Muutaman kerran olen hiljaa sisimmässäni toivonut: ”kunpa vuorokaudessa olisi enemmän kuin vain 24 tuntia…” Opiskelun ohella, olen maajoukkuetason hiihtosuunnistaja ja ajankäytön suunnit-telu on joskus aikaa vievää puuhaa. Koulu on ollut minulle aina tärkeä osa elämää ja oikeastaan vasta yliopistoon siirtyessäni, muutin urheilun arvoasteikossani koulun edelle. Harjoittelen vuodes-sa 650 tuntia, joka tarkoittaa keskimäärin n.2 tuntia päivässä. Olen leireillä/kisamatkoilla n.150 päi-vää vuodessa ja 3,5 vuoden aikana minulle on kertynyt 245 opintopistettä. Tahti on mielestäni ollut hyvä, sillä nyt opintoni alkavat olla loppusuoralla.
Opiskelun ja huippu-urheilun yhteensovittaminen ei siis ole mahdoton tehtävä, se on valinta. En pahemmin ole ehtinyt viettää railakasta opiskelijaelämää, vaan olen elänyt elämääni viimeiset 6 vuotta täysin urheilun ehdoilla. Tässä kaikessa onnistuminen vaatii ennen kaikkea vahvaa tukea ja kannustusta läheisiltä ihmisiltä sekä asioiden laittamista tärkeysjärjestykseen. Aikaa pitää jäädä myös levolle. Kovan treenin ja opiskelun rinnalla sitä lepoa nimittäin kaipaa. Rentoudun parhaiten kotona lukien lehtiä ja katselen tv:tä
Vaikken juhlissa ole paljoa käynyt, minulla on silti monta hyvää kaveria yliopistolla. Useista kasva-tustieteen opiskelijoista on tullut minulle hyvin läheisiä ja heihin tutustuminen on merkinnyt minul-le paljon. Urheilun myötä olen luopunut monesta, siitä huolimatta en koe menettäneeni mitään. Vas-taavasti urheilu on tarjonnut minulle paljon mahtavia kokemuksia, kuten matkustelua eri puolille maailmaa. Minulle urheilijan elämä on ollut unelma, jonka rinnalla olen halunnut opiskella tulevia vuosia silmällä pitäen. ”Ei pidä unelmoida elämää, vaan elää unelmaa.” Nähtäväksi jää, milloin unelmani muuttuvat……
-Laura Salmi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti