Päätin hakea vaihtoon Espanjaan ensisijaisesti kieltä oppiakseni. Edeltävät kokemukset kielestä olivat yliopiston alkeis- 1 ja kesken jäänyt alkeis- 2- kurssit. Silti tunnelma oli luottavainen ja päätin pärjätä pelkällä espanjankielellä, enkä suostunut ottamaan askeltakaan tuttuun, englanninkieliseen maailmaan.
Lähdin tammikuussa reissuun Cadiziin, Andalusiaan ja valitsin yliopiston kielikeskukselta espanjankielen intensiivikurssin, jotta pääsisin heti opiskelun makuun. Näin ollen kouluni alkoi lentoa seuraavana päivänä 13.1. Myöhemmin huomasin, että muut kevään vaihtarit saapuivat paikalle huomattavasti myöhemmin (osa vasta helmikuun lopussa). Minulla oli siis ylilyöntiasema aloittaa uuden kielen intensiivinen opiskelu. Kieli alkoikin tarttua rannoilla kitaraa soitellessa ja markkinoilla mummojen ja pappojen kanssa turistessa. Joku voisi luulla, että oli huono idea muuttaa paikallisen, kirkkoja siivoavan vanhan naisen alivuokralaiseksi. Itse en katunut hetkeäkään ja kävin jopa ostamassa kukkia läksiäisiksi. Tiemme erosivat kuitenkin kolmen viikon ihmettelyn jälkeen. Opiskelijaelämäähän ne opiskelijat tuntuvat sitten loppupeleissä kaipaavan, näin kävi myös tässä omassa tapauksessani. Asumisjärjestelyä haittasi myös kiusallinen valtataistelu kissojen huomiosta. Mummo kun tuntui olevan kovin mustasukkainen kissoistaan, jotka väkisin yrittivät tunkea huoneeseeni nukkumaan. Samaan aikaan olin kerennyt jo saavuttaa kyseenalaista mainetta mm. päätymällä saksalaiseen turistioppaaseen poseeraamaan sämpylä kädessä.
Vapaa-ajallani yritin väkisin asioida espanjaksi ja juttelin kaikkien potentiaalisten keskustelukumppaneiden kanssa, jotka vain suostuivat jotain vahvasta aksentistani ymmärtämään. Couchsurfing- sivuston kautta sain myös travelleri- ystäviä niin paikallisista kuin meksikolaisista ja argentiinalaisistakin. Heidän opastuksellaan tutustuimme yhdessä paikallisiin saloihin: Flamencosta tapaksiin ja halvoista elokuvista paikallisiin rytmisoitin- tekniikoihin.
Seuraava suuri askeleeni oli muuttaminen kommuuniin, jossa oli minun lisäkseni saksalainen, ruotsalainen, ranskalainen ja kreikkalainen; kaikki vieläpä miehiä. Parlamento Boys tulikin kuulemma monille tutuksi käsitteeksi Cadizin kapeilla kujilla ja pidimme opiskelijayhteisölle monia illalliskutsuja, jossa sekoittuivat tunnelmat ties monestako maasta. Varsinainen kouluni alkoi helmikuun lopussa ja suuntasin ensimmäistä kertaa kohti kasvatustieteiden laitosta. Espanjassa kannattaa totuttautua siihen, ettei tietoa saa juuri sieltä mistä sitä ensimmäiseksi tulisi mieleen hankkia ja joskus tunnit saattavat olla eri paikoissa, tai peruttuja kokonaan. Näistä asioista on luonnollisesti ilmoitettu jossain, puskaradion kautta, mutta lähes kielitaidottomalle vaihtarille tämä tieto ei valitettavasti aina saavu. Tutorointi kv-tomistossa oli espanjaksi ja luotin ehkä taitoihini selvitä joskus liikaakin, vaikka olisin voinut etsiä englanninkielistä neuvontaa. Asiat kuitenkin sutviintuivat ja kerkesin sopivasti ensimmäisille luennoilleni, tosin vasta parin viikon häiritsevän epätietoisuuden jälkeen. Turhat reissut laitokselleni lisäsivät kasvavaa kielitaitoani, josta aloin olla hiljalleen jo vähän ylpeäkin.
Yliopiston alkaessa oikein toden teolla, päiväni täyttyivät hyvinkin ruuhkaisiksi. Pääsin vielä ylä-asteelle opettaman englantia teineille ja sen myötä aamupäivät kuluivat siellä. Lähes joka päivä opettamisen jälkeen, suuntasin viereiseen kylään Puerto Realiin noin 40 minuuttia bussilla opiskelemaan kasvatustieteen, musiikkikasvatuksen ja sosiaalipsykologian kursseja, jonka jälkeen illat kuluivat vielä kielikurssilla ja ulkoscreeniltä jalkapalloa katsellessa.
Cadizissa yksi parhaista puolista on kapeat vanhat kujat ja muutenkin idyllinen vanha kaupunki, jonka kattoterasseilla olisi viettänyt mieluisasti enemmänkin aikaansa. Rannat tulivat myös tutuiksi ja niillä sitten vapaa-aikanani kiertelin soittelemassa kitaraa, saksalaisen trumpetisti-ystäväni ja espanjalaisen flamenco- kitaristin kanssa. Päivien ollessa jo valmiiksi suhteellisen buukattuja, aloin vielä soittelemaan keikkoja paikallisissa kuppiloissa sekä toimin paikallisen rock-baarin dj:nä. Mistähän sitä silloin sai sen kaiken energiansa? Varmaan auringosta. Kaikki kaupungilla vietetyt hetket kehittivät kieltäni, koska Espanjassa vaihtarit puhuvat vain espanjaa ja tämän lasken erityiseksi vahvuudeksi vaihto-paikkaa haettaessa. Silti asioiminen joskus jännitti hieman ja esim. parturiaikaa varattaessa meni tovi jos toinenkin. Cadizin yöelämästä täytyy kertoa sen verran, että musiikkikulttuuri paneutuu aika lailla paikallisen flamencon ympärille ja sitä kävimme useammin kuin kerran katsomassa. Vaihto-oppilaille oli myös järjestetty paljon muita vapaa-ajan vietto mahdollisuuksia, elokuvista viinitiloille vierailuihin.
Kun vaihto loppui kesäkuussa, tarkoitukseni oli reissata minimibudjetilla kaksi kuukautta kohti kotia. Ensimmäinen versio suunnitelmasta oli käyttää pelkästään laivoja, junia ja busseja. Aikataulu ja rahatilanne pakottivat kuitenkin ottamaan lennon ensiksi Roomaan, josta jatkoin kitarani ja neljän kreikkalaisen ystävän kanssa Kreikkaan. Siellä venähtikin sitten kokonainen kuukausi ihmisten sohvilla nukkuessa, paikallisten kansanmuusikoiden kanssa soitellessa ja merillä kalmareja kalastellessa. Kreikasta jatkoin Turkkiin, Bulgariaan ja Romaniaan. Romaniaa täytyy oikein erityisesti mainostaa lomakohteena, jos haluaa nähdä jotain erityistä, eikä lentää välttämättä useita kymmeniä tunteja. Pariisilaisen dekadentti Bukarest antoi kyytiä stereotypioille Romaniasta ja transsylvanialaisen hammaslääkärin vastaanotolla vierailuiden ja paikallisten salakapakoiden jälkeen oli helppo tunnustaa, että mukava se on välillä mennä kotiinkin. Kävin vielä kotimatkan varrella Prahassa moikkaamassa vaihtarikavereita. Tarinat olivat siis tältä erää kerätyt ja pitkä (24h) bussi lähti lopulta Prahasta Tukholmaan, jossa odottivat tutut ja turvalliset Viking Line- virkailijat. Tuhlaajapoika oli palannut ja kupla sulkeutui.
Seikkailuista raportoi, kulttuureiden välisistä eroista mielellään enemmänkin spekuloiva,
Kimmo
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti