Vannomatta paras...
Tämän kertainen Panopticon on koottu KV-hengessä. Mukana on myös jo perinteeksi muodostunut kertomus syksyn tapahtumista fuksin näkökulmasta. KV-teemalla järjestettiin Mentorin viini- ja juustoilta marraskuussa. Kyseisessä illassa kuulimme mielenkiintoisia vaihtokokemuksia opiskelijakollegoiltamme. Nyt saatte nauttia niistä myös kirjallisessa muodossa. Vaihdossa olleilla opiskelijoilla oli meille muille yksi selkeä viesti: lähtekää vaihtoon, yhtään ainutta syytä (tai tekosyytä) ei ole olemassa, miksi vaihtoon ei voisi tai pitäisi lähteä. Kuullessani tuon viestin tunsin pienen piston sydämessäni. Kuulun juuri niihin ihmisiin, jotka ovat siirtäneet vaihtoon lähtöä mitä ihmeellisimmistä syistä; ei ole rahaa, hyötyykö opinnot siitä oikeasti, tulee ikävä perhettä, ystäviä ja tyttö/poikaystävää, ei nyt, ehkä ensi syksynä… Lista on loputon, jos haluaa jollain tavalla selitellä itselleen, miksi ei ehkä niin hirveästi harmittaisi, vaikka ei lähtisikään vaihtoon.
Itse kuulun siis tähän vaihtoon lähtemistä lykänneiden joukkoon ja joudun jo toteamaan, että omalla kohdallani se mahdollisuus oli ja meni ja työelämä vei mennessään. Nyt sen vasta tajuaakin, kuinka vapaa ihminen on omana opiskeluaikanaan. Ottakaa tästä vapaudesta siis kaikki irti. Niinhän se menee, että asioita osaa arvostaa vasta, kun jotain on jo menettänyt. Itse kuulun vielä niihin ihmisiin, jotka ajattelevat, että ”okei vaihdossa olisi voinut olla ihan kivaa, mutta enhän minä sillä kokemuksella työelämässä tule koskaan mitään tekemään, sillä en välttämättä ole kovin kv-suuntautunut ihminen”. Niin, niin… Väittää tyyppi, joka joutuu käyttämään englantia työssään päivittäin. Niinpä niin. Vannomatta paras. Hyviä lukunautintoja ja oman vaihtoon lähdön suunnittelua teille jokaiselle!
Heidi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti