Minulla oli unelma…
Eräällä kurssilla meiltä opiskelijoilta tiedusteltiin, että mikä oli aivan ensimmäinen unelma-ammattimme. Kun kaikki olivat kirjoittaneet lapsuutensa unelma-ammattinsa paperilapulle, kysyttiin uudestaan, että mikä on unelma-ammattinne tällä hetkellä. Lähes jokaisella vastanneista tuo unelma-ammatti oli muuttunut alkuperäisestä. Itsellänikin tuo unelma-ammatti oli muuttunut enemmän nykyisiä opintojani vastaavaksi. Mistä mahtaa johtua, että unelmamme alkavat muokkautua enemmän todellisuutta vastaaviksi kuin esimerkiksi lapsena? Johtuuko se siitä, että meistä ja unelmistamme vain tulee realistisempia elämän ja yhteiskunnan kouliessa meitä?
Aloin todella pohtia tätä asiaa, kun pääsin monen vuoden tauon jälkeen taas lähemmäs lapsuuden unelmaani, kun osallistuin ratsastusvaellukselle lumisessa lapissa menneenä keväänä. Ajatus syrjäytetystä unelmasta vain vahvistui, kun koimme yhdessä opiskelijatovereiden kanssa ainutlaatuisen elämyksen Mentorin järjestämän ratsastusvaelluksen muodossa keväisessä maalaismaisemassa. Mikäkö oli unelmani? No, elämä hevosten ympäröimänä tietenkin. Kenties jopa elannon hankkiminen kilparatsastajana. Näihin keväisiin unelman tuulahduksiin liittyi tietty haikeus, kun tajusin, että unelma-ammattini hevosten parissa oli mennyttä. Mikä saakin meidät lannistumaan tällä tavalla ja sen seurauksena luopumaan myös unelmistamme? Elämä vain kuljettaa ja vie meitä mennessään ja yhtäkkiä havahdumme siihen, että suunta olikin väärä.
Unelmat ovat vaalimisen arvoisia, emmekä saisi antaa elämän ja arjen runnoa niitä. Lopulta unelmat ja pyrkimys niiden toteuttamiseen on se voima, joka auttaa meitä jaksamaan välillä niin vaikean arjen keskellä. Käyttäkää siis hetki muistellen, mikä oli teidän ensimmäinen unelma-ammattinne ja miettikää sitten onko se muuttunut. Toivottavasti ei. Mutta jos on, niin miettikää myös sitä, mikä on johtanut niihin valintoihin ja siihen tilanteeseen, missä olette nyt. Onko alkuperäisen unelma-ammatin toteuttaminen vielä mahdollista? Koskaan ei ole liian myöhäistä. Vain harvoilla on mahdollisuus todella elättää itsensä omalla unelma-ammatillaan, mutta siitä huolimatta siitä ja monista muista unelmista kannattaa pitää kiinni.
Muistakaa unelmoida, yksin ja yhdessä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti