Laitoksellamme järjestettiin tiettävästi yliopistohistorian ensimmäinen vanhempainilta huhtikuisena maanantai-iltana. Paikalle oli saapunut reilu parikymmentä uteliasta vierasta opiskelijat mukaan lukien. Vieraiden joukossa oli sekä opiskelijoiden vanhempia että seurustelukumppaneita. Ilmassa oli odotuksen tuntua. Olihan ilta järjestyksessään ensimmäinen, eikä kukaan paikalle saapuneista oikein tiennyt mitä odottaa.
Vanhempainillan avasi Jari Eskola avauspuheenvuorollaan ja tervetulosanoillaan. Samalla hän hieman valotti tämän illan idean syntyperiä. Idea oli saanut alkunsa opiskelijaseminaarissa käydyssä keskustelussa Eskolan ja opiskelijoiden välillä. Tilaisuuden tarkoituksena oli valottaa yliopistomaailmaa opiskelijoiden läheisille, joilla ei välttämättä ole juurikaan käsitystä siitä, millaisessa ympäristössä heidän lapsensa/kumppaninsa viettävät aikaansa. Tässä mielessä ilta oli todella onnistunut.
Avauspuheenvuoron jälkeen laitoksen johtaja professori Tuomas Takala kertoi lyhyesti Tampereen yliopiston ja kasvatustieteiden laitoksen historiaa. Puheenvuorossa kävi hyvin ilmi laitoksemme profiloituminen muihin kasvatustieteen laitoksiin nähden sekä vertailu muihin tieteenaloihin, mikä taas ei olekaan ihan yksiselitteistä. Puheesta kävi siis hyvin ilmi kasvatustieteen monitieteinen lähestymistapa, koska rajat muihin tieteenaloihin ovat häilyviä. Esitellessään laitoksen toimintaa Takala toi myös esille sen opiskelijaläheisyyden ja opiskelijaystävällisyyden; laitoksellamme on normaalia enemmän lähiopetusta ja opinnoissa on myös paljon valinnaisuutta. Takala otti puheessaan kantaa myös siihen ajankohtaiseen asiaan, että huoli opiskelijoiden lisääntyneestä työssäkäynnistä on kasvanut, koska se aiheuttaa suuria haasteita lähiopetuksen järjestämisen kannalta.
Tähän ajankohtaiseen ongelmaan tarttui myös laitoksemme professori Juha Suoranta. Hän taustoitti tätä ongelmaa suuremmalla yhteiskunnallisella muutoksella, jonka seurauksena yliopistojen perinteinen asema on horjunut. Yliopisto-opiskelijat ovat tällä hetkellä enemmän työorientoituneita kuin ennen. Tällöin opiskelijat luonnollisesti miettivät enemmän sellaisia asioita, kuten mitä minä saan irti tästä yliopisto-opiskelusta työelämää varten ja miten minä tulen sijoittumaan työelämässä. Tällaiset kysymykset suuntaavat helposti opiskelijoidenkin orientaatiota niin, että ollaan jo todella kaukana perinteisestä sivistysyliopistoajattelusta. Samaisessa puheenvuorossaan professori Suoranta toi hyvin esille sen, miten juuri tämä yliopiston ydintehtävä on kärsinyt nykyisen tehokkuusajattelun myötä. Aiemmin saatiin rahaa tutkimusta varten, jotta pystyttiin tuottamaan uutta tietoa ja nykyään pyritään tuottamaan tehokkaasti hyviä tutkimuksia ja tutkintoja, jotta saataisiin lisää rahaa yliopistolle. Tämä puheenvuoro valotti hyvin kuulijoille yliopiston todella haastavaa asemaa ja tehtävää tämän päivän yhteiskunnassa.
Tilaisuudessa kuultiin myös opiskelijan puheenvuoro, jonka piti oman tiedekuntamme Ootti eli opiskelijaopinto-ohjaaja Johanna Hongisto. Hän toi hyvin esille opiskelijan näkökulman jo aiemmin taustoitettuun yliopistomaailmaan ja –opiskeluun. Hän toi esille sellaisia tärkeitä asioita, kuten opiskelun teoreettisuus ja vapaus. Näiden lisäksi hän korosti opiskeluiden etenemisen kannalta tärkeää vapauden ja vastuun tasapainottamista. Siinä on samassa paketissa yliopisto-opintojen ihanuus ja kamaluus. Lisäksi Hongisto toi hyvin esille ne monet vaikeat valinnat, joita opiskelijat kohtaavat niin omissa pääaineopinnoissaan kuin myös sivuaineissa. Tämä saattaa olla se eniten läheisille ihmisille näkyvä asia, kun opiskelijat painiskelevat vaikeiden valintojen välillä. Vaikea valinta on sekin, miten oman aikansa jakaa tärkeiden asioiden, kuten opintojen, työssäkäynnin ja vapaa-ajan, välillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti