ruusunen
petra.ruusunen@uta.fi
Tasa-arvo-, ympäristö- ja tuutorvastaava
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti