Viimeiset hetket Hawaii Pacific Universityssä alkaa olla ovella. Tulin juuri kotiin kansainvälisen osaston järjestämistä jäähyväisjuhlista ja surullistahan sielä oli. Amerikkalaiseen tapaan ilta oli hyvin tunteellinen. Ja minähän olin hyvä ”uhri” tälle tunteellisuudelle umpiväsyneenä valvottuani kolme yötä tehden esitelmiä, kirjoittaen esseitä ja lukien lopputentteihin. Kurssit täälä on todellakin työläämpiä kuin Suomessa, mutta tasoltaan vähän helpompia. Kurssit alkaa olla loppusuoralla, ensi viikolla on enää viimeiset tentit ja sitten reilun kuukauden loma paratiisisaarella voi alkaa. Kuten aavistelin ennen tänne tuloani, kurssit ovat käytännönläheisempiä ja vähän ”yläastemaisempia” kuin meillä Suomessa. Esimerkiksi Training and Development in Organizations –kurssilla on opeteltu mm. ensiaputaitoja! Muut kurssit koostuvat lukuisista esitelmistä, esimerkiki kognitiopsykologian kurssilla meidän piti jopa tehdä esitelmäämme varten ”posteri”, joka sitten ripustettiin seinälle. Olen todellakin viihtynyt täälä yliopistossa paremmin kuin hyvin. Ainoa asia, mikä vähän harmittaa, on se, että aikaa surffaukselle ei paljoa jää.
Surffaus on täällä elämäntapa tai oikeastaan uskonto. Kaikki surffaavat jossain muodossa vauvasta vaariin. Kuuluisin ja arvostetui hawaijilainen on Duke Paoa Kahinu Mokoe Hulikohola Kahanamoku (näin kavereiden kesken ihan vaan Duke!) joka on modernin surffauksen isä ja olympiavoittaja uinnissa. Duken patsas on suosittu turistinähtävyys Waikiki beachillä, jonka edessä on aina japanilaisturisteja imeline poseerauksineen. Niin surffaus ei todellakaan ole täällä ainoastaan urheilua. Siihen liittyy paljon arvoja, joita tässä maailmassa on liian vähän; luonnon kunnioittaminen ja kiireettömyys esimerkiksi. Surffata ei voi kiireessä eikä olosuhteita voi kontrolloida. Aallot on mitä on – on pakko sopeutua ja kunnioittaa luontoa. Meidän yliopistolla on jopa surffauksen historiaan ja merkitykseen liittyvä kurssi, jolle en pettymyksekseni voinutkaan mennä, koska ilmoittauduin liian myöhään. Olin kuitenkin parilla luennolla jossa opiskeltiin aaltojen anatomiaa hawaijiksi... se olisikin saattanut olla vähän liian pro-meininkiä :) Surffaus on todellakin iso osa koko hawaijin historiaa ja vielä isompi osa hawaijilaista mytologiaa, jossa vesi on elementeistä vahvin.
Tällä hetkellä nautiskelen punaviiniä ja odottelen ruoan valmistumista. Kokkeina toimii Oahun saaren ainoat suomalaiset minun lisäkseni, opiskelutoverimme Jussi Teisala ja hänen ystävänsä, jotka ovat täällä vierailulla. Ruokarauhaamme häiritsee ainoastaan kauhea pauke, joka kantautuu meille Hilton hotellin joka perjantaisesta ilotulituksesta. Anteeksi Hilton Villagen, joka on kokonainen kylä eikä ainoastaan hotelli. Niillä on siellä jopa pingviinejäkin puutarhassa... sehän luonnollisesti kuuluu asiaan täällä Hawaijilla. Tuo kuvaa hyvin tämän paikan kaksijakoisuutta. Turismin ja armeijan jaloissa ei paljon tilaa jää alkuperäisille hawaijilaisille. Esimerkiksi tämän saaren, Oahun länsirannikolla Waianaen kylässä asuu 3000 alkuperäistä hawaijilaista tienvarsilla. Sinne ei ole ei-paikallisilla asiaa pimeän tullen. Hawaijista tuli USA:n osavaltio vuonna -59 vähintäänkin kyseenalaisin keinoin. Äänioikeus liittymisestä oli USA:n kansalaisilla, ei siis hawaijilaisilla. Alkuperäisille hawaijilaisille tehtiin vähän kuin intiaaneille, isot herrat tulivat ja päättivät että teidän maanne ovat nyt meidän maita. Toivottavasti Obama muistaa juurensa ja kiinnittää erityistä huomiota kotiosavaltionsa asioihin.
Muuten elämä Hawaijilla on vähän liiankin mukavaa. Opiskelua rannalla (ja kirjastossa ja kahviloissa ja lukusaleissa yliopistolla), lenkkejä uskomattomissa (Lostista ja Jurassic Parkista tutuissa) maisemissa, reggae –keikkoja, juhlimista vaihtarikavereiden kanssa ja tietenkin surffausta. Kuullostaa ehkä kliseeltä, mutta kyllä tämä taitaa olla elämäni paras puolivuotinen! :) Terveisiä eritoten mentorilaisille ja nähdään keväällä yliopistolla!
-Emmi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti