Onko opiskelija aina oikeassa?
Jos opiskelijalta kysyy, olivatko opintoaikojen rajaukset tehokas keino lyhentää opiskeluaikoja, onko ulkomaalaisten opiskelijoiden lukukausimaksut hyvä tapa rahoittaa vaihto-opiskelijoiden opiskelua Suomessa, ovatko yksikköjen lakkauttamiset tai yhdistämiset hyvä ajatus, hän todennäköisesti vastaa ei. Opiskelijaliikettä onkin aina aika ajoin sanottu ei-liikkeeksi. Mutta mitä muuta opiskelijat voivat tehdä, jos tarjolla ei ole kuin huonoja vaihtoehtoja?!
Jokainen on varmasti ehtinyt jo kuulemaan opintorahan korotuskampanjasta "Nouse jo". Myös neljäntoista vuoden ajanjakso, jolloin opintorahaan ei ole korotuksia kuulunut, lienee tuttu. Mutta tottahan se on! Opiskelijat elävät alle EU:n määrittelemän köyhyysrajan. Vaikka tekisi töitä sen, mitä tulorajat sallivat, ei elintaso pääse etenkään suurissa kaupungeissa nousemaan kovin kummoiselle tasolle. Ja vielä kun työnteon opiskelun ohessa ei pitäisi olla mikään itsetarkoitus. Sillä samalla kun yrittää hankkia itselleen siedettävää elintasoa pakertamalla opiskelun ohessa töitä, syö itseltään aikaa opiskelulta, vapaa-ajalta ja jopa nukkumiselta. Kun selän takana on lisäksi viime syksystä asti hengittänyt opintoaikojen rajaus-niminen uudistus, ja sisällä kiehuu pelko tulevaisuudesta, valmistumisen hetkestä ja työnhakuprosessista, ei ole ihme, että eri tutkimusten mukaan opiskelijat kokevat paljon stressiä. Opiskelijan arki on siis kaikkea muuta kuin mukavaa kahvilassa istumista Burberryt päällä, kuten taannoin kirjoitettiin eräässä lehdessä. Opiskelu ja työskentely on monille rankka yhtälö, vaikka hetki sitten tehty tutkimus kertoikin, ettei työnteko mainittavasti pidennä opiskeluaikoja. Lisäksi se lupaa enemmän kuin mitä pystyy tarjoamaan. Akateeminen työttömyys ja pätkätyöläisyys ovat varsin tavallisia ja todellisia asioita tämän päivän Suomessa. Vaikka saisi huippupaperit ja samalla olisi ehtinyt kerryttämään työkokemusta, ei oman alan työtä välttämättä löydä. Toisaalta asiasta tekee ristiriitaisen se, että työkokemusta on miltei pakko kerryttää, jos mielii töihin valmistuttuaan.
Opiskelijan etua valvoo parhaiten opiskelija itse. Siksi meillä on ylioppilaskunnat ja SYL, sekä muita opiskelijajärjestöjä. Niissä tehdään väsymättä työtä meidän kaikkien puolesta, kuten tänä keväänä aloitettu opintorahan korotuskampanja osoittaa. Opiskelijaa varten on olemassa myös ammattijärjestö. Moni kuvittelee, että ammattijärjestön rooli rajoittuisi pelkästään työelämään. Kuitenkin esimerkiksi juuri Specia, Akavan Erityisalat ja Akava tekevät työtä sen eteen, että opiskelu olisi mielekästä ja turvattua, tutkinnot laadukkaita ja että ne vastaisivat työelämän haasteisiin. Esimerkiksi Akavan opiskelijavaltuusto on mukana opintorahan korotus-liikkeessä ja se ottaa kantaa julkisesti aina muulloinkin, kun sellainen paikka tulee. Akavan Erityisaloissa ja Speciassa taas pyritään vaikuttamaan mm. tutkintojen sisältöihin, samanarvoisuuteen ja harjoittelujen laadukkuuteen. Meidän ei siis kannata unohtaa, että olemme osa jotain yhteisöä. Osa Speciaa, osa Akavaa osa SYL:a. Kun pidämme yhtä, meidät on vaikeampi jättää huomioimatta, ja silloin meidän on helpompi vaatia. Ja aina välillä pitääkin vaatia enemmän ja parempaa, kuten 15 prosenttia. Haluttua asiaa täytyy vain pitää riittävän kauan ja riittävän isolla volyymillä esillä kaikkien tahojen puolelta, jotta sillä olisi edes realistiset läpimenomahdollisuudet. Kannattaa siis kysyä opiskelijalta, sillä kyllä opiskelija tietää.
Opintorahan puolesta,
Minna Ahola
Specian hallituksen opiskelijajäsen
Akavan Erityisalojen opiskelijatoimikunnan varapuheenjohtaja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti