Pääkirjoitus

Ei hitto, juuri kukaan ei saanut oman alan töitä kesäksi! Pyysimme sähköpostilistalla mentorilaisia kertomaan, mikäli he ovat saaneet koulutukseensa liittyviä kesätöitä, ja saimme yhden ainoan vastauksen. (Tosin kato johtuu luultavimmin siitä, että kevät kiireineen on vienyt opiskelijoidemme ajan ja ura Panopticonin blogikirjoittana on harvalla ykkösprioriteettina.) Oli miten oli, me pääkirjoittajat huolestuimme kanssamentoreistamme ja syvennyimme pohtimaan identiteettiämme ja mahdollisuuksiamme työelämän kilpailukentillä

Miksi joku palkkaisi meidät? Mitä sellaista meillä kasvatustieteilijöillä on tarjottavana mitä organisaatiot eivät saa kauppatieteilijöiltä ja hallintotieteilijöiltä? Tällaisia asioita varmasti kaikki ”ei-opettajiksi-aikovat” kasvatustieteilijät pohtivat epätoivoissaan yön pimeinä hetkinä. Vaikuttaa siltä, että työelämässä vallallaan ovat kovat arvot. Kaikki on osattava muuttaa rahan kielelle ja jonkinlainen liiketoimintaosaaminen on peruslähtökohtana lähes joka alalla. Uskaltaako töitä lähteä edes kysymään, jos todistuksessa ei komeile yhtään kauppatieteen kurssia?

Petteri Luukkainen pro gradu –tutkielmasta ”Yksi tutkinto, monta uraa – Kasvatustieteen maisterin työelämäosaaminen valmistuneiden ja työnantajien silmin” (2010) käy ilmi, että liiketoimintaosaamisen perusteet ovat toivottu osa kasvatustieteilijöiden kompetenssia. Toisin sanoen, jos haluat menestyä, etkä aio opettajaksi, niin hanki taloudellinen perusymmärrys ja äkkiä! Näinkö se menee?

Ei nyt ihan, mutta on tuossakin jotain perää. Yllä mainitussa gradussa selvitettiin, mistä taidoista kasvatustieteilijöillä on eniten hyötyä työmarkkinoilla. Esiin nousevat luonnollisesti yhteistyötaidot, joustavuus, englannin kieli ja atk-taidot. Hyötyä on myös suullisista ja kirjallisista vuorovaikutustaidoista, projektinhallintataidoista ja kyvystä soveltaa teoriaa käytäntöön. Listan viimeisenä kummittelee se liiketoimintaosaaminen. Huokaus. Onko sitä nyt sitten pakko lukea sivuaineena vai voiko muuten pärjätä? Mietitään.  

300 opintopistettä on suunnilleen se raja, mitä me täällä yliopistossa saamme opiskella. Pitäisikö siihen mahduttaa kaikki se, mitä työnantajapuoli meiltä odottaa ja mikä itseämme kiinnostaa? Fakta on, ettemme ole valmiita valmistuessamme, vaan joudumme takuuvarmasti opettelemaan lisää työorganisaatiossa vaadittuja tietoja ja taitoja. (Muistakaa meidän ikioma sanaparimme elinikäinen oppiminen. <3) Siksi meidän mielestämme on hyödyllisempää lukea sitä, mikä kiinnostaa kuin sitä, mikä näyttää järkevältä tulevaisuuden kannalta, mutta ei kiinnosta pätkääkään. Motivaatio ja kiinnostus opittuun asiaan kuitenkin ovat ne tekijät, jotka edesauttavat menestymisessä parhaiten.

Susanna Niiniön tekemän pro gradu –tutkielman ”Kasvatustieteilijät työelämässä – Speciaan kuuluvien kasvatustieteilijöiden työllistyminen, työkvalifikaatiot sekä työtyytyväisyys” (2007) mukaan kasvatustieteilijät eivät kärsi työttömyydestä, eivätkä joudu työskentelemään koulutusta vastaamattomissa tehtävissä. Eli ei mitään hätää! Jotain ainutlaatuista tarjottavaa siis meillä kasvatustieteilijöilläkin taitaa olla. Me arvioimme, että valttikorttimme löytyy pehmeistä arvoista.

Toisin kuin kauppa- ja hallintotieteilijöillä meidän näkökulmamme on yksilöpainotteinen – ei siis talouden ja organisaatioiden näkökulma. Toki kasvatustieteilijät ovat yhtä lailla organisaatioidenkin asiantuntijoita, mutta osaamme nähdä sen mikä on tärkeintä, eli ihmisen rahan ja rakenteiden keskeltä. Näemme yksilön kasvun ja kehityksen haasteet ja oppimisen mahdollisuudet. Siksi sovellummekin töihin hyvin muun muassa henkilöstöhallintoon, jossa ihmistuntemuksella ja tunneälyllä on suuri rooli. Työyhteisön voimaannuttaminen muun muassa on nykyorganisaatioissa kehitystrendi, jossa meillä kasvatustieteilijöillä on ainutlaatuista annettavaa.

Meillä on siis paljon kaivattua osaamista, vaikka emme olisi lukeneet sivuakaan markkinointia. Ja jos me kaikki opiskelisimme vain niitä samoja oppikokonaisuuksia, niin mikä meidät silloin erottaisi toisistamme? Työmarkkinoilla erottuminen ja uniikki osaaminen ovat valttia. Keskitytään siis siihen, mikä meitä oikeasti kiinnostaa ja mikä erottaa meidät muista työnhakijoista! 


Sanna Salonen & Laura Luomaranta
Mentorin verkkolehtivastaavat