Olen ollut tämän syksyn ajan Erasmus-vaihdossa Ljubljanassa, Slovenian
pääkaupungissa. Aika on mennyt vauhdilla ja nyt kauhistuttaa, miten ehdin tekemään kaiken, mitä haluaisin tai pitäisi tehdä loppuaikana. Olen palaamassa Suomeen tammikuun puolessa välissä, joten muutama viikko on enää jäljellä.
Olen viidennen vuoden kasvatustieteen opiskelija, ja tarkoitukseni on valmistua ensi keväänä, kun palaan Suomeen. Itselläni kesti useamman vuoden tehdä päätös vaihtoon lähtemisestä. Itse asiassa hain jo viime vuonna, mutta silloin en vielä päässyt hakemiini paikkoihin. Koen kuitenkin, että nyt oli juuri sopiva aika saada vaihtelua elämään sekä ottaa viimeinen hyöty irti opiskelijaelämästä. Olen siis todella tyytyväinen, että pääsin vielä näin opiskelujen viime metreillä näkemään ja kokemaan paljon uusia juttuja!
Miettiessäni vaihtopaikkaa, pohdin lähinnä realistisia mahdollisuuksia, mikä se voisi olla. Halusin nimenomaan maahan, jossa voi opiskella englanninkielellä, eikä sellaisia vaihtoehtoja ollut rajattomasti. Etukäteen tiesin vain jotain yleistä asioista täällä, mutten ollut perehtynyt Sloveniaan kovin syvällisesti. Osaltaan päätökseen vaikutti myös hintataso, jonka tiesin olevan Suomen tasolla tai jopa edullisempi.
Tulin Ljubljanaan syyskuun alussa, kuukautta ennen varsinaisen lukukauden alkamista, yhdessä toisen suomalaisen tytön kanssa. Syyslukukaudella täällä on ollut yhteensä 15 suomalaista, mikä on aika paljon, mutta myös ihan kiva asia. Aluksi osallistuin sloveenin kielikurssille, joka kesti syyskuun puolesta välistä lokakuun toiselle viikolle asti. Ensimmäisen kuukauden aikana sain aika hyvin hoidettua kaikki pakolliset asiat ja tutustuttua kaupunkiin. Kielikurssin jälkeen täytyi tosissaan alkaa ihmettelemään, mitä oikein opiskelisin syksyn aikana.
Opiskeluasioiden järjestäminen ei ollut kaikkein yksinkertaisin asia. Englanninkielistä opetusta ei järjestetä kovin monessa tiedekunnassa, joten tästä syystä päätin alun perin hakea kauppatieteellisen kursseille. Ne ovat kuitenkin hyvin suosittuja, joten ne täyttyivät nopeasti jo heidän omista pääaineopiskelijoistansa. Kauppatieteellisessä on myös parhaiten järjestetty asiat vaihto-opiskelijoiden kannalta. Päädyin lopulta valitsemaan aikuiskasvatuksen kursseja pedagogiikan ja andragogiikan laitokselta. Se oli varmasti loppujen lopuksi hyvä ratkaisu. Koska opetus on ainoastaan sloveeniksi, enkä kielitaidottomuuden takia voi siihen osallistua, täytyi jokaiselta opettajalta erikseen tiedustella kurssien suoritusmahdollisuuksista. Tuntui hieman turhauttavalta juosta etsimässä professoreita päivittäin laitokselta, eivätkä he välttämättä olleet edes paikalla, vaikka heillä oli vastaanottoaika. Kun varmistuin ensin suoritusmahdollisuuksista, tein uuden learning agreementin eli opiskelusuunnitelman. Tähän jouduin pyytämään taas erikseen jokaisen kurssin opettajalta nimen eli uusi professoreiden etsimiskierros.
Asun opiskelija-asuntolassa, jonka asunnoissa on kaksi kahdenhengen huonetta, joilla on yhteinen kylpyhuone ja keittiö. Kaikki kämppikseni ovat slovenialaisia. Yhteisasuminen on sujunut ilman suurempia ongelmia. He ovat oikein mukavia tyttöjä ja yleensäkin ihmiset ovat täällä ystävällisiä ja avuliaita. Asuntola on myös ihan hyväkuntoinen, ja vuokra on kuukaudessa noin 81 euroa. Sillä hinnalla täytyy olla kyllä tyytyväinen asumisoloihin. Asuntoloissa on matala vuokrataso, mutta keskustassa asuminen on jo huomattavasti kalliimpaa. Suomesta en ole juuri mitään kaivannut tänä aikana, mutta välillä toivon, että olisi oma asunto (ja keittiö) sekä omat tavarat.
Asuntolani sijaitsee Bezigradissa, joka on noin kolme kilometriä keskustasta pohjoiseen päin. Ihan vieressä sijaitsee useita tiedekuntia, kuten kauppa-, hallinto-, yhteiskuntatieteellinen sekä pedagoginen tiedekunta. Oma tiedekuntani (Faculty of Arts) on keskustan toisella laidalla, mutta sinne pääsee bussilla ihan kätevästi, eikä siellä niin kovin usein tarvitse käydä, kun ei ole lähiopetusta. Olen saanut työskennellä hyvin itsenäisesti ja oman aikatauluni mukaan. Se on sopinut oikein hyvin, eikä opiskelu ole rajoittanut liikaa muuta elämää.
Täällä on lyhyet välimatkat muihin kaupunkeihin ja naapurimaihin, joihin on myös edullista matkustaa. Näin ollen on tullut matkusteltua jonkun verran sekä Slovenian sisällä että naapurimaissa. Slovenia on kaunis maa, johon kannattaa ehdottomasti tutustua. Erityisesti jään kaipaamaan täältäpäin Eurooppaa vuoristoja, joita näkyy joka puolella, kun Suomessa on vaan tasaisia peltoja ympäriinsä. Maisemat ovat kuitenkin rannikolla hyvin erilaiset kuin sisämaassa ja maan pohjoisosassa.
Kaikki käytännön asiat ovat hoituneet ihan kohtuullisen hyvin, eikä mitään suurempia ongelmia ole ollut. Omaa aktiivisuutta vaaditaan joka asiassa, niin opiskelussa kuin muidenkin asioiden hoitamisessa. Tieto on itse etsittävä ja kysyttävä, eikä sitä turhaan jaeta ympäriinsä. Sitä olen ihmetellyt, että miksi vaihto-opiskelijoihin ei ole panostettu täällä, vaikka heitä on kuitenkin kaupungissa aika paljon. Opiskelukielenä on pääasiassa sloveeni, kursseja ei välttämättä järjestetä ja informaation saaminen on vähän heikkoa. Muun muassa näiden asioiden takia monet olivat, minä mukaan lukien, aika pitkään syksyllä ihmeissään opintojensa kanssa. Mutta vähitellen asiat ovat järjestyneet, ainakin itselläni.
Opiskelu ei ehkä olekaan se tärkein asia, kuten yksi hallintotieteellisen professori oli (kuulemma) todennut. Siinä tiedekunnassa ei tunnu muutenkaan olevan kovin korkeita vaatimuksia vaihto-opiskelijoiden osalta. Yleisesti tilanne näyttäisi vaihtelevan hyvin paljon tiedekunnittain, mutta hallintotieteellinen tuntuu kokonaisuudessaan kaikkein rennoimmalta paikalta. Vaikka pitää täälläkin tehdä jotain kurssien suorittamiseksi, koen kuitenkin olevani ennemmin pitkällä lomalla. Olen viihtynyt Sloveniassa oikein hyvin, ja tämä koko vaihtoaika on ollut varsin mielenkiintoinen kokemus.
Oikein hyvää joulun odotusta kaikille!
Elina Taponen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti