Runebergin tortut on jo tässä vaiheessa helmikuuta popsittu parempiin suihin ja varmasti monen yliopisto- opiskelijan aikataulu on enemmän tai vähemmän täysi tehtävänpalautuksista, seminaareista, tentteihin pänttäilystä yms. Hmm.. Mitähän tärkeitä deadlineja minun omassa kalenterissani paistaakaan.. Ainakin sen erään kurssin haastattelu tulisi tehdä, parin esseen verran liiketoiminnan kiemuroita pääsisi pohtimaan ja.. Ja niin – sieltähän se muiden nimipäiväsankarien joukosta taas pistää silmään: Voiton ja Valentinin päivä. Ja tämä Ystävyyden juhlistamisen päivä on taas tulevana sunnuntaina. Tahtoisitko siis pohtia kanssani nyt hieman ystävyyttä sen kunniaksi ja unohtaa hetkeksi aivolohkoistasi kaikenlaiset arjen asiat ja kiireet.
Ystävyys, se on jotenkin jo kivan sointuva ja pehmeä sanakin. Mutta mikä siitä oikeastaan tekee niin arvokasta ja ketä voimme kutsua ystäviksemme? Mietitäänpä nyt vaikka tavallisen Olli opiskelijan tai Liisa korkolappujen kuluttajan Face Book- yhteisön, eli kotoisasti naamailukirjan profiilia, sillä sieltähän niitä ystäviä löytyy. No tässä vaiheessa varmasti ajattelet, että eihän nyt naamakirjaystävien lukumäärällä ole välttämättä paljonkaan tekemistä todellisen ystävyyden kanssa. Voi olla näin, mutta ystävyyttä onkin olemassa kuitenkin montaa eri lajia kuin jäätelöitä kesäisen kioskin pakastealtaalla ja erilaiset kaveruus- ja ystävyyssuhteet ovat omalla tavallaan tärkeitä ja tarpeellisia.
Nyt seuraavaksi haluankin antaa sinulle pienen ajatusleikin. Mieti hetkinen jotain oikein mukavaa tapahtumaa, joka sinulle on sattunut yliopistomme kampuksella, jotain sellaista, jonka muisteleminen saa hymyn nousemaan suupieliin asti. No niin, saanko arvata, että luultavasti tähän mukavaan muistoosi liittyy ystäviä, opiskelukavereita tai tuttavia, joiden seurassa koit tämän ihanan, hauskan tai ainakin jollain lailla mieleenpainuvan hetken. Yliopistollakin nimittäin näkyy monenlaista ystävyyttä päivittäin. Voi olla, että jotkut opiskelijat käyvät luentojen jälkeen raikkaita ja kantaa ottavia akateemisia keskusteluja, vaikkeivät muuten tapaisikaan, toiset taas viettävät mielellään yhteistä aikaa Atalpan kuntosalilla tai tanssin pyörteissä ja joidenkin kanssa taas suunnitellaan yhteisiä mukavia reissuja ja jaetaan arkipäivän suruja ja iloja.
Niin… Joidenkin ystävien kanssa tulet jakamaan lähes koko elämän mittaisen taipaleen kun taas toiset kulkevat rinnallasi hetken aikaa. Mutta luulenpa, että nämä samat avainainesosat ovat niitä kaikista tärkeimpiä itse muistettavaksi ja arvokkaimpia vastaanottaa erisyvyisissä kaveruussuhteissa. Näitä ovat toisen persoonallisuuden ja sitä kautta erilaisuuden arvostus ja tietysti aito välittäminen. Miksemme sen sijaan, että asetamme sekä toisillemme että myös itsellemme yhdenmukaisia paineita alkaisi arvostaa enemmän erilaisia taitoja, lahjakkuuksia ja persoonallisuuksia. Jo lapset ja nuoret voisi koulussa opettaa näkemään toistensa persoonallisuudet rikkautena ja arkipäivää piristävänä voimavarana. Tällaisen ajattelutavan vahvistaminen tuskin ainakaan lisäisi koulukiusaamista ja muuta ikävissä määrin lisääntynyttä pahoinvointia. Ja välittäminen taas ei saa olla luonnonvara, joka kuuluu budjettiriihien säästölinjauksiin edes näin laman aikanakaan. Minä ainakin haluan välittää erilaisista ystävistäni! Eikä se tarvitse aina olla mitään isoja tekoja. Itse olen päättänyt olla nyt omalla tavallani ystävänä myös yksin, hiljentyneelle maaseudulle jääneelle mummolleni, soittelemalla ja mukavia jutustelemalla aina silloin tällöin. Jo pienellä huomioimisellakin, joka ei sinulta paljoa ponnisteluja vaadi, voi olla jollekin ihmiselle suuri merkitys.
Kaiken kaikkiaan elämästä elämänmakuista tekevät juuri erilaiset ihmiset ympärillämme, vai mitä? Ystävyyssuhteen kuten parisuhteenkin elossa pitäviä voimia ovatkin mielestäni itsensä peliin laittava heittäytyminen ja vastavuoroisuus. Ei saa piiloutua tenttikirjan tai epäaidon naamarin taa, vaan kannattaa näyttää toiselle aidosti oma persoonansa. Silloin syntyy molempien elämää rikastuttavia yhteisiä hetkiä, keskusteluja ja mukavia muistoja. Ihmistä, joka yrittää epäaidolla olemisella miellyttää toisia oman itsen kustannuksella, ei kukaan todellisuudessa jaksa arvostaa. Kannattaa viljellä myös huumoria ja hassuttelua, sillä ne ovat kaveruussuhteen piristäviä liimoja.
Ehkä sinä voisit nyt tänä ystävänpäivänä miettiä, mitä ihanan aitoja, kiinnostavia ja persoonallisia piirteitä ystävässäsi on? Ehkä voisit kertoakin sen hänelle. Miksi tuntuu hyvälle olla juuri hänen ystävänsä tai vaikkapa opiskelu- tai työkaverinsa. Nyt lopettelen pohdintani hieman hippihengessä (peace and love), mikä varmasti sopiikin hyvin näin rakkaan ainejärjestömme Mentorin hippiteemaisten ystävänpäiväbileiden jälkeen. Haluan nimittäin toivottaa teille kaikille toisia arvostavaa ystävänpäivää työkaverini hassun ja keveän, mutta silti kauniin, pienen ajatuksen sisältävän vertauksen siivin kuumajuoma- ja limsamukista: " Minä olen kylmä, sinä kuuma. Yhdessä olemmekin juuri sopivat. ”
- Anu Silvennoinen-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti