Ajatuksia ja kokemuksia harjoittelusta kasvatustieteiden laitoksella
Kasvatustieteiden tutkinnon eri osa-alueista ehkä juuri harjoittelulle asetetaan paljon odotuksia. Vähintään 9 viikon mittaisen ajanjakson opiskelijaelämän aikajanalla toivotaan pitävän sisällään kullanarvoisia kokemuksia ja mielenkiintoisia haasteita. Parasta olisi, jos harjoittelun kautta saisi työnnettyä jalkansa työelämän oven väliin ja kenties hankittua itselleen, jos ei nyt sentään työpaikkaa, niin vähintäänkin arvokkaita kontakteja ja ansioluetteloon hienon merkinnän.
Itse aloitin harjoittelun kasvatustieteiden laitoksella elokuun viimeisenä päivänä tänä vuonna. Olin etsinyt harjoittelupaikkaa koko kevään lähinnä tutkimusapulaista hakevista työpaikoista ja käynyt parissa haastattelussakin, mutta niissä ei ollut kuitenkaan tärpännyt. Alkukesästä Mentorin listalle tuli onnekseni viesti, jossa haettiin harjoittelijaa Kasvatustieteen päivien järjestelyjä hoitamaan. Laiton laitokselle hakemuksen, kävin haastattelussa ja tällä hetkellä istun työhuoneessani Atalpan toisessa kerroksessa tuijotellen Viinikan kirkon keltaista tornia.
Kasvatustieteen päivät on Suomen mittakaavassa suurin kasvatustieteen alan vuosittainen tapahtuma, joka kerää yhteen satoja kasvatusalan ammattilaisia ajankohtaisten kysymysten äärelle. Päivien teemana tänä vuonna on ”Kasvatus toisin silmin”. Tavoitteena on tarkastella kasvatuksen moninaisuutta ja tuoda kasvatuskeskusteluun uusia näkökulmia perinteisen länsimaisen ajattelun ulkopuolelta. Päivien aikana järjestetään muun muassa paneelikeskusteluja ja pienempiä teemaryhmiä ajankohtaisten aiheiden tiimoilta. Lisää tietoa päivien annista löydät osoitteesta http://kasvatus2009.wordpress.com.
Kasvatustieteiden päivien järjestely on aikaa ja resursseja vaativaa puuhaa, joka aloitettiin jo viime keväänä. Oma toimenkuvani päivien aikana koostuu lähinnä päiviin liittyvien käytännön asioiden hoidosta. (Tässä vaiheessa kiitos Mentorille, jonka riveissä sai harjoitella tapahtumien järjestämistä pienemmässä mittakaavassa!) Tehtäviini on tähän mennessä kuulunut mm. päivien markkinointia, pitopalveluiden vertailua ja varaamista, kiintiöpaikkojen varaamista hotelleihin, lounasruokailujen järjestämistä sekä verkkosivujen päivittämistä. Ison osan työajastani on vienyt myös ilmoittautumisten vastaanotto ja laskutusten hoitaminen.
Työpäiväni alkavat aamulla seitsemän ja kahdeksan välillä (tykkään herätä aikaisin) ja päättyvät kolmen neljän aikaan iltapäivällä. Joustavien työaikojen ansiosta voin omista aikatauluistani riippuen tulla töihin aikaisemmin tai myöhemmin. Aamu alkaa yleensä sähköpostien lukemisella ja niihin vastailulla. Tämän jälkeen kello onkin usein jo niin paljon, että on aika lähteä aamuteelle henkilökunnan kahvitilaan, jonne joku on toivon mukaan tuonut jotain herkkua. Pienen tauon jälkeen jaksaa taas jatkaa työskentelyä lounaaseen saakka. Välillä työpäivän rutiinin rikkovat kokoukset tai koulutukset. Nautin työssäni eniten itsenäisyydestä ja työtehtävien vaihtelevuudesta. Harjoittelu oli ainakin itselleni ensimmäinen työ, jossa sain todella vastuuta ja mikä parasta, sain olla ensimmäistä kertaa koulutustani vastaavassa työssä opiskeluajan hanttihommien jälkeen.
Harjoittelun suorittaminen kasvatustieteiden laitoksella tai ylipäätään yliopistolla on mielestäni erittäin mielenkiintoista. On hienoa kokeilla välillä ”tiskin toisella puolella” olemista ja nähdä, miten yliopisto organisaationa toimii. Mielenkiintoista on myös havainnoida, miten yliopisto työyhteisönä toimii, eli kuka keittää kahvit ja niin edelleen.
Voin suositella yliopistoa harjoittelupaikkana kaikille, jotka voisivat tulevaisuudessa kuvitella työskentelevänsä ylipiston kaltaisessa organisaatiossa. Yliopistolla, ja pelkästään kasvatustieteiden laitoksen sisällä on valtavasti mahdollisuuksia erilaisiin työtehtäviin. Täältä löytyy opetushenkilökuntaa, tutkijoita, taloushallinnon ihmisiä, erilaisissa projekteissa mukana olevia henkilöitä ja toimistotyötä tekeviä. Työ on ainakin omalla kohdallani ollut ennen kaikkea itsenäistä ja monipuolista, mutta myös vastuullista eikä missään vaiheessa tylsää.
Harjoitteluun lähivuosina suuntaavia haluan kannustaa harjoittelupaikan etsimisessä. Varsinkin nykyisessä taloudellisessa tilanteessa harjoittelupaikan hankkiminen saattaa tuntua työläältä ja välillä turhauttavaltakin, mutta kyllä etsivä lopulta löytää! Harjoittelupaikka ei minunkaan kohdallani ollut sellainen, mitä olin alun perin suunnitellut, mutta osoittautui lopulta erittäin hyvin mielenkiintojani ja kykyjäni vastaavaksi. Työharjoittelun kautta olen oppinut tuntemaan itseäni sekä saanut mahdollisuuden kehittää taitojani ja käytännön osaamistani. Voin nyt jo sanoa, että harjoittelu on varmasti yksi opiskelijaurani kohokohtia.
Oikein hyvää alkanutta syksyä kaikille, ja törmäillään kasvatustieteen päivillä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti