Pääkirjoitus

Syksy alkoi ja sen mukana yliopisto käynnistyi uuteen lukuvuoteen. Yliopistolla pyöriessä ja opiskelijan näkökulmasta katseltuna näyttää siltä, ettei tämä syksy juuri eroa muista aiemmista: opiskelijat ja henkilökunta ovat täyttäneet yliopiston käytävät, kahvilat ja luentosalit, opinnot ovat lähteneet käyntiin yhdessä tutkimustyön ja kaikenlaisen järjestötoiminnan kanssa. Kesän aikana muuttui kuitenkin jotakin, mistä on seurauksia koko yliopistolle: uusi yliopistolaki hyväksyttiin eduskunnassa. Näin siitä huolimatta, että lakia vastustettiin voimakkaasti ja monelta taholta viime kevään aikana. Mitä laki ja siihen liittyvät muutokset tarkoittavat yliopistolle ja mitä seurauksia tällä on? Tuskin kukaan tietää, mitä tuleman pitää, mutta jotakin suunnasta voi päätellä.

Yliopistolain myötä yliopistojen talous muuttuu, ulkopuolisen rahoituksen osuus kasvaa ja yliopistojen on otettava entistä suurempi vastuu omasta taloudenhoidostaan. Käytännössä yliopisto toimii entistä enemmän yrityksen tavoin ja voi esimerkiksi joutua konkurssiin. Henkilökunnan aiemmat virkasuhteet muuttuvat vuodenvaihteessa työsuhteiksi. Uusi asema asettaa opettajat, tutkijat ja muun henkilökunnan vastuuseen uudelle yliopistotyönantajalleen. Laki antaa lisäksi mahdollisuuden lukukausimaksujen keräämiseen EU:n ulkopuolelta tulevilta opiskelijoilta. Yleisesti ottaen ja kärjistetysti kehityssuunta näyttää olevan se, että yliopistot valjastetaan yhä enemmän markkinoiden alaisiksi ja tiedosta tehdään kauppatavaraa. Miten käy kriittisen tiedon tuotannon, jos yliopistot valjastetaan muun yhteiskunnan tavoin markkinalogiikkaan ja ylhäältä ohjautuvuuteen? Kuka tahtoo rahoittaa vaikkapa kriittistä yhteiskuntatutkimusta?

On surullista, jos opiskelijan näkökulmasta yliopisto on vain paikka tutkintojen, kurssien ja opintopisteiden suorittamiselle, yhä nopeampi tekninen koulutusputken jatke ennen työelämään siirtymistä. Itse haluaisin ennemmin nähdä yliopiston yhteisönä, johon voi kuulua ja jossa voi kiireettömästi oppia ja tutkia yhdessä muiden kanssa. Lohdullista on, että tätä koko ajan tapahtuu, mutta kysymys kuuluu kuinka paljon virallisessa tulevaisuuden yliopistossa. Virallisten opetus- ja tutkintotavoitteiden ohessa toimii esimerkiksi yhä enemmän erilaisia lukupiirejä, jotka poikkitieteellisesti kokoavat yhteen samoista asioista kiinnostuneita opiskelijoita. Parhaimmillaan lukupiirien pohjalta voi avata blogeja, kirjoittaa mielipidekirjoituksia ja järjestää keskustelutilaisuuksia, jolloin uudet ajatukset ja näkökulmat eivät jää vain lukupiiriläisille itselleen.

Yliopiston nykytila ja tuleva kehityssuunta on herättänyt tervetullutta kritiikkiä ja vastarintaa. Viime keväänä esimerkiksi syntyi useassa yliopistokaupungissa lain vastustuksesta lähtenyttä spontaania toimintaa; Tampereella vastarinta synnytti Toimiva yliopisto -nimisen liikkeen ja verkoston. Toimivan yliopiston periaatteena on mm. vastustaa tiedon kaupallistumista ja koulutuksen ylhäältä ohjautumista luomalla uudenlaista elävää ja autonomista opiskelu- ja tutkimuskulttuuria sekä puolustaa tiedon vapautta. Parhaimmillaan tällainen toiminta synnyttää ilahduttavaa yhteenkuulumisen tunnetta ja muistuttaa mitä yhdessä on mahdollista saada aikaan.

Talvimyrskyjä odotellessa,

-Johanna Lätti
Mentorin blogivastaava