Tässä vaiheessa vuotta keskiverto-opiskelijan kortisolipitoisuudet lienevät korkealla, koska on jälleen aika nahistella kesätyöpaikoista. Stressiä syntynee ainakin hakemusten rustailusta, aikataulujen sovittelemisesta (olisihan se nyt kiva kerran kesässä ehtiä itseään grillaamaan!) sekä siitä, onko koko rahanlähdettä ylipäätään tiedossa vai saako nuudelien sijaan alkaa poimia mustikoita lähimmästä mättäästä tai vaihtoehtoisesti suunnistaa äidin lihapadoille. Itse satuin keväällä yliopiston rekrysivuilla houkuttelevan työpaikkailmoituksen bongattuani hakemaan myyntiassistentiksi, jonka tehtävänä on varata myyntitapaamisia asiantuntijayrityksen uusasiakashankinnan tueksi. Haastattelu meni näemmä hyvin, koska sain paikan. Nyt olen ollut ko. yrityksessä töissä kuukauden verran, ja homma on lähtenyt sujumaan kiitettävästi. Riskialtistahan tämä työ on. Jos ei saa sovittua tapaamisia, tili murjottaa. Jos saa, edes jonkin verran, tilin suupielet kohoavat välittömästi ylöspäin. Kassa-arkku voi kilistä tai sitten ei. :)
Ajauduin tähän työhön sattumalta. Ilmoituksessa mainittiin työn sopivan erityisesti kauppatieteen opiskelijalle, mutta päätinpä silti viskata liitetiedostot menemään, koska soitettuani esimiehelle hän vakuutti, että hakemuksen voi aina laittaa. Muutenkin työnhakemisessa on mielestäni valttia ehdoton aktiivisuus: vaikka tuntuisi, että hakemuksia on mennyt jo viitisenkymmentä ja että yhtään uutta itsepresentaatiota Wordin muodossa ei enää tipu, kannattaa ehkä silti vielä jaksaa vääntää muutama sepustus. Ikinä ei tiedä, milloin tärppää. Eihän tämäkään toki aina auta. Tuuri näyttelee vähintäänkin merkittävää sivuroolia, luulisin.
Myyntiassistentin työssä vaaditaan mielestäni ennen kaikkea kykyä vakuuttaa ja saada ääni kuulostamaan pirteältä ja asiantuntevalta. Tärkeää on myös itseluottamus, organisointikyky ja sosiaalisuus. Ei ole hyvä, jos jää liiaksi murehtimaan luurin päästä kantautuneita ei aina niin mukavia vastauksia. Ideaalitilanteessa ne toimivat jopa oivana piristysruiskeena. Myös verbaalisen ulosannin on hyvä kuulostaa siedettävältä, jotta mahdollisen asiakkaan hermot eivät katkea ainakaan epämääräiseen sönkötykseen. Ylipäätään työ on paljolti kiinni positiivisesta ja sopivan rennosta asenteesta. Hermoilemalla ja stressaamalla homma menee takuulla pieleen, kun senat menevät sakaisin ja puolet lausesisällöistä jää lahjakkaasti mainitsematta. Erittäin hyvä idea on myös hankkia pöytälaatikkoon muutamat rasiat Sisua äänen kähenemisen välttämiseksi.
Riikka Vartiainen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti