Jos tulee lätäkkö vastaan – kierrä se

Luin internetistä, että tutkijat epäilevät lisääntyvällä valon määrällä kenties olevan suurikin merkitys itsemurhien yleistymisen kanssa. He toteavat sen johtuvan todennäköisesti unihäiriöiden lisääntymisestä ja aivojen hormonien muutoksista. Itsemurhien määrä lähtee kuulemma kasvuun helmikuussa ja saavuttaa huippunsa kesäkuussa. Eli päinvastoin kuin luullaan, itsemurhien määrät eivät ole korkeimmillaan kaamoksen aikana.
Samassa artikkelissa todetaan myös, että lisääntyvän valon määrä on monien mielestä mahtavaa, kun energiaa tuntuu olevan aiempaa enemmän ja mielikin on positiivisempi. Onnellisten ihmisten näkeminen voi tosin olla masentuneelle kova paikka. Aivan kuin valo paljastaisi oman synkän tilanteen, johon on talven aikana saanut käpristyä.

Että sellaista. Toiset masentuvat. Valoa tulee ovista ja ikkunoista. Kokoajan paistaa. Talvella oli sentään pimeää. Täytyy vaihtaa paksu toppatakkikin kevyempään. Ja kun ulos lähtee kävelemään, siellä näyttääkin kamalalta. On likaista lunta. Ja lumen alta paljastuneita roskia.  Kaikenmaailman pillimehuja. Ja rikki menneitä pyöriä. Jätetty nyt sitten lojumaan ojan reunalle. Oikein kiva. Ja kun lumet sulaa, on märkää. Joka paikassa on lätäköitä. On mutaistakin. Hyi. Puissa ei ole edes lehtiä alkukeväästä. Talvella ne näyttivät vielä siedettäviltä, kun niissä oli lunta. Nyt ne vain töröttävät maasta taivasta kohti. Oksat sojottavat minne mikäkin. Rumia ovat puutkin keväällä.

Toiset ovat innoissaan. Voi että, kun on mukavaa. Kevät tulee. Ja aurinko paistaa. Valoa, valoa enemmän valoa. Ja keväällä kaikki näyttää niin kauniilta. Vaikka onkin niitä roskia. Ja likaista lunta. Ja märkää. Mutaista. Paljaita puita. On on, mutta innokkaat eivät välitä. Onhan siellä ulkona paljon muutakin. Näkyy vihdoinkin jotain vihreää. On ojia, joissa on vettä. Vaikka onkin kuraista, niin nätti on oja. Ja on kukkia. On valkovuokkoja. Ja voi, leskenlehtiä. Se on aina varma kevään merkki, kun törmää ensimmäiseen.  Se ei ole edes kaunis kukka, mutta kun se on kevään ensimmäinen niin se näyttää hyvinkin kauniilta. Sillä on jokin merkitys, joka tekee siitä kauniin. Kaunis kukka siis.

Jos ajattelet, että kevät on ihan tyhmä, niin lopetahan se ajattelu. Tulee parempi mieli. Jos tulee lätäkkö vastaan, kierrä se. Jos on mutaista, laita kumisaappaat jalkaan. Jos on roskia maassa, kerää ne pois. Jos on rumia puita, anna niille aikaa. Lehden kasvavat kyllä, viikko tai pari ja niissä alkaa jo näkyä jotain vihreää.
Eikä siinä vielä mitään, että on ulkona olo kamalaa. Mutta kun meinaa muutenkin olla hiukan kamalaa. Ei enää ajatus ”nämä pari viikkoa kun vielä jaksan, niin sitten alkaa kesäloma” oikein lohduta. Koska ne pari viikkoa ovat lähes sietämättömiä. Esseen palautuksia. Ryhmätöitä. Esitelmiä. Tenttejä. Tenttejä. Tenttejä. Huhheijaa. Ja palkintohan on mitä mieluisin. Kolme kuukautta työn tekoja. Tai sama määrä opiskelua. Hieman lisää tenttejä siis. Ole siinä nyt sitten iloinen ja innostunut.

Ja mehän olemme. Emme luovuta. Kierrämme tasan tarkkaan jokaisen lätäkön. Emme välitä roskista tai mutaisista teistä. Annamme puille aikaa. Palautamme jokaisen esseen ajoissa. Teemme kaikki ryhmätyöt valmiiksi. Pidämme esitelmät. Ja tentimme jokaisen eteen tulevan tentin. Koska luovuttaa ei saa.


-Riikka Koskinen

Ps. Nyt voit viedä puutarhatontut talven suojista ulkoilmaan. Ne tarkenevat kyllä.

Linkit:
http://www.iltasanomat.fi/hyvaolo/terveys.asp?id=2022431
http://plaza.fi/ellit/liikunta-ja-terveys/liikunta-ja-hyvaolo/kevat-ei-pirista-kaikkia