Kaikki minut tuntevat tietävät, että opiskelumotivaatio ei ole ollut minulle kovinkaan tuttu käsite. Olikin aika luonnollista aloittaa perheenperustaminen kesken opiskelujen. Reilu vuosi sitten sainkin ihanan potran pojan, jonka suloisuudella ei ole rajoja (terveisin äiti). Oli alusta asti selvä ja helppo ratkaisu, että koulukirjoihin en koske ainakaan vuoteen ja se päätös pitikin. Pikku hiljaa pojan lähestyessä vuoden ikää, sain kuitenkin kosketuksen minulle ennestään tuntemattomaan opiskelumotivaatioon. Motivaatio lähinnä muodostui siitä ajatuksesta, että opiskelut pitäisi äkkiä saada pois roikkumasta ja häiritsemästä perhe-elämääni. En kuitenkaan halua antaa näin pientä lasta vieraiden hoidettavaksi, eikä meillä ole isovanhempia lähellä. Miten siis saisin hyödynnettyä opiskelumotivaationi kotiäitinä? Sitten sain varsinaisen älynväläyksen: suoritan kirjatenttejä samalla kun hoidan poikaa kotona! Jes, ongelma ratkaistu!
Kirjatenttien suorittaminen vaatii tietysti jonkinlaista paneutumista tentittäviin kirjoihin. No mutta, kyllähän vuoden ikäinen poikamme nukkuu vielä yhdet päiväunet joka päivä ja illallakin menee nukkumaan jo kahdeksalta. Kotityöt hoidamme pojan kanssa päivittäin yhdessä, joten siihen minulta ei kulu enää aikaa pojan nukkuessa. Eli päivällä on 1,5 tuntia aikaa ja illalla sitten 2-3 tuntia, riippuen miten pitkään jaksaa valvoa. Vähintään siis 3,5 tuntia lukuaikaa joka päivä! Nyt on lukuaikataulukin hahmoteltu.
Eikö kuulostakin aukottomalta suunnitelmalta? Suorastaan ihanalta itse asiassa, ajatelkaas vaikka: säännöllinen ruokailurytmi, pari kertaa päivässä ulkoilua ja monipuolista liikuntaa pojan kanssa touhutessa. Lisäksi kotityöt eivät voisi houkutella minua pois kirjojen ääreltä, koska kaikki hommat on jo hoidettu yhdessä pojan kanssa! Luulisi siis energiaa ja keskittymiskykyä riittävän lukemiseen paremmin kuin ennen vanhemmuutta. Silloin ei muka ollut tarpeeksi aikaa liikunnalle, tuli syötyä mitä sattui ja miten sattui, stressi ja väsymys painoivat jne. Nyt saisin viettää poikani kanssa aikaa ja samalla loisin itselleni parhaat mahdolliset opiskeluolosuhteet, mainiota.
Tässä kohtaa ajatteluprosessia, olin aika tyytyväinen itseeni ja suunnitelmaani. Nyt tammikuu on kuitenkin lopuillaan ja arvatkaapa miten suunnitelmani kanssa kävi. No ensinnäkin, vanhemmuus ei saanut minua unohtamaan suosikki tv-sarjojani. Milloin ehtisin niitä katsoa, jos en silloin kun poika nukkuu? Kirpputorillekin piti viedä tavaraa, miten saisin hinnoiteltua tavarat, jos poika levittäisi kaikki tavarat ympäri kotia ja repisi hintalaput irti? Valmistan joka päivä kaksi lämmintä ateriaa ja silloin tällöin (=usein) kaipaan vaihtelua ainaisten kanakeittojen ja uunilohien sijaan. Oletteko te koskaan yrittäneet selata netistä reseptejä, kun taapero sulkee kaikki ikkunat ja selaimet, sammuttaa tietokoneen tai repii näppäimiä irti? Aina silloin tällöin olisi myös mukavaa istua alas puolison kanssa ja unohtaa hetkeksi isän ja äidin roolit.
Kyllä, arvasitte oikein. Yhtäkään kirjapakettia ei ole luettu. Edes yhtä kokonaista kirjaa ei ole luettu. Kaksi kokonaista lukua sentään luin. Tai no, toista lukua en jaksanut lukea loppuun asti, se oli vähän tylsä. Mutta tiedättekö, mikä on kaikkein huvittavinta? Poika on tällä hetkellä nukkumassa, kävimme kaupassa jo aamulla, seuraavien päivien ruokalistat on suunniteltu, kirppariroinat on hinnoiteltu, mies on töissä ja digiboksilla ei ole mitään kiinnostavaa, tenttikirjakin on jo tuossa vieressä. Olosuhteet ovat siis otolliset lukemiselle, mutta sen sijaan olen kuitenkin tietokoneen ääressä kirjoittamassa siitä, miten kotiäiti ei ehdi opiskella.
Opiskeluintoa muille opiskeleville kotiäideille ja –isille!
Suvi Pitkänen
Hyvä kirjoitus! Lukemisen aikatauluttaminen ja siinä pysyminen tuntuu välillä haastavalta ilman lastakin joten sympatiat Suville. Olen kuitenkin kuullut huhuja, että joku joskus on onnistunut siinä:)
VastaaPoistaTsemppiä siis kaikille kirjapakettien kanssa ahkeroiville opiskelijoille lapsien kanssa tai ilman.